Pitkän päivän viimeinen asiakas oli varsin piristävä tapaus. Pariskunta, jossa mies oli kova puhumaan, tuli hakemaan 70-vuotiskukkia. Eikös sen ruusua pitäisi olla? Mitä muuta kuin ruusua voisi olla?
Ehdotimme myös liljoja. Mies puhua polotti: Eikös ne ole surukukkia? Hautajaiskukkia? Eikös niistä tehdä surulaitteita??
"Kyllä ne käy... juhlaan kuin juhlaan", tokaisin.

Pariskunta päätyi tietenkin haluamiinsa ruusuihin ja tuli hetken kuluttua kysymään, onko keltainen tyhmä väri 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Eikös se ole hylkäämisen väri? Mikä väri olisi hyvä? Punainen? Mutta eikö se ole rakkauden väri? Teidänhän se pitäisi tietää kun olette ammattilaisia?
Lopulta toinen asiakas sai suunvuoron ja sanoi: "Minusta ainakin keltainen on lämmin ja mukava, sellainen aurinkoinen väri".

Pariskunta porhalsi takaisin leikkokukkakylmiöön ja palasi seitsemän keltaisen ruusun kanssa. Eikös seitsemän ole hyvä määrä? Eikö yleensä osteta yksi ruusu vuosikymmentä kohti? Eikö niin olekin tapana tehdä, minä kun en näistä mitään tiedä, tehän olette asiantuntijoita? Laitetaanko tähän jotain lisää? Ei vai laitetaanko? Pitäisi tulla iso ja näyttävä kimppu? Miten ne yleensä tehdään? Kyllä kai te tiedätte?

Aloin sitoa ruusukimppua vihreiden kanssa. "Tee siitä sellainen kuin jos tekisit omalle äidillesi!"

Sitoessani mies katseli ympärilleen myymälässä ja äkkäsi kannukasvit, jotka on amppeleissa kasvavia vihreitä pöheikköjä joista roikkuu kannumaisia avonaisia "pusseja". Pusseissa on sisällä nestettä, joka houkuttelee hyönteisiä ja sitten liuottaa hyönteisen ja kasvi "syö" sen nesteen kautta, näin yksinkertaistetusti selitettynä.

"MIKÄ tuo on??" mies kysyi ja viittasi kannukasveihin.
"Lihansyöjäkasvi. Kannukasvi", vastasi kollega nro 1. 
"Jos sille heittää lihanpalasen, niin nappaako se sen ilmasta?" mies kysyi vakavasti.
Kollega nro 2 poistui tässä vaiheessa takahuoneen puolelle ja kollega nro 1 selitti kasvin syövän hyönteisiä ja minä olin onneksi selin asiakkaisiin päin.
Pariskunnan rouva ilmoitti menevänsä katsomaan tuota erikoista kasvia lähempää.
"Ole varovainen! Varo ettei se nappaa sinua ettei minun tarvitse tulla vetämään sinua jaloista pois!" huusi mies perään.

Kun sain kimpun valmiiksi, sai se vähintään yhtä suuren määrän kehuja kuin tässä jutussa on kysymysmerkkejä. "Nyt on NIIN hyvännäköinen, tämä saa arvosanaksi kymmenen-puoli", mies ilmoitti vielä lähtiessään.

Muita tämän päivän töitä:

photo blog2073_zpse3d19e6a.jpg photo blog2086_zps41973c62.jpg photo blog2088_zps92628a6e.jpg photo blog2083_zpsdb2ca1ad.jpg photo blog2082_zpsda0512ff.jpg