Eilen oli työharjoittelupäivä koululla (kyllä, sekin on mahdollista). Tehtiin surulaitteita hautajaisiin johonkin tv-sarjaan tai elokuvaan. Jäi vähän epäselväksi minulle, mikä juttu se oli. Piti mennä sinne tiistainakin mutta en päässyt.

Tein pääväriltään sinisen surulaitteen sieneen. Sininen on mielestäni haastava väri, koska sinisiä kukkia ei ole kovin paljon tai kovin monen muotoisina. Iltapäivällä harjoiteltiin kimppujen tekemistä ja saatiin se kimppu sitten mukaan kotiin, mikä oli tosi kiva ja kyllä piristää kovasti. Laitoin kimppuun punaista pianoruusua ja punaisia tulppaaneja (siis joo, jösses, meillä oli jo tulppaaneja!) ja nyt on mielenkiintoista nähdä, laitoinko tulppaanit riittävän syvälle kimpussa, ne kun kasvaa pituutta vielä kun alkavat aukeamaan. Senkin takia oli tosi kiva, että saimme kimput kotiin, niin pääsee näkemään mitä tapahtuu. Kimppua sitoessa piti miettiä haluaako, että kimppu on nyt sopusuhtainen vai että se toimii vielä kun kukat avautuvat. Mehän voimme itse vetäistä tulppaanien varsia myöhemmin alaspäin, mutta asiakas tuskin niin tekisi.

Ihan viime metreillä kimpun imupintoja leikatessani viilsin (taas) oikean käden peukalon pystysuunnassa auki. Taas! Vieläkään ei vaan toimi kunnolla tuo käsi, vaikka onkin tosi paljon parempi nyt kuin vaikkapa kesällä. Jännä miten sen tunteekin, kun veitsi uppoaa sormeen, että nyt meni tosi syvälle, ennen kuin edes sattuu kertavihlaisua enempää tai veri lentää tai mitään. Osaa sitten saman tien laittaa puristuksen ja mennä huuhtomaan niin, että vasta se lavuaari on hetkellisesti kuin puukotuksen jäljiltä. Huuhtelu, kuivaus ja sitten helvetillinen kiristys yhtä nikamaa alemmas ja laastari päälle. Sitten kun sormenpää alkaa sinertää, niin kiristys pois ja pelkkä kova paine suoraan haavan päälle. Nämä on meikäläisen normaalikuviot ja nyt näyttäisi, että ekaa kertaa osasin toimia niin (tai veitsi oli niin puhdas), että ei tulehtunut. :-)

Luokanvalvojamme oli kuullut, että olin ollut ylimääräisenä paikalla silloin perjantaina, kun oli piirtämisen opetusta (kun kolme eri opettajaa oli sanonut, että minun olisi hyvä mennä sinne) ja nyt kai on niin, että piirtämispäivä olisi sittenkin pakollinen minulle yhdellä kurssillani ja opettajat olivat jo pohtineet keskenään, että minä olenkin nyt tavallaan jo tehnyt sen ja voisin silloin tehdä jotakin muuta etten turhaudu. Jep. :-D

Tänään torstaille oli vähän kysymysmerkillä merkitty kalenteriin, että olisi ehkä vielä työharjoittelua koulussa, mutta ei ollutkaan, kun kaikki tilatut surulaitteet yms oli saatu tehtyä. Kiva juttu, vapaapäivä! Olin ajatellut, että menisin perjantain vapaapäivänä sään salliessa kasvimaalle laittamaan pari koholaatikkoa talviteloille. Osa laatikoista on kasvanut täyteen rikkaruohoa, osassa on vielä porkkanoita ja punajuuria. Ne kaikki pitäisi tyhjentää kasveista, mahdollisuuksien mukaan poistaa rikkaruohot juurineen, ja peittää mustalla muovilla talveksi. Eipähän kasva rikat niihin ensimmäisinä keväällä.

Olipa ihanaa nukkua aamulla pitkään! Pari-kolme edellistä yötä on mennyt tosi levottomasti. Hurjia, ihan päättömiä unia, jotenkin vielä tiedän, että ne on unia ja ne siitä huolimatta jatkuu ja jatkuu vaan. Herään välillä, käyn vessassa, ihmettelen outoa unta, nukahdan ja taas se sama uni jatkuu. Viime yö oli hyvä yö. Nukuin varmaan 9-10 tuntia vaikka heräilinkin muutaman kerran. 

Lämpötila oli aamupäivällä puutarhahommia ajatellen lupaavat +10 astetta, mutta kaamean märkä keli ja kova tuuli. Ei tehnyt mieli kasvimaalle kuokkimaan. Kävin vain lyhyen metsälenkin kaikkien koirien kanssa. Sitten päivän ohjelmat meni sekaisin kun tuli meili, että pitäisi saada eräs lehti painoon suunniteltua aikaisemmin ja iltapäivä ja alkuilta menikin sen taiton parissa. Olin alunperin ajatellut tuon projektin perjantaille. Ei muuta kuin hommiin vaan.

Iltapäivällä pikainen lenkki kylillä Möllin kanssa ennen pimeäntuloa. Ei kulje juoksu taas. Kun oli tuossa välillä taukoa ja kävin pari päivää sitten lenkillä, niin nyt kiristi ja sattui taas oikeaan jalkaan sääriluun etupuolelle. Sama juttu kuin kesällä kun aloitin juoksemisen. Silloinhan se oli ihan tuskaista ja takkuista pitkän aikaa. Kotona jumppaa ja telkkaria ja sitten taas koneelle vääntämään sitä taittoa.

Useamman tunnin koneella istuminen kostautuu nykyään aina kaameana selkäkipuna, eli se ainakin on selvää, että ei minusta näyttöpäätteellä työskentelyyn enää ole. Tämän lehden taitossa on mennyt pari-kolme päivää, ja tuskaa on iltaisin. Troppia naamaan yöksi, siitä varmaan ne järjettömät unetkin on johtuneet.

 

photo blog7273_zpscf526e3d.jpg photo blog7274_zps3a84b914.jpg