Mikäs se siellä kuusen latvassa kimmeltää? En löytänyt tähteä, mutta ei se mitään.
Amaryllikset laitoin tänä vuonna esille ylösalaisin. Ne roikkuvat pitsinauhoilla verhotankoon kiinnitettyinä ja ontot varret on täynnä vettä. Ikkunalaudalla puolestaan on lasipulloissa pari amarylliksen vartta joissa on nuput aukeamaisillaan.
Kiitos kuluneesta vuodesta -joulukimppu kauden väreissä. Vihreät kerätty metsästä: mustikkaa ja puolukkaa.
Tulppaaniasetelma. En halunnut täydellisen symmetristä muotoa, sillä tietty epäsymmetria herättää mielenkiintoa.
Asetelma pöytään jouluaattona. Kevyttä ja ilmavaa, läpinäkyvää, silti lämmintä ja näyttävää. Mustikanvarpujen silmut pullottaa lupaavasti, saa nähdä ehtiikö lehdet puhkeamaan.
Toinen asetema joulupöytään. Pyöreä ylhäältä katsottuna, en saanut otettua kuvaa, jossa olisi ollut yhtään eduksi. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on sipulilliset pikkutulppaanit reunoilla.
Isoon konjakkilasimaljakkoon mahtuu kellumaan vaikka amarylliksenkin näyttävät kukat.
Vessassa tuoksuu hyasintti :-)
Wannabe-joulukuusi: huonekuusi :-D
Olen aivan ihastunut jouluruusuun (joka ei muuten ole lainkaan ruusujen sukua)...
Loppukevennys: Yöllä olohuoneesta kuuluu epäilyttäviä ääniä. Kiipeilyä, tassua ja koirankynttä kahvipöydällä.
Nousen istumaan sängyssä, huokaisen, laitan valon päälle. Kuuluu TUMPS! kipi-kipi-kipi ja sitten hiljenee. Kun nousen ylös ja menen katsomaan aulaan, on vastassa tämä näky (kuvittele vielä häntä vipattamaan vauhdikkaasti):
Ei ole niin mitään luvatonta tehnyt tuo koira ainakaan äskettäin? Itse asiassa minun ei tarvitse edes tietää MITÄ se on tehnyt, kun se olemuksellaan aina paljastaa itse itsensä... :-D
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.