Joka syksy järjestetään varsinaiset pelastuskoiraryhmien kokoontumisajot eli SM-joukkuekilpailu, jossa härdelliä riittää perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Parasta on itse äksönin lisäksi tietenkin fiilis ja seura eli eri puolilta Suomea tulevien tuttujen tapaaminen.

Oman koirani kanssa ekoja kertoja osallistuessa oli menestys tietenkin myös kivaa, mutta nykyään toi fiilistely on kyllä se ykkösjuttu näissä kinkereissä.

 

Helsingin pelastuskoirien hälytysryhmässä on runsaasti hyviä koiria ja kun halukkaita koiranohjaajia oli enemmän kuin mitä yhteen joukkueeseen mahtui, alkoi joukkueen kokoamistapa puhuttaa väkeä. Viime vuosina olemme saaneet itse asiassa koottua peräti kaksi eri joukkuetta per kisa, mutta silloinkin pitää olla ns. ykkösjoukkue ja kakkosjoukkue, joista jälkimmäinen jää pois mikäli kilpailuun ilmoittautuu maksimimäärä joukkueita. Etusijalla on yksi joukkue per paikkakunta ja Helsingillä ja Tampereella on poikkeusluvat tarjota kaksi joukkuetta jos mukaan mahtuu.

 

Kun henkilövalinnat joukkueisiin puhuttivat, oli aika tehdä selvät pelisäännöt sille, miten joukkue kootaan. Sain kunnian istua työryhmässä, joka teki hälytysryhmälle kaksi eri ehdotusta, joista kokous valitsisi sen, joka otetaan käyttöön. Tämä tapahtui siis jo joitain vuosia sitten.

 

Ykkösehdotus oli ns. demokraattinen kukkahattumenetelmä, jossa hälytysryhmän jäsenet saisivat vapaasti ehdottaa erilaisia kokoonpanoja joukkueiksi kuitenkin varmistaen, että ko. ehdotuksen henkilöt ”haluaisivat kaikki toisiaan”. Yksi henkilö voisi siis olla mukana useammassa eri ehdotetussa kokoonpanossa, joista hälytysryhmä äänestäisi mieleisensä. Tämä menetelmä vaatisi paljon keskustelua ja kyselyjä etukäteen.

Kakkosehdotus oli ns. diktatuuri, jossa halukkaat ryhmänjohtajat ilmoittautuisivat ja kokous äänestäisi heistä ykkös- ja kakkosjoukkueen johtajat elleivät he keskenään sopisi järjestystä. Sitten koiranohjaajat ilmoittaisivat halukkuudestaan päästä kilpailuun, ja ykkös-rj valitsisi heistä oman joukkueensa, minkä jälkeen kakkos-rj valitsisi jäljellejääneistä omansa ja loput olisi varalla.

 

Kummassakin ehdotuksessa vaatimuksena on, että jos on ensikertalaisia, heitä pitää olla ainakin yksi joukkueessa ja muistaakseni lisäksi suosituksena oli, että täsmälleen samaa joukkuetta ei koottaisi uudelleen.

 

Täysin yllättäen kokous valitsi yksimielisesti ja ilman äänestyksiä kakkosehdotuksen käyttöön. Sillä on nyt menty useampi vuosi. Se on ryhmänjohtajalle kiva, ei tarvitse kysellä eikä haastatella eikä perustella, sen kun valitsee vaan. Sanoo ryhmänjohtaja. :-D

 

Olin ensin SM-joukkuekilpailuissa kolmena peräkkäisenä vuonna oman koirani Miklosin kanssa, ja monien hyvien muistojen lisäksi kotiintuomisiksi tuli täysi värisuora mitaleja. Sitten osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa Helsingin 1-joukkueen ryhmänjohtajana vuonna 2010. Mieleen on jäänyt joukkueen kolme hyvin erilaista koiranohjaajaa: yksi oli ns. sotilaallisesti aina valmiina, toinen hössötti kovasti, ja kolmas saattoi näyttää toimivan lupaavasti, kunnes alkoi kesken kaiken häärätä jotain ihan epäoleellista. Kolme persoonaa, jotka keskinäisen erilaisuutensa vuoksi vielä korostivat sitä erilaisuuttaan. Ihana haaste. Kyllä jälkeenpäin nauratti. :-D

 

Seuraavana vuonna järjestimme tapahtuman itse, ja viime vuonna olisin jälleen ollut 1-joukkueen ryhmänjohtaja, mutta olin EU:n pelastuspalvelumekanismin koulutuksessa Roomassa ja olisin myöhästynyt kilpailun avajaisista pari tuntia, enkä saanut lupaa osallistua koko kisaan, vaikka joukkueessamme olisi ollut koulutettu vararyhmänjohtaja joka olisi voinut tuurata saapumiseeni saakka ja joukkue olisi pelannut yhtä vähemmällä henkilöllä ensimmäiset tunnit. Lopulta taisi käydä niin, että erinäisistä syistä kaikki 1-joukkueeseen valitut jättivät tapahtuman kokonaan väliin ja 2-joukkue osallistui sellaisenaan.

 

Tänä vuonna uusi yritys: olen saanut jälleen kunnian toimia Helsingin 1-joukkueen ryhmänjohtajana. Olen myös taas ulkomaanreissussa pelastuspuolen hommissa ja paluulento on kilpailun alkamispäivänä, mutta kuten sanoin, uusi yritys. Joukkue on jo ilmoitettu kisaan, mutta henkilökokoonpano tulee ilmoittaa vasta elokuun loppuun mennessä. Lupasin kuitenkin tehdä omat valintani heti FRF-tasontarkastuksen jälkeen, eli, öö, eilen tai toissapäivänä. Puhelin on jo soinut ja muut viestintävälineetkin käyneet kuumana, on uteliasta väkeä.

 

Valinta on vaikea. On monta perustetta, miten valita joukkue:
 

  • Mahdollisimman hyvät yksilöt: kolme mahdollisimman monipuolista koiraa, ihmisissä mukana hyviä suunnistajia ja hyviä EA-ihmisiä. Näin kuka tahansa voisi suoriutua millaisesta tehtävästä hyvänsä.
    Vau. Kuulostaapa hyvältä. Mutta mitä, jos kemiat ei kohtaakaan? Ja niin paljon on kiinni myös tuurista. Onko pelkät hyvät taidot oikeasti kaikki kaikessa? Mitä, jos joukkue ei puhallakaan yhteen hiileen vaan pelaa yksilöpeliä?
     
  • Mahdollisimman hyvä kokonaisuus: kolme koiraa joista ainakin yksi on hyvä jälkikoira, yksi hyvä raunioilla ja yksi hyvä haussa. Ihmisistä ainakin yksi on hyvä suunnistaja ja yhdellä on hyvät EA-taidot. Näin oikea ihminen ja oikea koira voisi suoriutua hyvin juuri hänelle sopivasta tehtävästä.
    Ryhmänjohtajan rooli korostuu: pitää tuntea ihmiset ja koirat, niiden heikkoudet ja vahvuudet. Mutta aina ei kilpailussa pääse valitsemaan kuka tekee mitäkin. Ja välillä kaikkien pitää tehdä kaikkea samaan aikaan.
  • Mahdollisimman hyvät tyypit. Mun suosikki-ihmiset. Vaikka tulenkin kaikkien kanssa juttuun ja kaikki on kivoja, niin joittenkin kanssa on silti vielä kivempaa. Niin se vaan on.

  • Mahdollisimman hyvin keskenään viihtyvä joukkue. Fiilikset kattoon! Tuloksista kenties viis. Sehän on kuitenkin niin paljon tuuripeliä. ;-D

  • Taitavat koiranohjaajat ja keskitason koirat. Varmasti parempi valinta kuin taitavat koirat ja tumpelot ohjaajat.

  • Koko joukkueellinen ryhmänjohtajia eli kaikki koiranohjaajat ovat saaneet myös rj-koulutuksen. TÄMÄ ON EHDOTON SUOSIKKINI. Siinä olisi haastetta!! Jokaisella joukkueen jäsenellä olisi varmasti mielipiteensä sanottavana ja annettavana neuvoja siitä, miten kukin tehtävä tulisi parhaiten suorittaa. Tämä olisi ihan mun juttu: johtajien johtamista.
    Tämä piti itse asiassa toteuttaa vissiin viime vuonna, mutta kuten edellä mainittiinkin jo, se meni myttyyn koko homma. Odotan todella kovasti sitä, että pääsisin jonain vuonna johtamaan ryhmänjohtaja-joukkuetta.

 

Nyt on siis aika tehdä valinnat, moni odottaa innolla (tai ehkä enemmänkin uteliaisuudella) millainen kokoonpano lähtee matkaan. 2-joukkueen rj odottaa myös kuumeisesti, millaisen joukkueen hän saa, koska tänä vuonna meillä on halukkaita lähtijöitä tasan kahteen joukkueeseen ja yksi varakoirakko.

 

Tämän tapahtuman kohdalla minulla on ns. voitontahto ja kilpailuvietti jo hiipuneet ja mukavuudenhalu ylittää ne kirkkaasti, joten kovasti houkuttaisi ottaa ihan vaan mahdollisimman hyvät tyypit - koska kokonaista ryhmänjohtajajoukkuetta ei ole nyt saatavilla. Tai sitten ne mahdollimman monipuoliset koirakot. Näääh... entä jos valitsenkin vaan hei kolme vanhinta koiraa?? Sellaisen veteraanijoukkueen. Siinä vasta kriteeri. :-D
 

Joo.

 

photo IMG5062_zps5d6cda72.jpg
​Toinen pronssi puuttuu joukosta, se on Helsingin Väestönsuojelumuseossa näytillä.