perjantai, 23. syyskuu 2016

IRO:n MM-kisat 2016, 2. päivä

Tänä aamuna aikaisin lähdettiin jännittämään raunioita Kirsin ja Iineksen kanssa - emme olleet ehtineet käydä lainkaan katsomassa paikkoja päivänvalossa, sekin jännitti. Raunioilla saa käydä katsomassa suorituksia yhdeltä puolelta aidan takaa, mutta eipä sieltä juuri mitään näe. Harmillista.

Kirsi ja Iines olivat toinen koirakko joka kisoissa meni suorittamaan raunioetsintää. Suoritukset alkavat klo 8 aamulla. Olin paikalla ajoissa mutta en nähnyt, että testi/nollakoira olisi radalla käynyt tarkistamassa, ovatko piilot niissä olosuhteissa lainkaan mahdollisia paikallistaa.

Klo 8 oli vielä todella viileää ja vasta noussut aurinko ei vielä paistanut lainkaan raunioille. Maassa oli paljon kastetta ja ilma oli huuruinen, utuinen, kylmä. Olin ihan liian vähissä vaatteissa liikkeellä, takki olisi tullut tarpeeseen! Raunioilla oli kahdessa kohtaa savukone ja niistä tullut savu laskeutui hiljaa raunioitten aivan pintaan.  

Savun lisäksi häiriöinä oli alussa parin minuutin ajan musiikkia ja helikopterin ääntä ja kirkumista kaiuttimista, 1-2 henkilöä sekä tuomarit kävelemässä ja seisoskelemassa raunioilla seuraamassa suoritusta. Muuten suorituksen sai tehdä rauhassa hiljaisuudessa. Koirien piti irrota pitkälle, jotta koko alue tulisi tutkittua. 

Päivän ensimmäinen koira, kokenut labradori, löysi alueen takalaidalta yhden ukon, jota se kävi paikallistamassa 4-5 kertaa ensimmäisten 15 minuutin aikana, kunnes ilmaisi sen. Sen jälkeen se palasi kerta toisensa jälkeen haukkumaan löytöään. Tarkasta ja kattavasta etsinnästä huolimatta koira ei reagoinut missään muussa kohdassa edes häntää heiluttamalla. Ei vaan noussut yhtään mitään hajuja mistään. :-( Viileä ilma ja kosteus painoi hajuja alas kuten savuakin.

Kirsi ja Iines olivat vuorossa seuraavina eikä tilanne siitä parantunut olosuhteiden osalta, valitettavasti. Osa alueesta jäi myös etsimättä. Ilma ei vain liikkunut eikä hajut nousseet ylös. Aamun aikana yksikään koira ei löytänyt kaikkia maalimiehiä. Saman totesimme kaksi vuotta sitten Nova Goricassa näissä samoissa kisoissa: yksikään koira ei aikaisin aamulla löytänyt kaikkia ukkoja raunioilta, koirakon taidoista riippumatta. Myöhemmin päivällä, kun aurinko lämmitti ja ilma alkoi liikkua, tuli jo hyväksyttyjä tuloksia sekä silloin että täällä tänään.
Näin jo seuraavana yönä unta siitä, että lähetin IRO:on esityksen, jonka mukaan nollakoiralla/testikoiralla on testattava rata ei vain etukäteen vaan myös aina päivän aluksi ja aina kun sääolosuhteet on muuttuneet kesken päivän. 

Myöhemmin kävimme katsomassa tottissuorituksia stadionilla. Monta tuttua nähtiin, mm. Johanna ja Karjala.

IMG4211.jpg

Tottiskentällä on Italian lipun osalta suruliputus vähän aikaa sitten tapahtuneen maanjäristyksen uhrien kunniaksi. Avajaisissa vietettiin myös hiljainen hetki ja lyhyt muistotilaisuus maanjäristyksen uhreille.

IMG4120.jpg

Päivän ensimmäinen kilpailija raunioilla oli kokenut labukka ohjaajineen. 

IMG4125.jpg

Kirsi ja Iines olivat vuorossa seuraavina.

IMG4128.jpgIMG4132.jpgIMG4135.jpg

Harmillista, että katsojat eivät juuri nähneet raunioille, tämä kun on ainoa "yleisöystävällinen" kilpailulaji näissä kisoissa. Hallintaosuuden lisäksi toki. Siitä kuvia alla.

IMG4158.jpgIMG4159.jpg

Tuomari Joop Meyer teki tarkkaa työtä ja toi suullisessa arvostelussa esille näkemänsä virheet ja epäkohdat, mutta numeerinen arvostelu oli hyvin hyvin lempeää ja hyviä pisteitä tulee paljon. :-)

IMG4177.jpgIMG4195.jpg

Pieni mutta sitäkin sinnikkäämpi kannustusjoukko seurasi tottissuorituksia loppuun asti - iltaseitsemään.

IMG4215.jpgIMG4226.jpg

Muutama ammatillinen havainto: Oleanteria kasvatetaan pihalaatikoissa, 

IMG4228.jpg

ja naapuritontin muurin yli roikkuu granaattiomenoita.

IMG4229.jpgIMG4230.jpg

torstai, 22. syyskuu 2016

Speden loppukesän kuulumiset

Spede täyttää tänään 8 kuukautta. Siitä on tullut hieno nuori uroksenalku. Tässä kuvien kera Speden loppukesän ja alkusyksyn kuulumisia. 

Spede in 8 months old today. He is a fine-looking puppy male with nice character and lots of energy. Here you can see and read about his puppy summer and early autumn.


Speden lempparia - Favorite Things

IMG_3168.jpg

1. Misa. Paras kaveri! Misan kanssa saa parhaat leikit ja Misan päällä voi maata kun sen ahdistaa häkin taaimpaan nurkkaan niin, ettei se pääse pois alta. Spede rrrakastaa Misaa ja nuolla lipsuttaa sitä pitkällä kielellä ja nuljuttaa ja lussuttaa sen karvan ihan tahmaiseksi.

IMG_3193.jpg

Misa is Spede's best friend. They play well together (and endlessly) and Spede loves to sleep on top of Misa and lick her face and chew her short fur until it is sticky and matted.

IMG_3247.jpgIMG_3250.jpgIMG_3251.jpgIMG_3252.jpgIMG_3259.jpg
(Speden lipaisut myös kameran linssissä)

2. Luonnon ihmeet. Etenkin kukkaset ja niistä etenkin siniset ja liilat kukkaset, ja tuuheakukintoiset, jotka tuntuu kivalta suussa kun ne nappaa ohimennen mukaansa.


IMG_3260.jpg

Spede loves dead-heading flowers, especially blue and lilac ones and ones with big blooms that give a full feeling in your mouth.

IMG_3352.jpg

Marjoista parhaita on karviaiset ja Spede ei ymmärrä, minne ne katosi lopulta. Vielä nytkin se aina karviaispuskan ohittaessaan hypähtää sen keskelle ja on ihmeissään - missä herkut on?
Vadelmien lisäksi se söi kokonaisen ison vadelmapuskan juuria myöten monen metrin matkalta, joten ensi vuonna ei vattuja ole tiedossa siihen kohtaan lainkaan.

IMG_3356.jpg

Spede loves to explore the nature and eat raspberries and gooseberries straight from the bush. Such a pity that he ate the whole big raspberry bush all the way to the roots - there will be no berries there next year!

IMG_3417.jpg

Lintua Spede ei onneksi ehtinytmaistelemaan tuon enempää. Sisäsammakkokausi avattiin syyskuun alussa jälleen. Meillä on aikamoinen rupikonnakanta tässä tontilla ja aamuvarhaisella ja illän hämärissä konnan alkaa kohmettua kun ilma on viileää. Ne takertuu koirien karvoihin ja kulkeutuu sisälle, missä ne sitten virkoavat ja niitä löytyy vaikka mistä! 

IMG_3879.jpg

We have plenty of toads in our garden - and also inside the house in the autumns. They appear to become active in the evenings as it gets darker but soon turn slow and stiff when it gets colder. It seems they stick in the dogs' coats and get carried indoors where it is nice and warm and they become flexible and get moving again. We end up finding them all over the house, from Spede's room to the living room. 
Our dogs know better than to pick them up in their mouths now but are still very interested in them!


IMG_3598.jpg
Linnapellon pojat, Spede ja Merlin.
Handsome Borgåkers Boys Spede & Merlin.

Spedelle on tehty sukkapallopalkan sisäänajoa pikku hiljaa kesän aikana. Lisäksi se on ollut mukana Hepekon ketteryysradalla eli ns. miljöbanalla uusien harrastajien alkutestissä. Tottelevaisuusjuttuja harjoittelemme kotona pikku hiljaa, naksutin on käytössä tämän nopealiikkeisen koiran koulutuksessa helpottamassa oikean toiminnan merkkaamista. Spede malttaa keskittyä tottistelemaan ihmeen hyvin ja namipalkka toimii hyvin. Leluun siirrytään sitten kun haluan lisää viettiä ja Spede osaa jo perusasiat.

IMG_3418milj%C3%B6b_vl1.jpg
(menosuunta ON tässä ylöspäin, ei alaspäin!)

I have started sock-a-ball-training with Spede. In other words his search-and-rescue training has been started with teaching him the meaning of his future reward, a ball inside a sock. :-D He has progressed well. Here you can see photos of him on a newcomer's dexterity exercise for both people and dogs.

We've also done some basic obedience practice at home. Spede likes to eat and I use food as a reward fro him when teaching him new things in obedience. Once he knows the basics I will switch to toy reward to get more speed, energy and will into it.

IMG_3418milj%C3%B6b_vl3.jpg

IMG_3418milj%C3%B6b_vl4.jpg

IMG_3420milj%C3%B6b_vl2.jpg 


 

Spede juoksi kesäkuussa puista kukkalaatikkoa päin niin kovaa, että kopsahti kunnolla ja taju lähti hetkeksi. Kukkalaatikon kulmaan jäi karvatupsu. Pari viikkoa sen jälkeen huomasin sen silloin tällöin liikkuvan edestä epäpuhtaasti. Paikallinen eläinlääkäri diagnosoi pehmytkudosvamman oikeassa lavassa. Lepuutettiin ja yritettiin ottaa rauhassa, mutta sähköjänis mikä sähköjänis... Huh!

Kun Spede sitten elokuussa teki temput ja lähti pihasta vauhdilla ja tuli takaisin kolmijalkaisena takajalkaa riiputtaen, laitettiin se ihan täyslepoon kunnes päästiin ortopedille. Voin kertoa, että ei ole ihan helppoa saada pikaisesti ortopedinaikaa Suomessa elokuussa! Kaikki ovat lomalla tai seuraava vapaa aika yli viikon päästä.

Onneksi aikoja soitellessani luurin päähän sattui oikea henkilö ja meille järjestyi aika jota ei ollut, ja pääsimme Pauli Keräselle Speden kanssa. Pauli on hoitanut Miklosta ja Diisua aiemmin ja on tosi hyvä ja tarkka tohtori. Takajaloista ei Spedellä vikaa löytynyt, ilmeisesti venäytti jotain pehmytosaa lantiossaan kun riekkui tai kaatui vauhdista. Etuosasta löytyi sama kipukohta kuin aikaisemmin ja tarkka diagnoosi on, että kukkalaatikkoepisodissa on revähtänyt, venhätänyt tasi revennyt olkapään nivelside. Speden oikea etujalka olikin tuolloin hieman virheasentoinen, koska nivelside on löysä eikä vedä jalkaa timmisti ylös ja suoraksi vaan se roikkuu hieman löysästi olkapäästä ja kiertyy hieman ulospäin.

"Haluaisin kyllä kuvata", ortopedi sanoi ja minä henkäisin syvään. Pahin kauhukuvani on se, että koira on nyt jo rikki kun rakenne on jo lähtöjään ns. rikki eli selässä synnynnäisesti feelua. Että ei tästäkään mitään tule, hitto kun on niin kiva ja ketterä ja fyysisesti tosi näppärä ja hieno koira kyseessä. Ihan harrastuskoiraa lupaisi ns. liikumiseltaan ja olemukseltaan. Nyt se sitten selviää, ajattelin ja pelkäsin ja jännitin. 

Ei löytynyt mitään vikaa kuvista. Ei selästä, ei lonkista, ei lanne-ristiosasta mikä on se kriittinen piste. Jälkeenpäin pyysin vielä Kennelliiton virallista selkäkuvien lausujaa katsomaan Speden kuvat. Voi mikä helpotus kun hänkin totesi, että ei hän löydä niistä mitään epänormaalia. Huh huh ja hip-hei! Lanne-risti-nikamat ja ylipäätään esim. rangan nikamien lukumääräthän on jo syntyjään sellaiset mitkä ovat, niihin ei ikä vaikuta, joten selkälausunnon voi saada jo vaikka pikkupennulle, jos haluaa. Mikä helpotus ja ilo tietää, että tämän koiran kanssa VOI harrastaa vaikka vähän rankempiakin juttuja. Ja ilmankos sillä on niin hyvä kropan hallinta, ketteryys, vauhtia ja meno - se on TERVErakenteinen rangaltaan. :-)

Olkapään nivelsidevamman kuntoutus on pitkä projekti. Ei vapaana riehumista, ei toisten koirien kanssa painimista. Alkuu parin viikon täyslepo ja vain pienet pissatukset hihnassa. Sitten 3 x 10 min hihnalenkkiä päivässä, sitten 15 min ja puolisen tuntiakin. Nyt ollaan päästy 3 x 45 min hihnalenkitykseen, ravia, ei riekkumista vieläkään, mutta lenkin puolivaiheilla voi vähän antaa juosta vapaana, kun on lihakset lämpiminä. 

Spede käy säännöllisesti fysioterapiassa ja alkuun tein sille fysioterapeuttisia harjoitteita myös kotona monta kertaa päivässä. Koska se ei saa purkaa energiaansa liikkumalla,m olen yrittänyt viihdyttää sitä muuten: vien sen katsomaan lehmiä, toisia koiria match showiin, ihmisiä lähikylille yms. Se kun on sellainen töllöttelijä, tykkää katsella mitä muut puuhailee.

Kyllä se silti puuhailee myös yksinään - heti kun silmä välttää tai ovi aitaukseen unohtuu auki. Tai tilaisuus koitaa muuten. Tervepäinen energinen nuori PON-koiran alku! :-)

Spede ran into a heavy wooden flower box in late June. It seems he injured his right shoulder ligament in this incident. In late June I noticed him move unsoundly in the front every now and then but there was no clear limping. I am very very strict about changes in dogs' movement. I believe there is always a reason behind it and it must be found and treated. However, July and August are typical holiday months in Finland and it was almost impossible to get Spede an appointment at an orthopedic vet. Luckily, with a little, suprising, help from a friend, we got it.

Spede was examined thoroughly and x-rayed. I was horrified about having his spine and limbs x-rayed. Miklos had lumbo-sacral problems which made him suffer huge pain and retire from SAR work years ahead of his time. Diesel had to be euthanized in the age of only 4 years due to severe lumbo-sacral deformities which caused him very very painful spondylosis. The PON as a breed is prone to these deformations of the spine and vertebra.

Spede has such promising qualities for a working dog: perfect agility, fast and curious, lots of energy. I was so nervous about finding out what his back x-rays will reveal... "I cannot see anything abnormal here", the orthopedist said. I had a hard time believing: is the vertebra count correct? 'It is.'
Just to make sure, I asked the Finnish Kennel Club's professor who officially evaluates HD and lumbo-sacral degrees to take a look at Spede's x-rays. "I cannot see anything abnormal in them", she replied. (The lumbo-sacral vertebras and abnormalities are a thing that a dog is born with - you can evaluate them for good already in a puppy dog)

Oh wow. What a relief and joy! Hooray! I have a promising puppy with excellent hips and normal spine and lumbo-sacral area to work with in the future. What more can one ask for?

It took several weeks of physiotherapy at home and the help of a specialist to start Spede's recovery. Time will show if the injured ligament in the shoulder needs to be fixed in surgery. For the first weeks it was no exercise at all, only out to pee on leash, then 10 minutes calm walking on leash 3 times a day. Easier said that done!!
Now we are at 45 minutes of trotting on leash 3 times a day and Spede may even run a little off leash in the middle of the walk when his muscles are warm and flexible.

Because Spede cannot work out his energy by DOING stuff he needs lots of things to LOOK at - that was our mantra for several weeks. I took him to a fun match in our village to see other dogs, and to see cows a couple of fields away etc etc.

IMG_4005.jpg

IMG_3881.jpg
Tadaa! Pari minuuttia puhelimessa ja sillä aikaa pihalle oli ilmestynyt reilun metrin pituinen ja 30 cm syvä ja leveä kuoppa. Ihan hetkessä! Voi miten tehokas pieni koira!
Two minutes on the phone and there is a huge hole dag out in the garden - such an efficient puppy!

IMG_3900.jpg

Kun energiaa ja intoa piisaa niin paljon, että se suorastaan pursuaa yli äyräiden, on ihan pakko purra. Ihan vähän vaan. Kun käden saa suuhun, on hyvä olla. (Ei, en ole mustelmien peitossa ja kaikki vaatteet ei ole revittyjä, vaikka Spede jää välillä roikkumaan ilmaan olkavarrestani - sillä on syvä koko suun ote!)

I must BITE you! - that is one too happy and enthusiastic puppy dog given too little exercise. Mind you, I am NOT all black and blue. He has a tender and soft full-mouth grip.

IMG_3904.jpgIMG_3905.jpg

Lukuharrastus jatkuu yhä aina tilaisuuden tullen. Alla Spede katsoo lehmiä. Erityisesti laitumen ainoan sonnin puuhat kiinnosti sitä kovasti.

Spede is still an enthusiastic reader. He truly makes the most of magazines and books when ever he comes by one! Photos below show Spede watching cows. And a bull. Doing interesting things to the cows.

IMG_3975.jpg IMG_3977.jpg

IMG_3997.jpg

Vihdoin pieniä hetkiä vapaana, kunhan meno ei lähde räpylästä!
Finally some romping off-leash! (As long as there is some sense in it.)

IMG_4000.jpg


spede_bruno.jpg

Above shown Spede's dad Bruno, and Spede 7 months old.

Speden isi Bruno tuli syyskuussa moikkaamaan poikaa. Bruno on nuori koira, vielä 2-vuotias ja harrastaa emäntänsä Millan kanssa TOKOa. Millalla on ollut useita koiria, mutta Bruno on ensimmäinen jonka Milla on kouluttanut tottelevaisuuskokeisiin. Nuoresta iästään (ja minun mielestäni erityisesti sukupuolestaan) huolimatta menestystä kokeissa on tullut jo ihan mahtavasti! Ihan hiljattain Bruno ja Milla viimeistelivät tittelin TK2 eli saivat kolmannen ykköstuloksen tottelevaisuuskokeiden avoimesta luokasta. Plakkarissa on myös Suomen PON-kerhon tokomestaruus niin viime vuodelta kuin tältä vuodeltakin. Bruno ON iso, ja sen rinnalla Spede on yhä ihan pikkupoika.

spede8kk.jpg

Mutta onpas kivannäköinen poika, katselimme Millan kanssa. Viime viikonloppuna Spede meni toisen omistajansa Maijun luokse tutustumaan ja näyttelyreissuun. Kelpaa katsella, Maiju kommentoi jo illalla. Ja kysyi, laitoinko sille sittenkään oikean koiran mukaan, kun on niin rauhallinen herrasmies...? Vieraskorea siis. Ei purrut, ei täräyttänyt täysinäistä ruokakuppiaan ylösalaisin eikä sukeltanut juomakuppiin (joka varmuuden vuoksi oli esillä suihkukaapissa).

Ja juu, ei ollut meidän silmissä vikaa, on Spede hieno muittenkin mielestä. Kaikkien rotujen pentunäyttelyissä viime viikonloppuna Maijun kanssa tuli lauantaina RYP2 ja sunnuntaina RYP1-sijoitukset! Vaude ja paljon paljon onnea Maijulle!

Above Spede 7 months old and looking good in the eyes of me, Bruno's owner Milla and Maiju.

And then it was show time... Saturday Maiju took Spede to an All-breed-puppy show in Vantaa where the judge made him BOB Puppy and congratulated on having such a fine puppy. And the finals she gave Spede also 2nd best in Group! (FCI1) Wow!

Next day, Sunday, was their next show: Helsinki All-breed puppy show. Again he got BOB puppy, with the jugde saying: "Please go around once more in the ring, he is such as hellova-good-looking puppy!". In the finals Spede was placed again: Best of Group 1! 

These were Spede's last shows in puppy class. Because of his injured shoulder ligament he was not shown more than this and not entered to any other shows - only three times. His third puppy show was back in June when he was just 5 months old - and took Best in Show 1 Puppy.

Not a bad start of a show carrieer for a dog that was bred only for health and temperament: three shows with BIS1, Group1 and Group2.

spederyp2.jpg
Viime lauantaina Spede Vantaa pentunäyttelyssä ROP & RYP2.

ryp1.jpg
Spede juuri 8 kk täyttävä ja Helsingin pentunäyttelyssä ROP & RYP1. Maijun pään kuvasta katkaisi Maijun mies Lasse, joka otti kuvan koirasta, en minä.

Ja laitetaan tähän vielä se Speden näyttelykoirauran aloitus eli SSKY:n erikoisnäyttely, jossa se 5 kk iässä oli ROP-pentu ja Best in Show 1 -pentu Millan kanssa. :-)

sped_en.jpg
Spede's third puppy show entry was back in June when he had just turned 5 months old and he was BOB Puppy of the breed specialty as well as Best in Show 1 Puppy - thanks Milla for showing him. :-)


IMG_4008.jpg
Maiju, Spede & Majka ja osa kolmen näyttelyn palkinnoista. Ruusukkeet maistuu Spedelle! :-)
Some of the trophies from the three shows - no ribbons or rousettes pictured as Spede still prefers to eat them. ;-) 

telkkari.jpg

Reipas pieni reissupoika Spede sai paljon uusia hienoja kokemuskia viikonlopun aikana. Se näki raitiovaunuja, joutui luottamaan ihan vieraisiin ihmisiin ja sai katsoa telkkaria. Ja valvoa myöhään, yli nukkumaanmenoajan!

Spede got lots of good experience staying with Maiju over the weekend. They live close to Helsinki city center which is totally different from my house on the countryside! No cows there but trams and lots of people and traffic. AND Spede got to watch the telly. And stay up late in the evenings. When he got back home it was soon back to normal... reading a magazine very carefully and then jumping up on his food bowl and spilling hundreds of kibble all around the floor:

spede_normaali.jpg

Mussukka-herrasmies-Maijulla palasi kotiin, nukkui hyvät yöunet ja rentoutui perusteellisen lukuhetken parissa. Sitten se huitaisi ja hyppäsi kohti ruokakuppiaan joka oli kädessäni ennen kuin ehdin komentaa "Maahan!" ja kaikki nappulat lensi ylt'ympäriinsä. Olemme siis takaisin normaalitilassa taas. :-)

 

 

keskiviikko, 21. syyskuu 2016

IRO:n MM-kilpailut, 1. päivä

Caselette on 3000 asukkaan italialaiskylä vuorenrinteessä noin 30 kilometrin päässä Torinosta. Täällä järjestetään tällä viikolla 22. IRO:n MM-kilpailut pelastuskoirille. Kilpailulajit täällä on haku, rauniot ja jälki.

Minä lähdin tänne FRF K9 -yhdistyksen joukkueenjohtajaksi. Täällä kilpailevat yksittäiset koirakot, eivät ryhmän- tai joukkueenjohtajat, eli minun roolini on ottaa rennosti, kannustaa ja toimia huoltojoukkoina ja jännittää muitten puolesta. :-)

Täällä tapaa paljon tuttuja eri puolelta maailmaa, vanhojen konkarikoirien ja uusien seuraavaa sukupolvea edustavien nuorten koirien kanssa. Ensimmäisenä päivänä oli vuorossa avajaismuodollisuudet. Avajaismarssiin valmistautuessa sai taas nähdä monenlaisia asuja ja lippuja, sillä koirakoita pyydetään pukeutumaan avajaisiin ja päättäjäisiin vaatteisiin, joissa he työskentelevät, jotta tämä tapahtuma olisi samalla kavalkadi erilaisista työasuista.

Lämpötila täällä on puolenpäivän jälkeen auringossa reippaasti yli 20 astetta ja tukahduttavan kuuma jos ei ilma liiku; aamulla ja illalla on jopa kylmän viileää. Vuorilla näkyy synkkiä pilviä ja on ukkosen tuntua, mutta vielä ei ole satanut Caselettessa. Tässä kuvakavalkadi ensimmäisen päivän tunnelmista!

IMG4016.jpg

Joukkueenjohtajien palaverissa on suuri etu osata tai ainakin ymmärtää saksaa, koska asiat kerrotaan saksaksi yksityiskohtaisesti ja englanniksi vähän sinne päin tai jopa ihan eri tavalla. Periaatteessahan kaikki toki löytyy sääntökirjasta, mutta tulkinnat voivat vaihdella ja ne selviävät vasta tässä palaverissa.

Alakuvassa esittelyssä hakumaaston muoto ja mille laidalle ohjaaja tuodaan sekä alueen halki kulkeva polku. Hakumaasto on vuorenrinnettä ja kaikilta sivuiltaa selkeästi merkitty. Sen molemmin puolin kulkee syvät kuivuneet joenuomat (ns. roomalainen akvaduktialue), joista lännen puoleinen on vaarallisen jyrkkä ja alueen ulkopuolella, idänpuoleinen taas kuuluu alueeseen.

IMG4019.jpg

IMG4022.jpg

Joukkueenjohtajat arpoivat aluksi illan arvontaan arvontanumeron, jolla kilpailijat illalla arpoivat oman suoritusnumeronsa. Sen lisäksi jokaisella joukkueella ja kilpailijalla on vielä oma numeronsa. Nostin kaljatölkin, jonka pohjassa oli numero 33. Joukkueemme numero on 30 ja Kirsin suoritusnumeroksi tuli 20.

IMG4024.jpg

IMG4025.jpgIMG4026.jpgIMG4029.jpg

Tottisstadionin kulmalta lähtee luontopolku vuorille.

IMG4032.jpgIMG4036.jpg

Joukkueenjohtajien palaverin jälkeen oli tottis-kettis-osuuden mallinäytös. Sen jälkeen palasimme hotellillemme, joka sijaitsee vain parin kilometrin päässä kisakeskuksesta, jossa on jälkeä lukuunottamatta kaikki kisatapahtumat samassa paikassa. Alla kuva näkymistä hotelliltamme.

IMG4038.jpg

Sitten oli aika kokoontua marssimaan avajaisiin stadionille. Lähtöä odotellessa oli aikaa kuvailla eri maitten joukkueita. Aloitetaan naapurimaan Eestin tytöistä koirineen!

IMG4040.jpgIMG4041.jpgIMG4044.jpgIMG4045.jpgIMG4050.jpgIMG4053.jpgIMG4055.jpgIMG4056.jpgIMG4059.jpgIMG4060.jpgIMG4061.jpgIMG4062.jpgIMG4063.jpgIMG4064.jpgIMG4070.jpgIMG4074.jpgIMG4079.jpg

IMG4089.jpg

Koko kisojen ajan lähitorilla on teltta, jossa tarjoillaan lounasta ja päivällistä. Hinta on kyllä aika suolainen! Mutta menun sisältö käännetty sitä useammalle kielelle. ;-)

IMG4091.jpgIMG4092.jpgIMG4093.jpg

Sitten lähdettiin liikkeelle torvisoittokunnan johdolla. Maassa maan tavalla, kovasti kiitospuheita ja ylistystä ja kiitosta kiitoksista. Onneksi ei ollut kuuma!

IMG4095.jpgIMG4099.jpgIMG4102.jpgIMG4104.jpgIMG4106.jpgIMG4114.jpg

keskiviikko, 17. elokuu 2016

Mikä ihmeen IRO, NRO ja mitkä ihmeen IRO:n sponsorirahat? Entäs FRF K9?

Pelastuskoiramaailman kansainvälinen kattojärjestö on IRO (International Rescue Dog Organization). IRO:n toimintaa johtaa sen hallitus, joka valitaan jäsenyhdistysten äänestämänä IRO:n yleiskokouksessa, josta käytetään nimitystä Meeting of Delegates

Hallitus valitaan yleiskokouksessa (Meeting of Delegates) äänestämällä ehdolle ilmoitetuista valmiista kokoonpanoehdotuksista (eli ei siis ole henkilövaalit). Yksi hallituskausi kestää neljä (4) vuotta, ellei IRO:n toimistoon tule vähintään 1/10 jäsenyhdistysten kannattamaa esitystä uuden delegaattien kokouksen järjestämisestä uuden hallituksen valintaa varten ennen neljän vuoden hallituskauden päättymistä. Jos vähintään 1/10 jäsenyhdistyksistä niin vaatii, on uusi delegaattien kokous uuden hallituksen valintaa varten järjestettävä mahdollisimman pian, vähintään 6 kuukauden kuluessa. 

*

IRO:on voi liittyä vain yhdistysjäseniä, ei henkilöjäseniä. Yhdistysjäseniä kutsutaan lyhenteellä NRO, kansallinen pelastuskoirajärjestö. IRO:n jäsenyhdistykset ovat kahdenlaisia:

  1. Täysjäsen statuksella ”rescue dog handling member organization” eli pelastuskoiria tuottava yhdistys. Tällä jäsenyhdistyksellä on äänivalta IRO:n yleiskokouksessa (Meeting of Delegates). Täysjäsenen on todistettava olevansa pelastuskoiria oikeasti tuottava yhdistys osoittamalla sen jäsenten koirien ipor-koetulokset pyynnöstä. Status myönnetään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Täysjäsen on myös oikeutettu saamaan IRO:lta taloudellista tukea eli ns. sponsorirahaa.
     
  2. Jäsenyhdistys joka ”ei tuota pelastuskoiria” on jäsenyhdistys, jonka jäsenillä ei ole riittävää näyttöä koetuloksista koirineen. Tälläisella jäsenyhdistyksellä on IRO:n yleiskokouksissa läsnäolo-oikeus mutta ei äänioikeutta. Tällainen jäsenyhdistys ei myöskään saa IRO:lta taloudellista tukea sponsorirahan muodossa. 

*

IRO:n yleiskokouksiin eli delegaattien kokouksiin voi jokainen jäsenyhdistys lähettää vain yhden edustajan ja jokaisella täysjäsenellä on vain yksi ääni käytettävissään riippumatta siitä, kuinka paljon jäseniä yhdistyksessä on. Pienellä kymmenen hengen NRO:lla on siis yhtä suuri ääni- ja vaikutusvalta IRO:n yleiskokouksissa kuin suurilla tuhansien jäsenten yhdistyksilläkin. Viralliset kokouskielet on englanti ja saksa, joiden hallinta edesauttaa toimintaa IRO:ssa huomattavasti. 

*

Useimmissa maissa on useita IRO:n jäsenyhdistyksiä eli NRO:ta. Vuonna 2015 IRO:ssa on yhteensä 116 jäsenyhdistystä 41 eri maasta, eli keskimäärin noin 3 jäsenyhdistystä per maa. 
27:ssä maassa on kaksi tai useampia IRO:n jäsenyhdistystä ja 14:ssä maassa on vain yksi NRO.

Lähinaapureistamme Norjassa on kaksi NRO:ta, Eestissä kaksi (toinen täysjäsen, toinen ei vielä täysjäsen), Venäjällä kolme NRO:ta ja ainoastaan Ruotsi on vielä yhden NRO:n maa (Svenska Brukshundklubben), joskin uutinen kertoi, että sinnekin on tulossa toinen NRO koiranohjaajien itse perustaman yhdistyksen muodossa.
Suomessa on niin ikään kaksi IRO:n jäsenyhdistystä, molemmat täysjäseniä (SPKL ja FRF K9).

Ruotsin lisäksi vielä toistaiseksi yhden NRO:n maita ovat esimerkiksi Etelä-Afrikka, Saudi-Arabia, Romania, Mexico ja Kreikka. Aasiassa IRO on tunnetumpi kuin Etelä-Amerikassa ja esimerkiksi Japanissa, Thaimaassa ja Taiwanissa kuten myös Venäjällä ja USA:ssa on useampia IRO:n jäsenyhdistyksiä per maa. 

Eniten IRO:n jäsenyhdistyksiä per maa on Saksassa (16 yhdistystä), Hollannissa (10 yhdistystä), Itävallassa (7 yhdistystä), Italiassa (7 yhdistystä) ja Sloveniassa (6 yhdistystä). Useimmissa muissa maissa on kussakin 2-3 IRO:n jäsenyhdistystä per maa.

*

IRO on varakas organisaatio, jonka liikevaihto nousee miljooniin euroihin. Rahoitus tulee pääosin hyväntekeväisyyden mm. oveltaovelle-keräysten kautta Itävallasta, jossa IRO:n toimisto sijaitsee. Toimistolla on myös IRO:n ainoat palkalliset päätoimiset työntekijät.

IRO tukee taloudellisesti täysjäseniään eli ”pelastuskoiria tuottavia organisaatioita”. Puhutaan ns. IRO-sponsorirahasta. Rahasta osa jaetaan kaikille täysjäsenille ja osa jaetaan koetulosten perusteella. Koetulosten perusteella rahaa jaetaan hyväksytyistä tuloksista IRO-kokeissa, ei siis ns. kaikista tavallisista ipor-kokeista. 


Sponsorirahaa saa mm. seuraavista hyväksytyistä tuloksista:

  • IRO-kokeet: soveltuvuuskoe, A-koe, B-koe joista suurin summa maksetaan hyväksytystä tuloksesta B-kokeessa
  • IRO:n joukkuekilpailu (Team Competition joka valmentaa tositehtäviin ja MRT-testiin, ei siis FCI:n MM-joukkuekilpailu): sijoitus/hyväksytty tulos
  • IRO:n MM-kilpailu (siis vuosittainen yksilökilpailu): hyväksytty tulos
  • MRT-testi (Mission Readiness Test): läpäiseminen hyväksytysti.

Sponsoriraha maksetaan kustakin hyväksytystä edellämainitusta suorituksesta sille IRO:n jäsenyhdistykselle eli NRO:lle, jota koiranohjaaja on ilmoittanut edustavansa kyseisessä kokeessa. 

*

Koiranohjaaja voi olla jäsenenä useassa IRO:n eri jäsenyhdistyksessä ja vapaasti valita, mitä jäsenyhdistystä kussakin IRO:n tapahtumassa (IRO-koe tai koulutus) haluaa edustaa, ja sponsoriraha hyväksytystä tuloksesta menee aina kulloinkin edustetulle yhdistykselle.

Suomessa on parina vuonna virheellisesti kulkenut tietoa, että yksi koirakko ei saisi edustaa useampaa kuin yhtä IRO:n jäsenyhdistystä eli NRO:ta yhden kalenterivuoden aikana, tämä on esitetty IRO:n sääntönä. IRO:n toimistolta on kuitenkin aina vahvistettu, että tällaista sääntöä IRO:ssa ei ole ja ihmetelty kovasti, mistä se on keksitty; sillä tosiaankin jokainen koirakko voi tapahtuma kerrallaan itsenäisesti päättää, mitä NRO:ta kulloinkin edustaa.

Esimerkiksi Saksassa on 16 IRO:n jäsenyhdistystä eli NRO:ta, ja koska eri yhdistykset usein keskittyvät ja erikoistuvat hieman eri aiheisiin, on moni koiranohjaaja jäsenenä useammassa yhdistyksessä. Tällöin koiranohjaaja voi vapaasti koe ja tapahtuma kerrallaan päättää, mitä NRO:ta milloinkin edustaa eli mille yhdistykselle sponsoriraha mistäkin koesuorituksesta päätyy. 

IRO:n sponsorirahat maksetaan aina maalis-huhtikuussa edellisen kalenterivuoden tulosten perusteella ja ne tulee käyttää ko. vuoden aikana yhdistyksen pelastuskoiratoiminnan hyväksi, ja toimittaa siitä kirjanpidolliset todisteet IRO:lle vuoden päätteeksi. Rahan voi myös säästää esim. jotakin isompaa tavoitetta varten seuraavaan vuoteen, jolloin siitä pitää toimittaa IRO:on asiallinen kirjallinen selvitys.

*

FRF K9 ry lähettää aina edustajan IRO:n vuosikokouksiin (Meeting of Delegates). Koska jokaisella IRO:n täysjäsenellä on käytössään vain yksi ääni yhdistyksen koosta riippumatta, on jokaisen edustajan läsnäolo kokouksissa tärkeää. Äänestykset ovat joskus hyvin tiukkoja, ratkaisevan tuloksen syntyessä jopa vain yhden tai kahden äänen marginaalilla. Näin ollen jokaisen äänioikeutetun läsnäolo kokouksessa on tärkeää, puhumattakaan siitä, että tietää mitä tekee ja miten äänestää, sillä näissä kokouksissa päätetään koko maailmanlaajuisen kattojärjestömme asioista.

FRF K9 ry tukee IRO-sponsorirahoilla mm. jäsentensä osallistumista IRO:n MM-yksilökilpailuun ja IRO:n joukkuekilpailuihin (Team Competition) jotka valmistelevat koirakoita todellisille keikoille. Koska FRF K9 on jäsenmäärältään pieni yhdistys, joka on erikoistunut hyvin kapeaan toimialaan pelastuskoirapuolella (USAR-toiminta ja kansainvälisen tason rauniokoirakoulutus) voidaan sanoa, että saadut IRO-sponsorirahat menevät suoraan takaisin ne yhdistykselle tuoneitten koirakoitten harjoittelun ja toiminnan tukemiseen.

*

Finn Rescue K9 Association, FRF K9 ry. perustettiin muutama vuosi sitten, kun koettiin, että kansainvälisen tason rauniokoirakoulutukseen kaivattiin lisää resursseja.
Tätä edeltävästi useammat henkilöt olivat olleet yhteydessä toiseen Suomessa pelastuskoiratoimintaa organisoivista liitoista ja pyytänyt tukea mm. raunioratojen kunnostamiseen sekä harjoitusmatkoihin ulkomaille vaativampiin olosuhteisiin, mutta tällaista tukea ei ollut mahdollista saada.

Ajatusten muhittua FRF K9 -yhdistys perustettiin ja aluksi jäsenyyden vaatimuksena oli kuuluminen Suomen Kriisinhallintakeskuksen eli CMC:n koiraryhmään, jossa koulutetaan koiria Suomen FRF-USAR-muodostelmaan. Marraskuussa 2015 tuli voimaan sääntömuutos, jonka mukaan jäseneksi voidaan hyväksyä kuka tahansa, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt, eli lyhyesti: FRF K9 ry -yhdistyksen tarkoitus on ylläpitää ja kehittää kansainvälistä operatiivista pelastustoimintaa. Pääpaino on nimenomaan antaa koulutusta ja syventää yhdistyksen jäsenten valmiuksia kriisialueilla tapahtuvilla tehtävillä.

IRO:n jäsenyys avasi paljon mahdollisuuksia FRF K9:n ja sen jäsenten toiminnalle. Jäsenet voivat osallistua IRO:n koulutuksiin, kokeisiin, harjoituksiin, MM-kilpailuihin, leireille, Team Competitioniin ja muihin tapahtumiin ympäri maailman. FRF K9 isännöi vuonna 2015 ensimmäistä kertaa IRO-kurssia, joka oli räätälöity kansainvälisessä lähtövalmiudessa oleville USAR-ryhmien jäsenille - kurssille osallistui kouluttajia ja kurssilaisia neljästä Euroopan maasta ja kurssi sai erityishuomiota mm. IRO:n vuosikertomuksessa 2015. FRF K9 aikoo jatkossakin olla aktiivisesti mukana IRO:n toiminnassa erilaisten tapahtumien isännöimisen muodossa.

FRF K9 ry järjesti kesällä 2016 ensimmäiset jäsenten väliset rauniomestaruuskisansa sekä ensimmäisen kansainvälisen harjoitusleirinsä, jonne tuli osanottajia Suomesta, Virosta, Italiasta ja Itävallasta asti.

Toimintaan voi tutustua ja jäseneksi liittyä:
http://frfk9.org/
finnrescuek9@gmail.com
www.facebook.com/FRFK9/

 

mm2014.jpg
IRO:n MM-kisat Sloveniassa Nova Goricassa 2014.

10502028_655166727960710_611982047049681
IRO:n rauniokurssi USAR-ryhmien jäsenille Espoossa 2015, FRF K9 isännöi

IMG9989.jpg
IRO:n delegaattien kokous 2015 Aalborgissa Tanskassa.

13227071_10154174745164719_2405838770292
Ylimääräinen IRO:n delegaattien kokous uuden hallituksen valitsemista varten kesken toimikauden, 2016 Münchenissä. 

13226645_10154174745154719_2583053988717
Viron Margotin kanssa on istuttu jo monet kokoukset ja palaverit yhdessä milloin missäkin.

 

Kirjoitettu ja julkaistu alunperin syksyllä 2015, päivitetty FRF K9 ry:n esittelyllä ja kuvia 17.8.2016.

maanantai, 15. elokuu 2016

Jos metsään haluat mennä nyt...

blogiin3479.jpg

INHOAN hirvikärpäsiä. Metsään pitää siis varustautua sen mukaisesti. Isäni on löytänyt lähimetsästä useita isoja kantarelleja joten lähdin sieneen.

Mölli lähti mukaan karkottamaan hirvet, sudet ja karhut. Oltiin tosin hyvin hiljainen kaksikko ja jossain vaiheessa totesin, että olimme olleet ihan hipihiljaa ainakin puoli tuntia enkä minä katsellut yhtään ympärilleni, maahan vain kun etsin niitä sieniä mutta löysin koko ajan vain mielettömästi puolukoita, joten olisin hyvin voinut vaikka astua karhun varpaille ennen sen huomaamista.

Niin, puolukoita - niitä on nyt mättäät punaisenaan! Minä en tykkää puolukoista eikä niitä ole tässä huushollissa yleensä missään muodossa. No nyt on liki 10 litraa, koska eihän niitä voinut vain jättää sinne metsään. 

blogiin3484.jpgblogiin3483.jpg

Puolukoitten seassa ämpärissä on myös mustikoira, koska niitäkin oli siellä täällä paljon. Puolukoitten kerääminen on kyllä huomattavan nopeaa mustikoihin verrattuna, kun puolukoita on parhaimmillaan kokonainen kourallinen samassa ryppäässä.

blogiin3490.jpg

Niitä kantarelleja en sitten löytänyt yhtään. Ei kun yhden löysin, ja sekin kellotti keskellä polkua, pieni kuivakka kantarelli, selvästi jonkun sienestäjän korista tipahtanut. Mietinkin, oliko siinä vika - sieneen lähdetään korin kanssa ja marjaan ämpärin kanssa ja minulla oli iso tyhjä ämpäri mukana, koska jos olisin lähtenyt ilman mitään ns. säilytystilaa, olisi niitä kantarelleja varmana pursunnut ihan joka paikasta ja sitten olisin kuljettanut niitä hupussa ja saappaissa kotiin kun taskut olisi täyttyneet.

Joka tapauksessa, parissa tunnissa tuli hyvin laiskasti keräillen ja hissukseen edeten melkein kokonainen ämpärillinen puolukkaa ja satunnaiset mustikat. Ovat tuossa verannalla nyt puhdistamatta, kun en minä niillä mitään tee. Kuka haluaisi puolukkaa? Huomenna tiistaina kulkeutuisivat Helsingin keskustaan iltapäivällä kun menen Personal Training Studiolle. 
Jos ei kelpaa kellekään, täytynee pakastaa koirille talveksi kuppiin heiteltäviksi. Nyt ne syö vielä innolla viimeisiä mustaviinimarjoja ja karviaisia suoraan puskista, mutta pian nekin lopuu.

blogiin3487.jpg

Mölliselfiet :-)

blogiin3495.jpg

Lopputulos: yksi hirvikärpänen tipahti hiuksista poskelleni kun olin menossa suihkuun metsäreissun jälkeen.