keskiviikko, 17. elokuu 2016

Mikä ihmeen IRO, NRO ja mitkä ihmeen IRO:n sponsorirahat? Entäs FRF K9?

Pelastuskoiramaailman kansainvälinen kattojärjestö on IRO (International Rescue Dog Organization). IRO:n toimintaa johtaa sen hallitus, joka valitaan jäsenyhdistysten äänestämänä IRO:n yleiskokouksessa, josta käytetään nimitystä Meeting of Delegates

Hallitus valitaan yleiskokouksessa (Meeting of Delegates) äänestämällä ehdolle ilmoitetuista valmiista kokoonpanoehdotuksista (eli ei siis ole henkilövaalit). Yksi hallituskausi kestää neljä (4) vuotta, ellei IRO:n toimistoon tule vähintään 1/10 jäsenyhdistysten kannattamaa esitystä uuden delegaattien kokouksen järjestämisestä uuden hallituksen valintaa varten ennen neljän vuoden hallituskauden päättymistä. Jos vähintään 1/10 jäsenyhdistyksistä niin vaatii, on uusi delegaattien kokous uuden hallituksen valintaa varten järjestettävä mahdollisimman pian, vähintään 6 kuukauden kuluessa. 

*

IRO:on voi liittyä vain yhdistysjäseniä, ei henkilöjäseniä. Yhdistysjäseniä kutsutaan lyhenteellä NRO, kansallinen pelastuskoirajärjestö. IRO:n jäsenyhdistykset ovat kahdenlaisia:

  1. Täysjäsen statuksella ”rescue dog handling member organization” eli pelastuskoiria tuottava yhdistys. Tällä jäsenyhdistyksellä on äänivalta IRO:n yleiskokouksessa (Meeting of Delegates). Täysjäsenen on todistettava olevansa pelastuskoiria oikeasti tuottava yhdistys osoittamalla sen jäsenten koirien ipor-koetulokset pyynnöstä. Status myönnetään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Täysjäsen on myös oikeutettu saamaan IRO:lta taloudellista tukea eli ns. sponsorirahaa.
     
  2. Jäsenyhdistys joka ”ei tuota pelastuskoiria” on jäsenyhdistys, jonka jäsenillä ei ole riittävää näyttöä koetuloksista koirineen. Tälläisella jäsenyhdistyksellä on IRO:n yleiskokouksissa läsnäolo-oikeus mutta ei äänioikeutta. Tällainen jäsenyhdistys ei myöskään saa IRO:lta taloudellista tukea sponsorirahan muodossa. 

*

IRO:n yleiskokouksiin eli delegaattien kokouksiin voi jokainen jäsenyhdistys lähettää vain yhden edustajan ja jokaisella täysjäsenellä on vain yksi ääni käytettävissään riippumatta siitä, kuinka paljon jäseniä yhdistyksessä on. Pienellä kymmenen hengen NRO:lla on siis yhtä suuri ääni- ja vaikutusvalta IRO:n yleiskokouksissa kuin suurilla tuhansien jäsenten yhdistyksilläkin. Viralliset kokouskielet on englanti ja saksa, joiden hallinta edesauttaa toimintaa IRO:ssa huomattavasti. 

*

Useimmissa maissa on useita IRO:n jäsenyhdistyksiä eli NRO:ta. Vuonna 2015 IRO:ssa on yhteensä 116 jäsenyhdistystä 41 eri maasta, eli keskimäärin noin 3 jäsenyhdistystä per maa. 
27:ssä maassa on kaksi tai useampia IRO:n jäsenyhdistystä ja 14:ssä maassa on vain yksi NRO.

Lähinaapureistamme Norjassa on kaksi NRO:ta, Eestissä kaksi (toinen täysjäsen, toinen ei vielä täysjäsen), Venäjällä kolme NRO:ta ja ainoastaan Ruotsi on vielä yhden NRO:n maa (Svenska Brukshundklubben), joskin uutinen kertoi, että sinnekin on tulossa toinen NRO koiranohjaajien itse perustaman yhdistyksen muodossa.
Suomessa on niin ikään kaksi IRO:n jäsenyhdistystä, molemmat täysjäseniä (SPKL ja FRF K9).

Ruotsin lisäksi vielä toistaiseksi yhden NRO:n maita ovat esimerkiksi Etelä-Afrikka, Saudi-Arabia, Romania, Mexico ja Kreikka. Aasiassa IRO on tunnetumpi kuin Etelä-Amerikassa ja esimerkiksi Japanissa, Thaimaassa ja Taiwanissa kuten myös Venäjällä ja USA:ssa on useampia IRO:n jäsenyhdistyksiä per maa. 

Eniten IRO:n jäsenyhdistyksiä per maa on Saksassa (16 yhdistystä), Hollannissa (10 yhdistystä), Itävallassa (7 yhdistystä), Italiassa (7 yhdistystä) ja Sloveniassa (6 yhdistystä). Useimmissa muissa maissa on kussakin 2-3 IRO:n jäsenyhdistystä per maa.

*

IRO on varakas organisaatio, jonka liikevaihto nousee miljooniin euroihin. Rahoitus tulee pääosin hyväntekeväisyyden mm. oveltaovelle-keräysten kautta Itävallasta, jossa IRO:n toimisto sijaitsee. Toimistolla on myös IRO:n ainoat palkalliset päätoimiset työntekijät.

IRO tukee taloudellisesti täysjäseniään eli ”pelastuskoiria tuottavia organisaatioita”. Puhutaan ns. IRO-sponsorirahasta. Rahasta osa jaetaan kaikille täysjäsenille ja osa jaetaan koetulosten perusteella. Koetulosten perusteella rahaa jaetaan hyväksytyistä tuloksista IRO-kokeissa, ei siis ns. kaikista tavallisista ipor-kokeista. 


Sponsorirahaa saa mm. seuraavista hyväksytyistä tuloksista:

  • IRO-kokeet: soveltuvuuskoe, A-koe, B-koe joista suurin summa maksetaan hyväksytystä tuloksesta B-kokeessa
  • IRO:n joukkuekilpailu (Team Competition joka valmentaa tositehtäviin ja MRT-testiin, ei siis FCI:n MM-joukkuekilpailu): sijoitus/hyväksytty tulos
  • IRO:n MM-kilpailu (siis vuosittainen yksilökilpailu): hyväksytty tulos
  • MRT-testi (Mission Readiness Test): läpäiseminen hyväksytysti.

Sponsoriraha maksetaan kustakin hyväksytystä edellämainitusta suorituksesta sille IRO:n jäsenyhdistykselle eli NRO:lle, jota koiranohjaaja on ilmoittanut edustavansa kyseisessä kokeessa. 

*

Koiranohjaaja voi olla jäsenenä useassa IRO:n eri jäsenyhdistyksessä ja vapaasti valita, mitä jäsenyhdistystä kussakin IRO:n tapahtumassa (IRO-koe tai koulutus) haluaa edustaa, ja sponsoriraha hyväksytystä tuloksesta menee aina kulloinkin edustetulle yhdistykselle.

Suomessa on parina vuonna virheellisesti kulkenut tietoa, että yksi koirakko ei saisi edustaa useampaa kuin yhtä IRO:n jäsenyhdistystä eli NRO:ta yhden kalenterivuoden aikana, tämä on esitetty IRO:n sääntönä. IRO:n toimistolta on kuitenkin aina vahvistettu, että tällaista sääntöä IRO:ssa ei ole ja ihmetelty kovasti, mistä se on keksitty; sillä tosiaankin jokainen koirakko voi tapahtuma kerrallaan itsenäisesti päättää, mitä NRO:ta kulloinkin edustaa.

Esimerkiksi Saksassa on 16 IRO:n jäsenyhdistystä eli NRO:ta, ja koska eri yhdistykset usein keskittyvät ja erikoistuvat hieman eri aiheisiin, on moni koiranohjaaja jäsenenä useammassa yhdistyksessä. Tällöin koiranohjaaja voi vapaasti koe ja tapahtuma kerrallaan päättää, mitä NRO:ta milloinkin edustaa eli mille yhdistykselle sponsoriraha mistäkin koesuorituksesta päätyy. 

IRO:n sponsorirahat maksetaan aina maalis-huhtikuussa edellisen kalenterivuoden tulosten perusteella ja ne tulee käyttää ko. vuoden aikana yhdistyksen pelastuskoiratoiminnan hyväksi, ja toimittaa siitä kirjanpidolliset todisteet IRO:lle vuoden päätteeksi. Rahan voi myös säästää esim. jotakin isompaa tavoitetta varten seuraavaan vuoteen, jolloin siitä pitää toimittaa IRO:on asiallinen kirjallinen selvitys.

*

FRF K9 ry lähettää aina edustajan IRO:n vuosikokouksiin (Meeting of Delegates). Koska jokaisella IRO:n täysjäsenellä on käytössään vain yksi ääni yhdistyksen koosta riippumatta, on jokaisen edustajan läsnäolo kokouksissa tärkeää. Äänestykset ovat joskus hyvin tiukkoja, ratkaisevan tuloksen syntyessä jopa vain yhden tai kahden äänen marginaalilla. Näin ollen jokaisen äänioikeutetun läsnäolo kokouksessa on tärkeää, puhumattakaan siitä, että tietää mitä tekee ja miten äänestää, sillä näissä kokouksissa päätetään koko maailmanlaajuisen kattojärjestömme asioista.

FRF K9 ry tukee IRO-sponsorirahoilla mm. jäsentensä osallistumista IRO:n MM-yksilökilpailuun ja IRO:n joukkuekilpailuihin (Team Competition) jotka valmistelevat koirakoita todellisille keikoille. Koska FRF K9 on jäsenmäärältään pieni yhdistys, joka on erikoistunut hyvin kapeaan toimialaan pelastuskoirapuolella (USAR-toiminta ja kansainvälisen tason rauniokoirakoulutus) voidaan sanoa, että saadut IRO-sponsorirahat menevät suoraan takaisin ne yhdistykselle tuoneitten koirakoitten harjoittelun ja toiminnan tukemiseen.

*

Finn Rescue K9 Association, FRF K9 ry. perustettiin muutama vuosi sitten, kun koettiin, että kansainvälisen tason rauniokoirakoulutukseen kaivattiin lisää resursseja.
Tätä edeltävästi useammat henkilöt olivat olleet yhteydessä toiseen Suomessa pelastuskoiratoimintaa organisoivista liitoista ja pyytänyt tukea mm. raunioratojen kunnostamiseen sekä harjoitusmatkoihin ulkomaille vaativampiin olosuhteisiin, mutta tällaista tukea ei ollut mahdollista saada.

Ajatusten muhittua FRF K9 -yhdistys perustettiin ja aluksi jäsenyyden vaatimuksena oli kuuluminen Suomen Kriisinhallintakeskuksen eli CMC:n koiraryhmään, jossa koulutetaan koiria Suomen FRF-USAR-muodostelmaan. Marraskuussa 2015 tuli voimaan sääntömuutos, jonka mukaan jäseneksi voidaan hyväksyä kuka tahansa, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt, eli lyhyesti: FRF K9 ry -yhdistyksen tarkoitus on ylläpitää ja kehittää kansainvälistä operatiivista pelastustoimintaa. Pääpaino on nimenomaan antaa koulutusta ja syventää yhdistyksen jäsenten valmiuksia kriisialueilla tapahtuvilla tehtävillä.

IRO:n jäsenyys avasi paljon mahdollisuuksia FRF K9:n ja sen jäsenten toiminnalle. Jäsenet voivat osallistua IRO:n koulutuksiin, kokeisiin, harjoituksiin, MM-kilpailuihin, leireille, Team Competitioniin ja muihin tapahtumiin ympäri maailman. FRF K9 isännöi vuonna 2015 ensimmäistä kertaa IRO-kurssia, joka oli räätälöity kansainvälisessä lähtövalmiudessa oleville USAR-ryhmien jäsenille - kurssille osallistui kouluttajia ja kurssilaisia neljästä Euroopan maasta ja kurssi sai erityishuomiota mm. IRO:n vuosikertomuksessa 2015. FRF K9 aikoo jatkossakin olla aktiivisesti mukana IRO:n toiminnassa erilaisten tapahtumien isännöimisen muodossa.

FRF K9 ry järjesti kesällä 2016 ensimmäiset jäsenten väliset rauniomestaruuskisansa sekä ensimmäisen kansainvälisen harjoitusleirinsä, jonne tuli osanottajia Suomesta, Virosta, Italiasta ja Itävallasta asti.

Toimintaan voi tutustua ja jäseneksi liittyä:
http://frfk9.org/
finnrescuek9@gmail.com
www.facebook.com/FRFK9/

 

mm2014.jpg
IRO:n MM-kisat Sloveniassa Nova Goricassa 2014.

10502028_655166727960710_611982047049681
IRO:n rauniokurssi USAR-ryhmien jäsenille Espoossa 2015, FRF K9 isännöi

IMG9989.jpg
IRO:n delegaattien kokous 2015 Aalborgissa Tanskassa.

13227071_10154174745164719_2405838770292
Ylimääräinen IRO:n delegaattien kokous uuden hallituksen valitsemista varten kesken toimikauden, 2016 Münchenissä. 

13226645_10154174745154719_2583053988717
Viron Margotin kanssa on istuttu jo monet kokoukset ja palaverit yhdessä milloin missäkin.

 

Kirjoitettu ja julkaistu alunperin syksyllä 2015, päivitetty FRF K9 ry:n esittelyllä ja kuvia 17.8.2016.

maanantai, 15. elokuu 2016

Jos metsään haluat mennä nyt...

blogiin3479.jpg

INHOAN hirvikärpäsiä. Metsään pitää siis varustautua sen mukaisesti. Isäni on löytänyt lähimetsästä useita isoja kantarelleja joten lähdin sieneen.

Mölli lähti mukaan karkottamaan hirvet, sudet ja karhut. Oltiin tosin hyvin hiljainen kaksikko ja jossain vaiheessa totesin, että olimme olleet ihan hipihiljaa ainakin puoli tuntia enkä minä katsellut yhtään ympärilleni, maahan vain kun etsin niitä sieniä mutta löysin koko ajan vain mielettömästi puolukoita, joten olisin hyvin voinut vaikka astua karhun varpaille ennen sen huomaamista.

Niin, puolukoita - niitä on nyt mättäät punaisenaan! Minä en tykkää puolukoista eikä niitä ole tässä huushollissa yleensä missään muodossa. No nyt on liki 10 litraa, koska eihän niitä voinut vain jättää sinne metsään. 

blogiin3484.jpgblogiin3483.jpg

Puolukoitten seassa ämpärissä on myös mustikoira, koska niitäkin oli siellä täällä paljon. Puolukoitten kerääminen on kyllä huomattavan nopeaa mustikoihin verrattuna, kun puolukoita on parhaimmillaan kokonainen kourallinen samassa ryppäässä.

blogiin3490.jpg

Niitä kantarelleja en sitten löytänyt yhtään. Ei kun yhden löysin, ja sekin kellotti keskellä polkua, pieni kuivakka kantarelli, selvästi jonkun sienestäjän korista tipahtanut. Mietinkin, oliko siinä vika - sieneen lähdetään korin kanssa ja marjaan ämpärin kanssa ja minulla oli iso tyhjä ämpäri mukana, koska jos olisin lähtenyt ilman mitään ns. säilytystilaa, olisi niitä kantarelleja varmana pursunnut ihan joka paikasta ja sitten olisin kuljettanut niitä hupussa ja saappaissa kotiin kun taskut olisi täyttyneet.

Joka tapauksessa, parissa tunnissa tuli hyvin laiskasti keräillen ja hissukseen edeten melkein kokonainen ämpärillinen puolukkaa ja satunnaiset mustikat. Ovat tuossa verannalla nyt puhdistamatta, kun en minä niillä mitään tee. Kuka haluaisi puolukkaa? Huomenna tiistaina kulkeutuisivat Helsingin keskustaan iltapäivällä kun menen Personal Training Studiolle. 
Jos ei kelpaa kellekään, täytynee pakastaa koirille talveksi kuppiin heiteltäviksi. Nyt ne syö vielä innolla viimeisiä mustaviinimarjoja ja karviaisia suoraan puskista, mutta pian nekin lopuu.

blogiin3487.jpg

Mölliselfiet :-)

blogiin3495.jpg

Lopputulos: yksi hirvikärpänen tipahti hiuksista poskelleni kun olin menossa suihkuun metsäreissun jälkeen.

torstai, 11. elokuu 2016

R-pennut pikkuisista puolivuotiaiksi

Pikkunassukat ovat ehtineet jo mukavaan puolen vuoden ikään. Kovin eläväistä väkeä tuntuu tämä R-pentue olevan isäntien ja emäntien raporttien mukaan, ja puutarhurikasvattajan myötä hyvin kiinnostuneita kasveista ja pihatöistä mm. kuopankaivuusta ja kasvien juuriston perusteellisesta tutkimisesta, kukkasista yms. Kuinkas muuten.

Tyypit eivät ole tehneet sen suurempia tuhoja sisätiloissa vaan puuhailut on onneksi (niin no) keskittyneet pihoihin ja puutarhoihin. Kovasti tykkäävät repiä vessapaperirullia ja pahvisia juttuja silpuksi, mutta eivät onneksi syö niitä.

Epäilemme joukkoon sekoittuneen kengurugeenejä, sillä nämä pennut hyppivät takajaloillaan Boing-Boing ilman, että etutassut välillä koskevat maahan. Jonkinlaiset vieterit tuntuisi olevan takajalkojen paikalla.

Ainakin Spede ja Pilkku ovat vesipetoja ja Speden lisäksi myös Bonksu vetää säännöllisesti omilta ihmisiltään housut nilkkoihin. Spede on jumittunut lauta-aidan väliin ja päästään verkkoaitaan, Bonksu on jumittunut päästään mm. porraskaiteeseen ja Pilkku on jumittunut päästään kevythäkkiin.

My dear R puppies are 6 months old already! They are reported to be positive and very lively, cheery and full of energy. They have not destroyed their houses but they have in stead specialized in digging holes in the garden and other gardening tasks: removing raspberry bushes, syringas, spiraea, you name it, all the way to the roots.

They tend to jump up-and-down on their hind feet only which makes all their people suspect they have some kangaroo genes in them. Spede and Pilkku love splashing in the water. Spede and BonusPon tend to pull their people's pants down every now and then; and I get regular reports of the pups having had their heads stuck here-and-there.

Here you can see the R puppies grow up from the age of 4 weeks to the age of 6 months!


 

Borgåkers Raindance "Pilkku" narttu / bitch

pilkku001_4vk.jpgpilkku002.jpg

pilkku003.jpgpilkku004.jpgpilkku005_4kk.jpgpilkku006_4kk2.jpgpilkku007_6kk2.jpgpilkku012_6kk1.jpg


 

Borgåkers Remember My Name "Kamu" narttu / bitch

kamu001.jpgkamu002.jpg

kamu003.jpgkamu004.jpgkamu005_4kk2.jpgkamu006_5kk3.jpgkamu007_6kk2.jpgkamu017_6kk1.jpg


 

Borgåkers RealSpider From Mars "Spede" uros / male

spede001_4vk.jpg

spede002.jpgspede003.jpgspede004_8vk.jpgspede005_12vk.jpgspede005_15vk.jpg

spede007_4kk.jpg

spede008_5kk.jpgspede009_5kk.jpg


 

Borgåkers Remarkable Bonus Puppy "Bonksu" narttu / bitch

bonksu001_4vk.jpg

bonksu002.jpgbonksu003.jpgbonksu004a0.jpgbonksu004a1.jpgbonksu004a2.jpgbonksu004a3_12vk.jpgbonksu005a1_4kk.jpg

bonksu005a3.jpgbonksu005a4_6_5kk.jpg


 

Lisää kuvia pennuista:
More photos:

pilkku080_10vk.jpg
Pikku-Pilkku torkuilla. Little puppy Pilkku taking a nap on a comfy pillow.

pilkku016_jumissa1.jpg

Yllä ja alla: Pilkun jumi. Pää jäi kiinni kevythäkin seinään. Pilkku has got her head stuck.

pilkku017_jumissa2.jpg

kamu013.jpg

Yllä ja alla: Kamu upeissa maisemissa. Ja kyllä, tipahti alakuvassa.
Here you can see Kamu in the nature. She fell into the water in the photo below, of course.

kamu014_5kk.jpg

ja sitten lisää Bonksua:
and look at the Bonus Puppy!

bonksu006.jpg

Bonksu on kova katsomaan telkkaria. Sen lempimainoksessa kuvaruudun halki liihottelee perhonen ja suosikkisarja on ehdottomasti Eläinsairaala. Välillä Bonksu innostuu telkkarissa näkyvistä kavereista niin paljon, että telkkari pitää laittaa kiinni. Se saattaa myös etsiä, mihin kuvasta pois menneet kaverit meni. Bonksu kuulemma nousee ihan kesken hyvien unienkin katsomaan telkkaria, kun kuulee, että nyt tulee hyvä ohjelma! 

Little Bonus Puppy likes to watch the telly! Her favorite show is the Animal Hospital. In her favorite TV commercial there is a butterfly that flutters across the screen. She is very compassionate about the animal hospital patients and sometimes they must switch the TV off when she gets too excited about them or starts to look for them when they go out of the picture. 


bonksu021merell%C3%A4.jpg

Bonksu veneilee merellä aina matkalla mökille saareen. Se on myös kova kiipeilemään ja osallistuu kaikkeen tekemiseen innokkaasti. Bonksu on suorastaan intohimoinen puutarhuri ja on harventanut ja kitkenyt juuria myöten pois monenlaisia monivuotisia kasveja Annelin upeasta puutarhasta (mökilläkin on puutarha joten Bonksu voi sielläkin harrastaa pihahommia). Toivotaan, että ensi vuonna maasta nousee vielä edes jotakin ja Bonksun mielenkiinto on silloin jo suuntautunut muihin juttuihin.  

bonksu005b.jpg

bonksu008.jpgbonksu024tv.jpg
Telkkari päälle! Eläinsairaala alkaa ihan pian!

bonksu030.jpg
Onneksi pennut simahtaa joka ilta jossain vaiheessa ja nukkuu hyvin yöt.
Good thing that they sleep well at nights!

keskiviikko, 27. heinäkuu 2016

Aika täydellinen päivä

Tänään lähdettiin Speden kanssa ulos syömään ja uimaan. Spede pääsi polskimaan peräti kolmessa eri paikassa!

Aamu alkoi kierroksella puutarhassa: mikä on nyt sopivan kypsää, mikä vasta tulollaan? Aurinko paistoi lämpimästi ja Spede nassutti karviaisia suoraan pensaasta. Lähiruokaa parhaimmillaan! Kaikki koirani tykkäävät tosi paljon juuri karviaisista, hyvänä kakkosena tulee vadelmat ja kypsät mustaviinimarjat.

What a perfect day it was - a warm and sunny summer day off in the perfect company! You really don't have to do anything special to make a perfect, happy day. Little, simple things are enough. Like spending a day with your dog.

blog3351.jpg

Little Spede has found the gooseberries! He truly likes them - the best after raspberries! Actually, he is a really good eater - he likes just about everything there is to eat nowadays. :-) After breakfast today it was time to take a stroll in the garden to see what is ripe right now, what can be expected next week etc. Spede enjoyed some self-service gooseberries.

blog3352.jpgblog3356.jpg

Puolen päivän aikaan lähdettiin liikkeelle autolla. Vatsa kurni jo, mutta oli todella kuuma ja päätin pysähtyä ensimmäiseksi katsomaan, missä kunnossa Bembölen vanhan myllyn pato on. Spede saisi pulahtaa samalla, jos haluaisi. Tämä paikka on Nikkilän läheisyydessä ja täällä olisi hyvä uittaa koiria - tulee vain harvemmin käytyä täällä jostain syystä. Pohja on mutaa joten vaikka vesi itsessään onkin melko puhdasta niin se on ruskeaa, koska virtaus on aika kova.

We got into the car and took off at noon. I was really yearning for lunch but it was such a hot day that we made the first stop very soon at a dam and the ruins of an old mill so that Spede could cool off in the water if he wanted to. The water is actually quite clean but the bottom of the stream is muddy and the current is strong enough to lift the mud and mix it into water making it look brown.

blog3439.jpgblog3440.jpg

blog3441.jpgblog3443.jpg

Just a quick dip! After that it was time to go for lunch. I had some marvellous chiken pie and Spede was served a chewy bone at the restaurant.

Sitten mentiin nälästä kurnivan vatsani vaatimusten mukaisesti lounaalle Navettaan. Tänään minun ei tehnyt mieli keittolounasta, joten söin kanapiirasta ja join hyvää teetä. Tämän paikan ainoa heikkous on, että sieltä ei saa erikoiskahveja. Onneksi oli sentään valmiiksi haudutettua Keisarin morsianta.
Spedelle talo tarjosi purutikun ja Spede oli ulkoterassin lisäksi tervetullut myös ravintolaan sisälle, minne menimmekin koska siellä oli viileämpää kuin ulkona. Juomakupista kieltäydyn toistaiseksi Speden kohdalla sisätiloissa, koska se loiskuttaa sen nurin saman tien tai kaivaa sitä etutassuillaan niin, että lattiat lainehtii. Spede saa juoda ravintoloissa ja baareissa vasta, kun osaa käyttäytyä siististi juodessaan. :-)

Luin kirjaa ja nautin lounaasta ja Spede rauhoittui penkkini alle. Pari asiakasta kävi tekemässä sen kanssa tuttavuutta, tarkkaan bongasivat koiran kun ei sitä juurikaan näkynyt. Kuulin myös mielenkiintoisen uutisen töpöhännällä syntyneistä tibbeistä - alkuperämaan tuonneista syntyneet.

Matka jatkui Joensuun tilalle. Siellä on selkeät ohjeet esillä kunkin kohderyhmän vaatiman lähestymistavan mukaan esitettynä:
blog3456.jpg

Joensuun tilan rantakahvilasta saa erikoiskahveja, jos paikalla sattuu olemaan työntekijä, joka osaa käyttää kahvikonetta. :-D
Minä vien aina ensin koiran odottamaan sellaiseen paikkaan missä se ei ole kenenkään tiellä mutta on samalla minun silmien alla kun jonotan kassalle tilaustani tekemään. Hyvin osaa nuori Spedekin odottaa rauhassa vaikkapa terassin tolppaan kytkettynä. Varjopaikan löytäminen oli tänään haastavaa mutta ison pöydän alta varjoa lopulta löytyi. Tässä paikassa koirille on tarjolla vesikippo terassilla talon puolesta, Spede sai käyttöönsä oman kipon ja pullonsa.

Onneksi satuin kysäisemään, onko Joensuun tilalla paikkaa, josta saisi koiran laitettua uimaan (ja vaikka itsekin pulahdettua samalla), koska paikan maksulliseen hiekkapohjaiseen uimajärveen on koirilta pääsy kielletty ja muu rantaviiva on veneitten peitossa. Hyvä että kysyin, koska sain neuvot koirien omaan ulkoilutusalueeseen, jossa oli myös uittamismahdollisuus. Hyvät järjestelyt täällä! 

Next place to visit was a beach café next to an artificial sandy beach and swimming area for people (not allowed for dogs) and a very popular harbour for boats (hundreds of them!). You can even hire small boats and kayaks here.

I had a coffee on the terrace while Spede enjoyed the mild breezy sea wind in the shade under the table.

blog3445.jpg

blog3455.jpgblog3446.jpg

Dogs had their own place to trot around and go swimming. :-)

blog3447.jpgblog3448.jpgblog3451.jpgblog3453.jpg

Ranta ei ollut niin miellyttävä, että minä olisin tuosta pulahtanut - ja vesi mudasta sameaa. Niinpä Speden viilenneltyä itseään hetken jatkoimme matkaa Pilvijärvelle, jossa minäkin pääsin vihdoin uimaan.

blog3457.jpg

Ihanaa sopivan lämmintä vettä, kyllä virkisti! En lähtenyt etsimään sen yksityisempää soppea, vaan kun rannassa oleva porukka tervehti Spedeä heti lämpimästi ja koitti kovasti tehdä tuttavuutta sen kanssa (Spedeä ei kiinnostanut kuin rantavedessä läträäminen), niin jäin saman tien siihen, laskin koiran vapaaksi ja heitin paidan ja shortsit pois ja menin uimaan. Spedekin ui ihan mallikkaasti pienen matkan, vaikka tykkääkin enemmän vain veden huitomisesta ja loiskuttelusta etutassuilla. Uin pari kertaa ja kun oli virkistäytynyt ja hyvä olo, heitin paidan takaisin päälle ja lähdettiin takaisin autolle. Mikään ei viilennä ja virkistä yhtä hyvin kesäkuumalla kuin se, että jättää märät bikinit ja sandaalit päälle kun lähtee rannalta. :-)

Third stop was at a local lake with a very popular beach. Since dogs are not allowed on public beaches in this country I go to the opposite side of the same lake. No sandy beach there but the same sun and the same lake with clear water. :-) Nice afternoon swim with just the right water temperature so that you won't freeze but it still makes you feel refreshed. That means, I went swimming as well. :-)

blog3458.jpg

Kotiin tultiin joskus viiden jälkeen. Levittelin märät jutut kuivumaan ja nautin hyvästä olosta ja hyvästä mielestä. Ei tarvitse olla mitenkään erikoinen päivä, että voi silti olla erityisen hyvä päivä.

blog3467.jpg

Kotona hoidin puutarhaa: kastelin, lannoitin, nypin ja istutin. Spedeä ei voi pitää mukana puutarhahommissa koska se osallistuu niihin liian innokkaasti, joten tämä homma tehtiin aikuisten koirien ulkoillessa sillä aikaa kun Spede nukkui - onhan se ihan pentu vielä ja tarvitsee päiväunia.

Sitten minäkin lepuutin hetken vaakatasossa kirjaa lukien, kunnes ilma viileni sen verran, että hyppäsin fillarin satulaan ja laitoin polkien kylille. Hain Misa-koiran meille hoitoon. Menomatka sujui reipasta vauhtia sotkien, paluumatka sitten hissukseen Misalle sopivaa vauhtia. Tunnin fillarireissu kauniissa kesäillassa peltojen keskellä - kyllä kannatti.

We were back home around 5 pm. Time for little Spede puppy to take a late afternoon nap as he still is a puppy and puppies need to sleep a lot, too. Meanwhile I did some gardening. It is hopeless to try and work in the garden with Spede around as he wants to participate in everything I do and he is way too enthusiastic a 'garden help'! The adult dogs on the other hand enjoy a stroll around the garden while I work, they roll in the grass and smell flowers and other scents and enjoy a nice and quiet summer's day in every way until they go and take a nap in the shade.

Finally at 9 pm it was cool enough to grab my bicycle and ride into the local village to Misa's house. Misa will be staying with us for a few days and as both I and Misa need some exercise I like to go get her or return her back to her own house by bicycle. When it's just me I tend to go moderately fast but with Misa running beside my bicycle the pace is slow enough for her to trot smoothly.

blog3199.jpg

blog3197.jpg

Pienistä palasista on hyvä päivä tehty ja tänään oli aika täydellinen päivä. :-)

 

Kun minulla on vapaapäivä, jota seuraa useampi työpäivä on tuo vapaapäivä sen takia spelipäivä eli se on vietettävä Speden kanssa jonnekin pois kotoa lähtien. Se on osa normaalia koiranpennun sosiaalistamista ja työpäivinä siihen ei yleensä ole aikaa tai energiaa, joten siksi se jää vapaapäivien pääohjelmaksi.

Sosiaalistaminen ei tosin ole minulle mikään velvoite tai riippakivi tai asia, joka on pakko tehdä, sillä minulle koirat ei ole vain lemmikkejä, tai vain koiria, tai vain harrastusvälineitä; vaan myös seuralaisia: kivan koiran kanssa on tosi kiva viettää aikaa ihan kaksistaan eri paikoissa käyden.
Tykkään olla yksikseni ja tykkään olla koiran kanssa, ja nämä kaksi kun yhdistää niin on ihan huippuseurassa! :-D En tiedä kuinka moni kaveripiiristäni tekee tätä samaa - aika harva vissiin paitsi Virpi ja Skuti - mutta minä nautin kahdenkeskisestä ajasta koirani kanssa milloin missäkin.

Mölli 4 v. on aina luotettava ja rauhallinen laatuseuralainen ravintolaan, lenkille, terassille, minne vain; mutta myös Spede 6 kk on osoittautunut vallan mutkattomaksi ja helpoksi kaveriksi ihan kaikkialle. Kuten sanottua, KIVAN koiran kanssa on kiva viettää aikaa kaksistaan eri paikoissa käymällä ja ilokseni hyväkäytöksiset koirat onkin nykyään tervetulleita vaikka minne. Jopa Suomessa! :-)

I try to take puppy Spede with me away from home on a weekly basis on a day off from work. It is just the two us of those days - we go shopping for dog food or to search new plants for my garden, out to eat in a café, to have a swim in a lake etc. Whatever I come up with. 

I like being alone and I like being with a dog so going out to places with only my dog to keep me company is just a perfect way to have a good time!

Merlin is always a good choice to go out for a walk on town with or to have a snack in a café with but it has appeared that Spede is just perfect for it, too. Finally, also in Finland dogs are more and more welcome to different places with their owners. As long as they behave well, at least. That is super news. 

Today's day off was spent well with little Spede. He got to go swimming (well, paddle and splash around is more like it) in three different places as it was a really hot day today; we had lunch at a restaurant (where Spede was offered a chewy bone), and coffee and dessert in another place.

 

maanantai, 25. heinäkuu 2016

Surffikoulussa Portossa

Surffaamisen yksityiskohdista kirjoittelinkin jo tuoreeltaan tien päältä blogissa Penkki- ja lautaurheilua - joten tässä kuvia surffausoppitunnista Porton rannalla. Kuvat kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, mutta lyhyesti sanottuna opettaja oli ihan kuolattava nuori sälli :-P ja yksityistunti paras mahdollinen valinta; surffaaminen on h-vetin vaikeaa, vaatii hyvää tasapainoa ja kropanhallintaa ja kun tunnin ajan tipahtelee mereen eri suunnista ja eri asennoista ja kaikin mahdollisin päin vain tehdäkseen sen taas uudestaan, siitä joko sisuuntuu tai antaa periksi. 

blog1004.jpg
Melkein yhtä vaikeaa kuin surffaaminen oli märkäpuvun päälle pukeminen. Etenkin, kun sen yrittää pukea väärinpäin (takaosa etupuolelle). Sen pois ottaminen oli myös melko haastavaa. On aika ns. tiukkaan tyköistuva. Alle jätin vain bikinit.
Puku kastui kokonaan läpi noin vartin kuluttua veteenmenosta. Se ei varsinaisesti lämmitä, mutta täytyy sanoa, että vaikka vesi oli todella kylmää, ei tunnin aikana tullut kylmä muuten kuin että aluksi paljaat jalat ja nilkat oli aivan kalikkana, mutta sitten liikkumisen myötä veri kyllä kiersi niin, että oli lämmin koko ajan. Eikä tullut myöskään pissahätä sen tunnin aikana vaikka mietin etukäteen, mitäs sitten tehdään. Ei käynyt vessa-asiat mielessäkään kun päästiin alkuun. ;-)

blog1006.jpg
Ei ollut piccolopalvelua vaan laudan joutui itse kantamaan rantaan. Tuuli meinasi viedä sen mukanaa välillä. :-D Tuo lippu oli sitä varten, että se täräytettiin rantahiekkaan ja jos ajauduttaisiin hukkaan toisiltamme, treffattaisiin aina lipulla. Tunnin kuluttua vesi oli jo noussut niin, että lipun kepukka oli veden alla, vaikka se jätettiin tuohon alkuverryttelypaikkaan. Siitä näkee, miten nopeasti nousuvesi tulee.

Surffaustunnin alkuun siis kuului järkytyksekseni alkulämmittelyt, eli tämä oli oikeasti ns. urheilua. Olin ihan yllättynyt. Aluksi vähän hölkättiin opettajan kanssa rannalla ja sitten verryteltiin lihakset lämpimiksi. Siinä juoksennellessa kerroin tietenkin, että en ole ihan kunnossa ja lyhyesti missä mennään terveystilanteeni osalta tällä hetkellä. Surffiopettajani oli liikunta-alan opiskelija joka teki nyt jotain päättötyötä tms surffauksen opettamisen yhteydessä ja minäkin täytin sitä varten kaavakkeen hänelle tunnin päätteeksi.

blog1009.jpgblog1012.jpgblog1014.jpgblog1015.jpgblog1016.jpgblog1016b.jpg

Maijulla oli hyvät katseluasemat kun hän toimi "kuvaajana". :-D
Sitten treenattiin rannalla, miten laudalla noustaan seisomaan. Tämän tärkeyden ymmärsi vasta, kun mentiin tekemään samaa vedessä ja ymmärsin jälkeenpäin, että tätä olisi pitänyt toistaa paljon enemmän rannalla, että liikekaavio olisi mennyt muistiin.

blog1018.jpgblog1019.jpg
"Ja lopuksi katse eteenpäin!"
Juu näytti hirmu helpolta ammattilaisen tekemänä... Ja sitten veteen!

blog1020.jpgblog1026.jpg

Aluksi otin tuntumaa lautaan ja sen liikkumiseen aallolla makaamalla laudan päällä ja etsimällä tasapainoa ja kokeilemalla, miten omat liikkeet vaikuttaa koko laudan tasapainoiseen kulkemiseen.

Koska aallokko oli tuona päivänä tosi kinkkinen, opettajani kyttäsi aina sopivan aallon ja sysäsi minut matkaan oikealla hetkellä. Normaalisti jokainen oppilas meloo laudalla paikoillaan pitäen sen paikoillaan itse ja päättäen sitten itse, minkä aallon mukaan lähtee, mutta nyt se ei ollut mahdollista koska oli 'tosi huono keli' kuulemma. Aamupäivällä oli niin huono keli, ettei tuntia voitu lainkaan pitää. 

blog1033.jpg

blog1028.jpg

Laudan päällä vatsallaan 'liitäminen' oli tosi kivaa ja makeen tuntuista. En ole koskaan liitänyt veden pintaa myöten vauhdilla eteenpäin. Se oli kivaa! Mutta kolme kertaa sai riittää ja sitten ruvettiin yrittämään sitä laudalla seisomaan nousemista pari sekuntia sen jälkeen, kun lauta lähtee liikkeelle aallon mukana.

blog1041.jpg

Tähän konttausasentoon nousemiseen asti kaikki oli ns. helppoa, mutta sitten olisi pitänyt heittää takana oleva jalka eteen käsien taakse sivusuuntaisesti ja samalla varata painoa käsiltä taaksejäävälle jalalle. Hillittömän vaikeaa, koska heti kun painopiste siirtyi pois laudan keskeltä, kävi näin:

blog1034b.jpg

Ei muuta kuin uutta yritystä peliin. 

blog1035.jpg

Ja näin: tuo on jalka joka sojottaa laudan takaa.

blog1040.jpg

Aika nopeasti täyttyi kaikki mahdolliset röörit suolavedestä. Parinkymmenen yrityksen jälkeen pääsin ekaa kertaa jolla tavalla pystyyn:

blog1037.jpgblog1042.jpg
ja tästä mentiin sitten takaperin kerien voltilla aaltoihin, ilmekin jo kertoo sen. :-D

Välillä tuli tyyni hetki ja ei tullut yhtään hyvää aaltoa. Silloin juteltiin mukavia ja odoteltiin rauhassa. Tuo asento on muuten sellainen jatkuva punnerrustreeni, koko kroppa työskentelee koko ajan koska lauta heiluu veden mukana, ei siinä vaan köllötelty.

blog1046.jpg

Tässä on toinen kerta jolloin onnistuin pääsemään seisomaan laudalla:

blog1047.jpgblog1048.jpg

Jokaisen laudalta aaltoihin putoamisen päätteeksi vedin laudan nilkassani kiinni olevasta narusta luokseni ja palasin syvemmälle mereen opettajani luokse ja sitten kerrattiin, missä meni pieleen ja yritettiin uudestaan. Kerran hyppäsin oma-aloitteisesti alas laudalta kesken kaiken, kun eteen osui uimareita.

Tunnin tultua melkein täyteen olin jo sen verran puhki, että sanoin, että kerran kun onnistuisi pääsemään ylös vielä, niin se olisi sitten siinä, vaikken tiennyt kauanko oltiin oltu meressä. Lepuutin hetken meressä ja kokosin ajatukset ja pääsin seisomaan laudalla ja voitiin lopettaa oikein hyvin mielin! :-)

blog1050.jpgblog1071.jpgblog1072.jpg

Yksityistunti surffauksessa oli ihan superkiva kokemus!!

blog1090.jpgblog1091.jpgblog1092.jpg

Märkää hommaa! Suosittelen!

blog1093.jpg