La-aamuna klo 8 koiranohjaajat lähtivät tutkimaan hyvin vähähajuista uhria toisaalle - maalimies oli laitettu paikoilleen reilua tuntia ennen kuin tehtävä aloitettiin - ja minulle tuli suurehkon alueen assessment-tehtävä. Minun piti piirtää alueesta kartta ja merkitä siihen vaaranpaikat, yksilöidä 5 pahinta vaaraa alueella gps-koordinaatteineen ja valokuvin ja samoin 3 paikkaa mistä koirat voisivat aloittaa etsinnän turvallisimmin.

Aika ei riittänyt tehtäväni suorittamiseen, alue oli niin iso. Käytännössä minulla oli 30 minuuttia aikaa kiertää koko alue, piirtää samalla karttaa, ottaa kuvat, kirjata ylös vaaranpaikat, päätellä parhaat paikat koirien etsintään, ja sen jälkeen 10-15 minuuttia aikaa piirtää kartta puhtaaksi ja purkaa gps:stä koordinaatit kuhunkin kohtaan sekä luokitella vaaranpaikat järjestykseen yms. Alueella oli mm. säilytyksessä kaasupulloja, ammoniakkisäiliö, vaarallisten räjähtävien aineitten kylttejä yms yms. 
Tehtävä oli kokonaisuudessaan mahdoton tuohon annettuun aikaan ja ilmoitinkin tehtävän loputtua, että jos minulta halutaan asiasta oikeasti kunnon raportti, tarvitsen alussa luvatun kokonaisen tunnin sen tekemiseen, siitä kun oli lohkaistu jotenkin 20 minuuttia pois. 
Sain lopulta listattua 5 mielestäni suurinta riskiä gps- ja kuva-numeroineen, samoin 3 aluetta joilla aloittaa etsintä, mutta kartta oli surkea ja en ehtinyt tarkistaa kaikkien aluetta halkovien katujen nimiä ja järjestyksiä.

Seuraavaksi oli eläinlääkärintarkastus, jonka jälkeen koirat jäivät tarkkailuun kenneliin. Minulle osoitettiin neljä vierasta koiraa joita koiranohjaajani voisivat käyttää ja sain nopeasti radiopuhelimitse tiedustella koirien ohjaajilta perustiedot koirista. Joillain oli parempi englanti ja joillain heikompi, jotkut oli puheliaita ja jotkut tuppisuita. Lähinnä selvisi koiran nimi ja ikä sekä etsintäkäskysana. Palkkaamista oli turha ruveta puhelimitse siinä ajassa selvittämään. 

Jätin valitsematta koiran, jonka ohjaaja sanoi suoraan, että se ei välttämättä työskentele vieraan ihmisen kanssa. Yksi koirista ilmeni häkistä ulos otettaessa hyvin raihnaiseksi joten sitä ei voinutkaan käyttää, joten reserviin jäänyt koira tuli sittenkin sen tilalle. Toki minun olisi pitänyt ottaa kaikki koirat ulos häkeistä ja tarkastaa, mutta kaikkeen ei pysty parissa minuutissa. Siinä meni vähän pieleen.

Samaan aikaan kuin koiranohjaajat ohjasivat vieraita koiria raunioilla, minulle tuli tehtäväksi ohjata testattavia koiria etsintätehtävässä rakennuksessa (vain yhdessä kerroksessa kolmesta). Aloitin Rauhan kanssa. Etsitin koira hihnassa ensin rakennuksen avointa osiota ja kun koira selvästi oli työmoodissa eikä haikaillut ohjaajansa perään tms, päästin sen irti rakennuksen sisälle. Rauha työskenteli hyvin ja löysi maalimiehen. Etsimme vielä uudestaan rakennuksen ulkopuolisen osion nyt koira vapaana, koska koira oli hyvässä työmoodissa ja kuunteli minua kohtuullisesti. Hyvin meni, mutta palkkaa minulla ei ollut antaa, vain kehut.

Seuraavaksi tein saman tehtävän Iineksen kanssa ja nyt oli jo palkkaakin mukana. Iines toimi kanssani todella hyvin, oli yhteistyöhaluinen ja reagoi hyvin ohjaukseeni. Voin pitää sitä vapaana luotettavasti ja se oli hommissa ihan täysillä minun kanssani. Maalimies löytyi rakennuksen sisätiloista. Kolmantena oli vuorossa Haba, jonka kanssa ei löytynyt ihan samanlaista yhteistä säveltä kuin kahden muun kanssa.

Heti perään eli klo 10.10 alkoi seuraava tehtävä, jossa oli kaksi lippusiimalla rajattua vierekkäistä aluetta, jotka piti etsittää kahdella koiralla samaan aikaan niin, että jokainen koira etsi kummatkin alueet. Lopuksi vetäisin yhteen havainnot ja ilmoittaisin, mistä alettaisiin kaivaa.

Ensimmäinen oletettu löytö saatiin klo 10:12 ja ensimmäiset kaksi koiraa olivat valmiita klo 10:17. Toinen koira vahvisti ensimmäisen löydön klo 10:24. Kun kaikki koirat olivat tutkineet molemmat alueet, ilmoitin havainnot ja olimme valmiita tässä kohteessa.

Pakkauduimme koirinemme ja tavaroinemme tällaisen auton kyytiin, kaikki tavaratilaan, ja ennen liikkeellelähtöä meidän seuraksemme työnnettiin vielä kaksi vierasta uroskoiraa. Hyvin meni kuitenkin vaikka ahdasta oli. :-D

Olen kirjannut ylös, että la klo 11.18 oli ensimmäinen pitempi tauko (yli puoli tuntia leirissä). Tehtiin varusteiden huoltoa ja porukalla siirryttiin uuteen päivään, mitä ei aamulla oltu ehdittu tehdä: vaihdettiin sukat ja pestiin hampaat. Saatiin myös ruokaa varten mahdollisuus lämmittää vettä ensimmäisen kerran perjantai-aamupäivän jälkeen, joskin niin viime tingassa, ettemme ehtineet valmistaa ruokaa, vain ladata termarit täyteen.

Termospullothan meillä oli toki ollut käytössä kaikilla paitsi yhdellä koiranohjaajalla, joka oli jättänyt omansa rahtitavaroihin eikä ottanut mukaan päiväreppuun (toki jaoimme hänelle omistamme), ja tämä termos oli mennyt rikki ja vuotanut. Onneksi hän oli noudattanut muita ennakko-ohjeita ja pakannut kaikki tavaransa minigrip-pusseihin siltä varalta, että tapahtuu jonkinlainen dippi esim. ojaan tai järveen tai sataa kaatamalla. Mikään ei kastunut makuupussia lukuunottamatta ja sekin kuivui päivän aikana auringonpaisteessa.

Tauon aikana sain vihdoin kengät ja sukat pois jalasta ja jalat ehti kuivua sen verran, että sain rakkolaastarit asennettua paikoilleen molempiin jalkapohjiin. Ei ole nuo turvakengät tehty 18 km taivallukseen kovalla pohjalla. Leirissä tehtiin itsensä huollon lisäksi myös itsearviointikaavakkeiden täyttöä (5 kpl). Sitten tulikin jo lähtö taas.

La klo 12.26 istuttiin Kirsin ja Iines-koiran kanssa yhdessä rakennuksessa hämärässä ja odotettiin mitä tuleman piti. Oli viileää ja varjoa ja koiralle hyvä odottelupaikka. Kun vaikutti siltä, että todellakin joutuisimme odottelemaan täällä, pistin pitkäkseni lattialle ja ajattelin antaa unen tulla - ja heti aukesi ovi ja tehtävä alkoi!
Kyseessä oli köysitehtävä, jossa koira laskettiin rakennuksen kattotasolta eräänlaisen tornin sisällä alas. Alhaalla vieras henkilö otti koiran syliinsä ja kantoi sen pois. Kun koiranohjaaja ehti alas hän sai mennä viereiselle tielle odottelemaan koirankantajaa ja jatkaa koiransa kantamista tietyn reitin loppuun. Tämän jälkeen koira laitettiin heti etsintätehtävään. 
Minä ryhmänjohtajana avustin koiranohjaajaa, varmistin että koiran nostovaljaat oli puettu oikein, laitoin koiran luukusta alas kun koiranohjaaja oli köysihommissa ja juoksin kierreportaat alas ja koiraa vastaan alas ja annoin sen kantajalle. Kiirettä piti. :-)

Kirsi ja Iines valmiina.

Iines laskeutuu. Hyvin meni!

Toinen samaan aikaan pyörivä tehtävä oli alue-etsintä, jossa koiranohjaajat toimivat yksin. Alueelle ilmestyi kesken kaiken suojapuvuissa liikkuvia henkilöitä, jotka ilmensivät jonkin vaarallisen aineen läsnäoloa.

Kirsin ja Iineksen lähdettyä köysitehtävältä vuoroon tuli Sam ja Haba, joitten kohdalla homma toimi myös hienosti. He jatkoivat niinikään toiseen tehtävään ja minä jäin odottelemaan Marikaa ja Rauhaa. Sitten tulikin vähän sössittyä.

Homma meni ehkä pieleen jo siinä, että päätin ottaa odotellessani torkut, noudattaen perusohjetta "aina kun mahdollista, nuku ja syö". Nukutti tosi paljon ja oli lämmintä joten pistin repun tyynyksi ja nukahdin siinä odotellessani. Näin ihan unia ja heräsin siihen, että Marikan Rauha-koira nuuskutti kasvojani. Ympärille oli ihan huomaamatta kerääntynyt myös koko joukko väkeä. 

Marika oli tuotu paikalle autolla, ja hänen kypäränsä oli jäänyt autoon joka lähti jo pois. Minä en vasta heränneenä huomannut moista mokaa, vaan laskin hänet rakennukseen sisälle pelkkä buffi päässä. Huomasin tilanteen vasta katolla, jolloin jouduimme Marikan kanssa pikaisesti sopimaan, miten homma hoidetaan. Omaa kypärääni en ollut valmis antamaan pois, koska jos se katoaisi tai varastettaisiin, olisi meitä jo kaksi ilman kypärää.

Sovimme, että Marika harjoituksen vuoksi laittaa koiralleen nostovaljaan päälle mutta poistuu sitten välittömästi rakennuksesta ja minä hoidan koiran laskun. Marika oli sitten alhaalla koiraansa vastassa. Tehtävän lopussa olevassa etsinnässä hän ei saisi mennä rakennukseen sisälle, vaan voisi ohjata koiraa vain ovelta. Siitä voidaan keskustella, kenen moka alunperin oli, mutta ryhmänjohtajan piikkiinhän tämä kuitenkin meni, kun laskin pölvästi rakennukseen sisälle henkilön, joka ei ollut asianmukaisissa varusteissa.

Eikä siinä vielä kaikki: kun olin laskenut Rauhan alas ja lähdin pois rakennuksesta, jätin sen hihnan katolle. Oli jäänyt sopimatta, ottaako Marika sen mukaansa mennessään vai ei ja minulta se sitten sinne unohtui. Samoin taskustani tipahti hanska katolle tällä rastilla, mutta sen sentään sain kun pyysin köysimiehiä heittämään sen minulle alas. Ei mennyt niinku putkeen tää homma ihan. Huolellisuutta, huolellisuutta!

Ei hitto, tässä sitä nyt ollaan maanjäristysalueella rakennuksen katolla ja kaverilla ei ole kypärää mukana. 

Rauhaa viedään!

Ja ei kun koira luukusta alas.

Virallinen vieras henkilö kantaa koiraa. Tässä siis testataan koiran käsiteltävyyttä psyykkisen rasituksen eli laskun jälkeen.

Uteliasta väkeä etsintätehtävässä rakennuksen ovella. Koska koiranohjaajan ei ollut turvallisuussyistä mahdollista tulla sisään rakennukseen ilman kypärää, kävin minä ryhmänjohtajana vähän ohjaamassa koiraa ja varmistamassa, että se tutkii kaikki paikat sekä palkkasin sen löydöstä. Hyvin meni loppujen lopuksi ja näistä vastoinkäymisistä ja mokistahan sitä opitaan. Kypärä löytyi kun seuraavan kerran menimme samaan autoon ja hihna palautui jossain vaiheessa myöhemmin leiriimme.

La klo 14.50 olimme kaikki samaan aikaan leirissä ja oli pieni tauko - energiageelitankkausta ja juotavaa. Oli todella kuuma ja levitimme makuualustat varjoon ja ajatuksena oli nukkua vähän. Marika oli vararyhmänjohtaja ja nakitin hänet hetkeksi vastuuseen. Olin juuri laittanut silmät kiinni, kun ilmeni että yhden koiranohjaajan tarvitsi keskustella mieltä painavasta asiasta ja sehän tietenkin menee prioriteettijärjestyksessä torkkujen ohi. Kun asia oli puitu, asetuin pitkäkseni nukkumaan ja tuli saman tien lähtö kolmen minuutin varoitusajalla. Lähdettyämme saimme tiedon, että Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan presidentti haluaa tavata meidät nyt heti. 

Vastaanotto oli aukiolla, jonne meidät saatettiin riviin seisomaan. Presidentti oli hyvin vanhoillinen ja uskonnollinen ja häntä ei saanut katsoa silmiin, mutta pääministeri lemmikkikoirineen sitäkin vireämpi ja sosiaalisempi. Minua kehotettiin käymään tervehtimässä presidenttiä, mutta taustatiedot huomioiden katsoin parhaaksi lähettää tehtävään ryhmämme ainoan miespuolisen henkilön, jota ohjeistin kertomaan, että olemme hyvin iloisia siitä että saamme olla täällä auttamassa. Sam hoiti homman tyylikkäästi ja sai vastaukseksi jonkin kröhäisyn. Lahjaksi presidentin rouva antoi meille omenan, jota emme rohjenneet syödä koko viikonlopun aikana siltä varalta, että joku kyselisi sen perään.

Presidentin puhuttelun jälkeen lehdistö otti kuvia ja haastatteli. Kysymyksiin yritin vastata mahdollisimman kohteliaasti mutta ympäripyöreästi ja politiikkaa ja yksityiskohtia vältellen.

 

Presidentin tapaaminen loppui yhtä yllättäen kuin siitä tuli ilmoituskin ja meidät käytännössä häädettiin yhtäkkiä nopeasti pois, tämä oli nyt tässä. Palasimme leiriin ja juuri kun ehdimme ottaa lepoasennon, tuli lähtö seuraavaan tehtävään.

Tehtävänä oli etsiä raunioalue kolmella koiralla samaan aikaan ja nopeasti. Alueella liikkui useita paikallisia ja heitä ei ollut mahdollista saada sieltä pois, mutta saimme avuksemme kaksi paikallisen turvallisuuspalvelun miestä (raskaasti aseistettuja mutta kevyesti vaatetettuja :-P). Jaoin alueen ja aloitimme tehtävän. Paikalliset alkoivat heti kysellä meiltä mitä teimme siellä, kuinka auttaisimme heitä ja pyysivät ruokaa, lisäksi alueella oli hihnassa koira ja myös vapaana juoksenteleva koira. Pian kuului kaksi pamahdusta ja puhalsin saman tien pillillä evakuointimerkin ryhmälleni. Pamahdusten suuntaa oli vaikea havaita ennen kuin näki savun pöllähdyksen ja kokoonnuimme sattumalta juuri sille suunnalle. Ei ihan paras valinta. :-D

Turvallisuuspalvelun herrat selvittivät tilannetta ja pamahdukset olivat vain kuulemma joku nälkäinen naapuri jänismetsällä. Hänet oli nyt häädetty kauemmas ja herrat aseineen lupasivat suojata meitä paremmin työssämme. Otettiin uusi yritys, mutta nyt paikalliset jo yrittivät varastaa varusteitamme ja puhalsin jälleen evakuointisignaalin ja vetäydyimme pois alueelta. Herrat aseineen kävivät lukemassa lakia paikallisille jotka poistuivat näkymättömiin ja meitä pyydettiin jatkamaan tehtävää. Minä kuitenkin päätin, että tämä oli tässä, kaksi miestä aseineen ei riittänyt takaamaan turvallisuuttamme ja koskemattomuuttamme ja me emme jatkaisi enää tässä kohteessa. Sanoisin, että tässä nähtiin FRF-tasontarkastushistorian nopein vetäytymispäätös ja se myös piti. ;-)

Ensimmäinen yritys.

 
Porukkaa siellä täällä. Tässä häirintä on vielä lievää.

Osa 1, Osa 2 (tämä), Osa 3, Jälkimainingit
Thank You for the photos: Majka B, Anu Haveri, Eija Rytkönen, Margot Luukas, Katri Schadewitz, Satu Syvänperä