Eilen oli kyllä kummallinen aamu. Ensin Facebook ei toiminut. Kamalaa kun en saanut joka-aamuista Fb-sessiotani! Sitten töihin lähtiessä ei auton avaimia löytynyt. Ei niin mistään ja kyllä niitä etsittiinkin! Myöhästyin muutaman minuutin töistäkin. 

Iltapäivällä kotimatkalla mietin kuumeisesti missä avaimet voisi olla ja mitä tein edellisenä päivänä autolla kotiin tultuani: menin sisälle ja laskin Pöpösen hihnan ja valjaat telineeseen. Heti avattuani ulko-oven tein saman jutun ja nostin Pöpösen hihnan ja valjaat ilmaan ja ravistin ja auton avaimet tippui lattialle. Olin aamulla kolunnut sekä telineen että lattian moneen kertaan, mutta avain oli juuttunut hihnaan enkä siksi löytänyt sitä. Volvoon ei ole vara-avaimia (vielä, ehkä pitäisi teettää!) ja uusien tilaus maahantuojalta olisi kestänyt 2 viikkoa... 


Minä siis ajan nyt Volvoa. Volvo on automaattivaihteinen ja ehkä aavistuksen vähemmän raadollinen oikean jalan järjettömälle issias-oireelle. Oikeastaan paras olisi automaattivaihteinen auto, jossa on vakionopeudensäädin.

Autoista puheenollen: täysin ylitseampuvaa tehdä Volvon etuosa niin tajuttoman pitkäksi, ettei ole mitään mahdollisuutta tietää, mihin asti se yltää! Mersussa sentään oli laitettu tähti keulaan että näki, mistä auto alkaa. 

photo blog1028_zpsb26d9e28.jpg

Joku muukin kuin minä oli ajanut perälle asti parkkiruudussa. :-)

Tänään päivä alkoi paljon eilistä paremmin. Upea aurinkoinen aamu! Ihanan valoisaa ja ilmassa lupaus keväästä ja kesästäkin. Vuoden ensimmäinen aamiainen pyjamassa kasvihuoneella. Ruohosipuli on jo lähtenyt kasvuun. Ilma kasvihuoneessa ei kyllä ollut vielä kovin raikasta ja kesäistä, tarvii hiukan tuuletusta ja seinien pesua. Mutta ei se fiilistä pilannut! 

photo blog1025_zps2e680e1e.jpg photo blog1027_zpsac78f2a6.jpg


Minulla oli eilen soittoaika ortopedille mutta se ei sitten sopinutkaan. Kun menin tänään Porvoon sairaalaan joka tapauksessa niin menin kysymään uutta soittoaikaa. Mutta tyyppipä olikin kirjannut ettei tarvii mitään jatkoja. Siis haloo, eihän tässä olla vielä millään tavalla selvillä vesillä tai terveenä, ja lääkäri niinku kesken kaiken vaan päättää, että Case closed? Oikeesti?? Melkolailla pöyristyttävää. Ja seuraavan kerran tämä ortopedi on talossa 4 viikon päästä. Niin minun tuuria. Voi että otti aivoon ja masensi. Hoitaja onneksi ymmärsi asiani ja lupasi kysellä josko joku töissä oleva ortopedi voisi katsoa papereitani ja soittaa minulle. 

Tänään sairaalassa otettiin koepaloja tuosta kaulalta ja voin sanoa, että oli kyllä yksi kivuliaimpia ja epämiellyttävimpiä toimenpiteitä mitä minulle on tehty puuduttamatta ja hereillä. "Todella pieni neula" ja "voi pistää vähän" my ass. Se pistäminen tuntui kestävän tolkuttoman kauan ja sattui tosi paljon. Ja sitten juuri kun pystyi taas hengittämään rauhassa ja onnistui rentouttamaan paskajäykäksi menneen kropan ja ajattelemaan että no nyt se on ohi, niin "pitää ottaa vielä toinen näyte kun tässä ei ollut riittävästi soluja". Vou. Toisella yrityksellä piti ottaa pikaisesti käyttöön tiukka keskittyminen, silmät kiinni ja yritys siirtyä mielessä jonnekin muualle. Vitsi mä olin reipas! 

Kaula kipeänä ja mieli maassa lähdin ajelemaan kotiinpäin. En sitten tiedä mitä oli tapahtunut sillä välin kun minusta imettiin solunäytteitä, mutta se minun ortopedi soitti minulle kotimatkalla. :-)


Ensin koepala, sitten kakkupala. Itsestään selvää, eikö? Ja jos kyseessä on erityisen kivulias ja epämiellyttävä koepalan otto, niin saa tietenkin ottaa erityisen monta oikein miellyttävää kakkupalaa. Vaikka seitsemän tai kahdeksan. Tai yhdeksän, joskin täytyy myöntää, että siinä taisi olla yksi liikaa.

Lääkärin määräämä "loppupäivä lepoa ja rauhallisesti" suoritettiin siis Kakkugalleriassa. Sitä ennen kierros Kiasmassa Tove Jansson -näyttelyssä. Vaikka muumipiirrokset ja -maalaukset olikin todella hienoja kaikissa pienissä yksityiskohdissaan, niin minua viehätti ehkä silti eniten taiteilijan omakuvat, joiden muutos teini-iästä loppuvuosille oli häkellyttävää erityisesti siinä, että kronologisesti näytillä olleista ensimmäisenä (14-vuotiaana) ja viimeisenä tehdyt omakuvat oli kovin samanlaisia jollain tapaa vaikkakin ensin mainittu oli hyvin tumma ja "pimeä" ja viimemainittu kaikista värikkäin. Ikään kuin raamit ja käsitys itsestä olisi ollut sama alusta lähtien, mutta värit ja vapaus ja varmuus tuoda ne räikeinä esille omakuvassa näkyi vasta vanhana.


photo blog1029_zps85ba4de1.jpg


Breakfast in PJ's in the greenhouse for the first time this year. Lovely sunny spring morning! The Mop seems to be doing ok again: she is extremely hungry as if she knew she missed several meals the past few days.

A rather unpleasant hospital day must be made up with a piece of delicious cake, right? Or nine. Ok ok, I admit that nine pieces were too much. 8 would have been ideal.