Eilen piti olla oman ryhmäni pelastuskoiratreenit, vaan ei ollut. Tai siis oli, mutta ilman minua. Selkä on ollut hirmu kipeä nyt muutaman päivän ajan, niin, että kipu pahenee iltaa kohti tosi pahaksi. En tiedä tarkalleen ottaen miksi, mutta onpahan vaan. 

Olin jo eilen iltapäivällä pakannut Möllin palkat ja liivit ja pätkän ja kaiken tarvittavan mukaan ja seisoin kengät jalassa ja sadetakki kädessä ulko-ovella kun järki sanoi, että ei tästä tule mitään. Ei pysty ajamaan Tuusulaan asti. Ei pysty sinnittelemään koko iltaa näissä tuskissa, jotka ei näytä helpottavan vaan pikemminkin vain voimistuvan mitä pitemmälle ilta venyy.

Otti koville soittaa kouluttajakollegalle, että en tule. Harmitti niin vietävästi että kyynelkin vierähti silmästä. Ei mikään itsesäälin kyynel vaan harmitti ihan tosi paljon kun halusin oikeasti mennä. Harmitti Möllin puolesta tosi paljon, se olisi tarvinnut nyt sen treenin. 

Onneksi minulla on hyvä kouluttajakollega josta tiedän, että hommat todella hoituu ja ollaan samoilla linjoilla. Ja onhan meidän ryhmässä vielä kaksi apukouluttajaakin juuri siltä varalta, että minä olen välillä poissa, olihan se tiedossa alkuvuodesta, että minulle tulee tänä vuonna paljon sairaspoissaoloja. Mutta silti otti nyt tosi koville kun olen jo elänyt sellaisessa käsityksessä, että tällaisia yllättäviä takaiskuja ei enää tulisi. Suorastaan masentavaa.

Kärvistelin ensin kotona hetken, sitten muistin ohjeen ottaa tuhti satsi kipulääkettä ja lähteä kävelylle. Yritin, mutta ei se tällä kertaa ainakaan parantanut asiaa. Sinnittelin ja purin hammasta ja kärvistelin tuskaisena tunnista toiseen. Tänään torstaina piti olla treenit personal trainerin kanssa ja laitoin illalla pt Petelle viestiä muuttuneesta kiputilanteesta. Päädyttiin perumaan nekin treenit minun osalta. 

Pt Pete kysyi onko minulla vielä tns-laite käytössä ja kehotti kokeilemaan sitä. Olin jo unohtanut koko kapistuksen olemassaolon, koska se ei auttanut autolla ajamisen ongelmaan. Ei muuta kuin lätkät selkään ja lisää kipulääkettä. Kun sääti vähän väliä kovemmalle, laitteen aiheuttama sähköinen värinä kyllä melko hyvin peitti alleen kivun. Parin kolmen tunnin jälkeen laitteen patterit hyytyi, mutta hyvää oli että minä pääsin nukkumaan ja ei sattunut enää mielettömästi. Tänä aamuna oli ihan ok olo, vasta myöhään iltapäivällä alkoi jomotella taas. 

Kävin tänään päivällä ostamassa uusia pattereita tensiin ja jotenkin päädyin urheiluosastolle ja muistin, että minulla ei ole yksiäkään sopivankokoisia treenihousuja esim. raunioille tai hakumetsään; kaikki housut on liian isoja. FRF:n tasontarkastuskin on tulossa reilun viikon päästä. Oikeankokoiset vaatteet on myös turvallisuuskysymys noissa hommissa. Parit kohtuuhintaiset housut löytyi ja bonuksena ihan hyvänoloinen sadetta pitävä takki. 

Vanhalla sokealla Miklos-koiralla on nyt myös tarvetta takille tai ainakin paidalle. Sillä on vasemmassa lavassa, pahassa kohtaa, haava joka ei tunnu paranevan millään. Se löytyi viikonloppuna, sellainen suuren kolikon kokoinen kohta josta puuttuu iho kokonaan. Ei ole tikattava haava kun ei siis ole syvä lovi vaan ihon pintakerrokset puuttuu kokonaan. Ei tunnu kovin kipeältä vaikka on aika hurjan näköinen. Leikkasin karvat ympäriltä pois kun ne tarttuu haavasta vuotavaan mömmöön. Ei auttanut. Laitoin ympäröivät pitkät karvat (toista korvaa myöten) ponnareille niin että koiran toinen puoli on ihan kompassin tai kellotaulun näköinen, ettei nekään karvat klähmääntyisi haavaan. Ei auttanut. Peitin haavan ja laitoin koiralle paidan päälle, ei auttanut, aamulla oli kaikki sidetarpeet kapsutettu pois ja paita vinossa ja haava taas märkäinen ja valuva. 

Tänään mentiin kunnaneläinlääkärille ajamaan koneella karvat pois nahkaa myöten haavan ympäriltä, jotta teipit tarttuisi ja pysyisi paikoillaan paremmin. Haava pestiin samalla kunnolla, föönattiin kuivaksi ja paikattiin ja laitettiin siteet hyvin paikoilleen. Viimeiseksi laitettiin paita taas päälle ja pohdittiin, miten sen saisi viritettyä niin, ettei koira pääsisi takajalalla raapimaan haavaa.
- Onko sulla teippiä? kysyin hoitajalta.
- Mulla on jesaria. Jeesusteippiä, sanoi hoitsu.
- Laitetaan sitä.

Nyt on ihme ja kumma, jos ei paita pysy päällä, kun se on teipattu jesarilla paikoilleen ja muotoonsa.

photo IMG_2181640x480_zps948d4ad3.jpg photo IMG_2184640x480_zps6346f84a.jpg
Ennen jesaria -versio.


Nyt kun on ollut vähän mieli maassa ja kivut taas pahempina (ja tuo ajaminen yhä ihan yhtä hankalaa ja mahdotonta kuin koko kevään ja kesän, siinä ei muutosta mihinkään suuntaan), niin onpa kiva kun on silti päässyt välillä tapaamaan kavereita ja mukaan eri juttuihin. Kiitos kaikille jotka oma-alotteisesti tarjoaa kyytiä ja niille harvoille, jotka viitsii ajaa tänne meille käymään. Arvostan tosi paljon. :-)

Eilen käytiin Ninan kanssa Porvoon koiratarvikeliikkeet aika perusteellisesti läpi, sain ostettua koiranruokia ja -nameja, vaihdettiin kuulumiset ja lounastettiin ajan kanssa. Tänään Mölli sai juosta Messi-aussin kanssa kotimetsässä ja Sannan kanssa oli tosi mukava lampsia rauhassa ja jutella ja ihmetellä monia juttuja. :-D Ihania piristysruiskeita, joiden aikana saa hetkeksi unohduksiin nämä ikävämmät jutut.

Kiitos tyypit! Te ootte tärkeitä. :-)