Chilituotanto oli tänä vuonna varsin kattava ja chilipötköt aika jämäköitä maultaan. Chilipuska kuoli yöpakkasten myötä ja keräsin loputkin palot talteen. Jätin ne keittiön pöydälle kuivumaan ja odottamaan inspiraatiota. Yhtenä päivänä viime viikolla Pöpönen tuli luokseni hädissään, lutsuttaen, huuliaan lipoen ja silmät suurina. Jos olisimme olleet ulkona olisin sanonut sen liponeen rupikonnaa, mutta olimme sisällä. Leuka oli kuolassa, huulet vaahdossa ja nenästä valui nestettä. Jotain erikoista se oli syönyt. Chilejä keittiön pöydältä!

Pari päivää myöhemmin prosessoitu ja koko elimistön läpi kulkenut huolimattomasti pureskeltu chili löytyi aamulla olohuoneen matolta. Tuliset terveiset Pöpöseltä. Luulisi koiran ottaneen opiksi, mutta ahneus vei voiton ja sama toistui kahta päivää myöhemmin: Pöpönen kipitti luokseni hädissään ja nenä märkänä ja suu kuolaa valuen. Se oli taas käynyt varastamassa chilejä pöydältä. Jotain oppimista näytti sentään nyt tapahtuneen: kun illalla ojensin sille chilin ja kysyin haluaako se sen, se yritti ensin napata sen kädestäni saman tien. Taitoin chilin kahtia ja annoin puolikkaan, jolloin Pöpönen alkoi mussuttaa sitä mutta sitten sylkäisi sen pois eikä enää koskenut siihen. Oho!

Mietin, mitä tekisin chileistä niin kauan kuin niitä vielä oli jäljellä, ja paholaisenhillo alkoi houkuttaa. Sain Maijalta perusohjeen ja hän kertoi muuntelevansa sitä vähän mielensä mukaan, joten minäkin uskaltauduin tekemään niin. Hyvää tuli! Ja ihan parastahan se on yhdistettynä vuodenjuustoon. :-P Esim. broilerifilettä, vuohenjuustoa ja paholaisenhilloa. Slurps!

Laitoin omaan paholaisenhillooni:

- 1 tölkki (380 g?) chilimaustettua tomaattimurskaa
- 1/2 tölkkiä maustamatonta tomaattimurskaa (olisi voinut jättää pois)
- n. 5 oman tuotannon tomaattia jotka sattuivat olemaan juuri nyt sopivan kypsiä
- 2 isoa punaista paprikaa
- 9 isoa oman tuotannon chilipalkoa siemenet poistettuina
- 5 oman tuotannon keskikokoista sipulia joista 3-4 oli punasipuleita
- muutaman oksan tuoretta rosmariinia (kaikki mitä kasvihuoneilta löytyi)
- reilusti pippurisekoitusta rouhittuna suoraan myllystä
- merisuolaa
- pari ruokalusikallista timjamiviinietikkaa
- n. 4 dl hillosokeria

Näillä määrillä tuli iso kattilallinen melko täyteen aineksista. Keittelin sitä kunnes paprikat ja sipulit oli pehmenneet, ehkä noin 20 minuuttia. Aika löysää tuli, sen puolikkaan tomaattimurskapurkin olisi voinut jättää pois. Kun keitos oli jäähtynyt jonkin aikaa vetelin isommat osumat sileiksi sauvasekottimella ja annoin jäähtyä huoneenlämpöön. Sitten purkkeihin ja käyttöön. :-)
Juuri ihanan tulista ja makeaa samaan aikaan. Syntisen hyvää.