Huhtikuussa maisema on vielä kovin harmaa ja väritön, mutta siellä täällä pilkottaa jo pieniä väriläiskiä ja aurinkoiset päivät lisääntyy. Tuulisina kuulaina päivinä pyykit voi laittaa ulos kuivumaan. Huhtikuussa on jo paljon valoisampaa ulkona ja tekee mieli lenkille ja liikkumaan luontoon.

Möllin ja Mopin kanssa lähdetään joko metsälenkille tai kevyenliikenteenväylää Nikkilään päin. Mopin nivelrikon, takaosan huonon lihaskunnon ja ajoittaisen ontumisen myötä olen alkanut kiinnittää tarkemmin huomiota myös sen säännölliseen ja järkevään liikuttamiseen silloin kun se ei onnu. Reipas hihnalenkki on oikein hyvä vaihtoehto silloin tällöin kun koirat muuten on aina vapaina - eikä vähiten minun itseni kuntoilun takia. On kuitenkin tylsää kulkea edestakaisin samaa reittiä, joten päätin tutkailla vaihtoehtoisia reittejä kotiinpäin. Kuten esimerkiksi pari kilometriä kevyenliikenteenväylää ja sen jälkeen siirtyminen joen uomalle ja kulkeminen sitä pitkin takaisin kotiin.

photo IMG5387_zpsqdib9tvg.jpg

Kun peltoja viljellään, ei niille ole asiaa talsimaan. Ei myöskään keväällä juuri kun esim. rehupelto on lähdössä kasvuun. Joenvarressa peltojen ja vesirajan välissä on törmä, jossa kasvaa kesäisin hirveä ryteikkö - veden ääreen päästäkseen on todella raivattava reitti auki! Nyt se on vielä kokonaan laonnut ja siinä on todella oiva kulkuväylä.

Reilu viikko sitten oli vielä todella märkää. Pellot oli raskasta mutaa jossa vesi paikoin lainehti, ja joen vesi oli korkealla. Pellon ja joen välissä pääsi kuitenkin kulkemaan kohtuullisen sujuvasti.   

photo IMG5394_zpsncpef106.jpg photo IMG5407_zps98eug6em.jpg photo IMG5412_zpszpe63bzw.jpg
Pikkukoira Pöpönen on tarkka jokaisesta askeleestaan - ettei vaan osu märkään eikä mutaan. :-D

Kotia kohti! Tunnin reissu, ihan sopiva.

photo IMG5418_zpsyrxicxph.jpg


photo IMG5427_zpsrq2vvrnu.jpg

Kun vanha sokea Miklos lähtee mukaan lenkille, ei vauhti huimaa päätä eikä käydä kaukana. Silloin tehdään rauhallinen haistelu- ja terapiareissu. Miklosin reipas ravi on nykyään minun hitaahko kävelyvauhti. Siinä on se hyvä puoli, että sen saa vaikka juosten kiinni jos se menee väärään suuntaan eikä tottele tai kuule mistä kutsuhuuto tulee. 

Koska koirani ovat nykyään aina pääsääntöisesti vapaina, on välillä vaikea löytää kolme hihnaa ja kaikille sopivat pannat tai valjaat. Piti ihan pitkästä aikaa ostaa uudet sopivat pannat. Olen myös huomannut, että minua ärsyttää suunnattomasti, jos koira vetää hihnassa. On luksusta kun ei tarvitse taluttaa vetäviä koiria päivittäin kun asuu maalla, ja sen luksuksen haluaa jatkuvan myös silloin kun valitsee lähteä taluttamaan niitä hihnassa - ei saa vetää! Heti tulee rankasti sanomista, jos joku tempoo vähänkin hihnassa. Oikein naurattaa miten älyttömän mustavalkoinen olen nykyään tässä asiassa. :-D Ja juu, ei ne kyllä juuri vedäkään. Hyvin kulkee näiden kolmenkin kanssa.

Ja ennen kaikkea: yhtä jalkaa, tasatahtia, koko tien leveydeltä!

photo IMG5432_zpsm5bbaiep.jpg

Kylän uutisotsikot ja juorut luetaan lähimmällä bussipysäkillä:

photo IMG5445_zps5jk4ff57.jpg

ja sillankupeessa:

photo IMG5449_zpsutqxoe64.jpg photo IMG5451_zpstqxhzudc.jpg
Vanha, sokea ja puolikuuro itsepäinen koira on pelottavan helppo hukata. Sitä pitää yrittää varjella kaikin tavoin.


Viikkoa myöhemmin maisemat on jo huomattavasti kuivemmat - pari aurinkoista päivää on tehnyt ihmeitä.

Kevät tulee ja pikkuruisia sammakoita pomppii pian lähiojista:

photo IMG5524_zps1xczqyzn.jpg

Miniatyyriauringot valaisee maisemaa ja mieltä kun vain katselee alaspäin.

photo IMG5528_zpscai9h6nj.jpg

photo IMG5553_zpskxbrbbbn.jpg

Tänään oli taas kova tuuli - pikkukoira Pöpönen oli ihan korvat ja tukka putkella lenkillä.  

photo IMG5535_zps4zehjv7s.jpg photo IMG5542_zpsxogjmoqe.jpg
Pöpösen vastatuulitukka :-)

Jokivarressa oli paljon kuivempaa kuin viimeksi, virtaus oli heikompi ja vedenpinta laskenut hieman. Tällä kertaa kuljettiin toispuolel jokkee. 

photo IMG5556_zpsydc9ibfv.jpg photo IMG5564_zpsjdumt5c2.jpg

Onnea on osata nauttia joka hetkestä - hinkata itseään ihan sataprosenttisesti juuri kasvuun lähteneeseen heinikkoon ja maata siinä hetki ihan lituskana kyljellään tiiviisti maata vasten ja nauttia keväisen peltomaan hajusta. 

photo IMG5566_zpswv8dozmf.jpg

Pusikoissa on nyt ihan mahtavia pörröisiä pötkylöitä. Katsokaapa joskus niitä oikein tarkkaan!

photo IMG5584_zpsigr6hfhj.jpg photo IMG5586_zpsj6nr74va.jpg

Kotia kohti. Siellä se siintää.

photo IMG5588_zpsv64ynhgv.jpg

photo IMG5589_zpsproq9e2h.jpg

Möllillä oli hiki ja teki mieli pulahtaa.

photo IMG5594_zpscign0vfi.jpg

Katse kohti vastarantaa ja vaikka mitä suunnitelmia mielessä - mutta hitto, tää vesi on hei kylmää ja märkää! Ei ole Möllistä uimamaisteriksi, kasteli vain vähän varpaitaan ja tuli pois.

photo IMG5596_zpskvddhp0u.jpg photo IMG5608_zpso3dmj744.jpg photo IMG5610_zpsvj91ptjd.jpg

Uhkaavan tumma taivas ripautti muutaman pisaran päällemme, muuten selvittiin kuivin nahoin kotiin. Miklos oli sillä välin nauttinut Mummolassa henkilökohtaista huomiota, kurkkua, puruluun, possunkorvan ja porkkanakakkua.