Pt suunnitteli, että tehtäisiin kuntopyörällä kuntotesti, jotta saataisiin selville, missä mennään ja voisiko jatkossa suunnitella ja toteuttaa sykkeeseen perustuvaa treenausta. Beetasalpaajan vaikutus on ollut iso kysymysmerkki tässä hommassa. Nyt oli tarkoitus selvittää, missä mennään. Ja sit mä hannasin. :-(

Alkoi vaan epäilyttää ihan todella paljon se kuntopyörätesti. Päivä päivältä enemmän. Ja syyt oli ihan todella hyvät ja pätevät, vaikka kaikki kaksi kaveria joille asiasta avauduin eivät ymmärtäneetkään minun näkemyksiäni: ensinnäkin olen siinä tosi huono, jalat väsyy ennen kuin mitään muuta tapahtuu, se on vaan kauhean hankalaa, tulee hiki ja sitten haisee pahalle (kaverit vakuutti, että mun pt on kyllä varmasti aiemminkin haistanut naisen hikeä - Mikkonen jopa kysyi: Niin mitä sä luulet että se tekee? Haistaa kerran, huutaa Hyiiii! ja juoksee pois?? - mutta kyse ei siis ole siitä vaan siitä, että se on minusta todella epämukavaa) ja sitten kun on hiki niin ehkä myös alkaa kutittaa (olen varmasti ainoa ihminen maailmassa, joka on kosketusallerginen omalle hielle).

Ja ylipäätään jos siis jotain ominaisuutta tai kuntoa mitataan numeerisesti niin se pitää tietenkin tehdä oikein ja täysillä tai se on kaikki hukkaan heitettyä aikaa eli tässä tapauksessa olisi pitänyt vetää itsensä ihan piippuun ja se ajatus vaan on todella epämiellyttävä. Pitää oikeasti olla erittäin hyvä syy ja motivaatio, että viitsii antaa kaikkensa ja tässä nyt ei ehkä kuitenkaan ollut sitä, vaan mukavuudenhalu (tai pikemminkin epämukavuudenvälttämishalu) vei voiton. Ja sitten vielä se viimeisin muttei millään tapaa vähäisin: jos samassa tilassa on monia muita ihmisiä, niin ei vaan voi. Ja siitä ei voi neuvotella. Kaverit kyllä vakuutti, että ei ketään muuta oikeasti kiinnosta mitä mä siellä teen tai en tee, ne tekee niitä omia juttujaan, mutta ei auta. :-D

No sitä kuntopyörätestiä ei siis tehty. Paska, huono minä. Ja ovela pt. Jotenkin sitä vaan mentiin juoksumatolle lämmittelemään ja sitten se testi tehtiinkin siinä saman tien. Ja se oli siis hyvää vauhtia meneillään jo se testaus, ennen kuin minä edes tajusin sitä. Olin toki varoittanut etukäteen, että olisi hyvä olla joku Plan B siltä varalta ettei polkeminen vaan onnistukaan, mutta siis minä tarkoitin Plan B:llä jotain vaihtoehtoista ohjelmaa, en vaihtoehtoista testin suoritustapaa. Täytyy sanoa, että kerrassaan viekasta toimintaa. Ja sitten tuli hyvä mieli, että se testaus saatiin toteutettua edes jotenkin, vaikka loppupäätelmä olikin harmillisesti ”ei voida tehdä sykkeeseen perustuvaa harjoittelua”.

Personal training on selkeästi ihmisiä nyt kiinnostava aihe ja minulle on esitetty siitä todella paljon kysymyksiä, joten palaan tähän aiheeseen vielä jossain vaiheessa lähiaikoina erillisellä bloggauksella, johon yritän sisällyttää kaikki kysytyt asiat kerralla, koska saan vastata niihin toistuvasti eri ihmisille. Eli jos jollain lukijalla on jotain kysyttävää aiheesta, niin antaa palaa, nyt sopii kysyä. Vastaukset tulee kyllä. Personal trainerien koulutustaustasta voin toki sanoa jo sen verran, että ainakin tää mun pt on käynyt jotkut taktisen toiminnan ja psykologisen hämäyksen erikoiskurssit. ;-)

Edellinen bloggaukseni oli ilmeisen masentava, koska Mikkosen tuntosarvet oli havainneet, että minä selvästi tarvitsen päivän kaupungilla ystävän kanssa ja hän oli aivan oikeassa! Hyvää ruokaa Hard Rock Cafessa, kierros ihailemassa Lux Helsingin viimeistä iltaa ja Spicy Vanilla Lattea Starbucksissa. Tällä kertaa "katsotaan mihin päädytään" -ilta kaupungilla Mikkosen kanssa ei mennyt kahteen asti Tavastialla mutta näinkin oli kivaa ja rentouttavaa. Kiitos. :-)


Tänään oli vuorossa zumbaa! Naapuripitäjällä oli Zumba Gold -tunti, jonne oli vapaa pääsy. Kävin siellä vakituisesti toissa vuonna mutta viime vuonna ei ollut aikaa vaikka olisi ollutkin kiva jatkaa. Kauniisti sanottuna Zumba Gold on zumbaa vähän hitaammin ja yksinkertaisemmin kuvioin verrattuna tavalliseen zumbaan ja se sopii esimerkiksi aloittelijoille. 

Mutta suoraan sanottuna siellä käyvä väki on tavalliseen zumbatuntiin verrattuna vanhempaa, pullukampaa ja huonokuntoisempaa. Minulla on näillä tunneilla varmasti vähiten vuosia mittarissa ja pienin painoindeksi, mutta ei se haittaa, istun siihen joukkoon ihan hyvin koska minulla on huono rytmitaju ja kaikenlaisia kremppoja ja olen jäykkä. Tunneilla käy myös yksi varsin iäkäs rouva, joka on todella vaikuttava: hän tulee tunnille kyynärsauvoin eikä jaksa ihan kaikkea tehdä eikä jousta enää joka suuntaan, mutta sen minkä tekee, tekee täydestä sydämestään ja fiiliksellä. Todella ihailtava tyyppi. :-)

Mikkonen kysyi osuvasti eilen, miten voin käydä tällaisilla ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla, mutta en kuntosalilla tai edes polkea kuntopyörää personal trainerin ohjauksessa, jos samassa tilassa on paljon muuta väkeä. Satukin on ihmetellyt sitä, vaikka minusta se on ihan itsestään selvä juttu: ryhmätunnilla kaikki tekee samaa asiaa (tai ainakin yrittää ;-)) ja siellä edessä on yksi henkilö, johon kaikkien huomio kohdistuu. Se on ihan eri asia kuin vaikkapa kuntosali, jossa kaikki tekee pitkälti eri asioita eri tahdissa ja siinä tehdessään voi vielä hyvin katsella muita. Siinähän on siis ihan mieletön ero!

Ja enhän minä käy missään jumpassa tai zumbassa tässä omalla kylällä. Menen naapurikaupunkiin sitä varten - etten vaan törmää tuttuihin ja ettei kukaan vaan tunnista. Ja sielläkin menen aina mahdollisimman huomaamattomasti takariviin enkä juttele koskaan kellekään mitään enkä kauheasti moikkaile (ei sinne seurustelemaan mennä). :-D