Sunnuntaina klo 11 jälkeen pääsimme syömään harjoitusalueen ruokalaan, siis ihan oikeaa lämmintä ruokaa, jonka jälkeen oli vuorossa leirin purku, kriisinhallintakeskuksen varusteiden palautus ja mahdollisuus peseytyä (ihan oikeassa suihkussa lämpimällä vedellä). Sillä välin arvioijat kokoontuivat puimaan päätöksiään ja koostamaan henkilökohtaisia palautteita.

Jokainen testiin osallistuja oli antanut testin päätteeksi kirjallisen palautteen toisista testiin osallistuneista, myös minusta, mikä on tärkeää, koska sieltä tulee esille sitä ryhmän sisäpuolelta nähtyä ja koettua. 

Yhden aikaan kävin arvioitsijoiden haastattelussa kertomassa näkemyksiäni koiranohjaajista ja koirista siltä osin, miten olin heitä ryhmänjohtajan ominaisuudessa nähnyt. Ilokseni sain todeta saman kuin viime vuonna: kaikki ihmiset toimivat hyvin ja ongelmitta ryhmässä ja kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Myös kaikki koirat tuli erinomaisesti toimeen keskenään, mitään kähinöitä ei ollut ja kenenkään hermo ei kiristynyt.

Minulta myös kyseltiin joitain asioita itsestäni ja omasta toiminnastani, mm. oliko lepoaikaa riittävästi, johon vastasin, että ei ollut, sillä en ollut ehtinyt nukkua yksiäkään kunnon torkkuja pe-aamun ja la-illan välisenä aikana. Yleensä näissä testeissä on sellaisia odotusaikoja, jolloin voi hyvin nukkua tunninkin torkut, mutta nyt kun oli vain kolme koiraa ja rj toimi koko ajan niitten mukana tai omissa tehtävissä, oli meno melkoisen hektistä koko lauantain ajan (mutta toki hyvä niin!).

Ainoa väli jossa oikeasti nukuin useamman minuutin taisi olla se odottelu ennen koiran laskemista köysissä, ja se torkahdushan oli sitten kohtalokas kun kadotimme sillä rastilla ohjaajan kypärän, koiran hihnan ja minun hanskan. Toisaalta, siinä oli kaikki mitä kadotimme tai menetimme koko viikonlopun aikana ja se on todella vähän se: yhtään tavaraa tai koiraa ei meiltä onnistuttu esim. varastamaan eikä mistään jouduttu hieromaan kauppoja.

Mutta levosta puheenollen, yksi koiranohjaaja tunnusti, että hän oli saanut lauantaina nukuttua ainakin kahdet ainakin 45 minuutin kunnon unet. Hyvä tsägä kävi hänellä.

Keskustelimme siitä, että jos tehtävä olisi jatkunut pidemmän aikaa, vielä useampia päiviä, niin siinä vaiheessa on vaan laitettava vara-ryhmänjohtaja vastuuseen välillä, että saa itselleen sellaisen tarvitsemansa hengähdyshetken ja "oman ajan".

Minulta kysyttiin myös, huomasinko testin aikana tulleen esille jotain sellaisia ominaisuuksia, joita en ollut tiennyt itsessäni olevan. Tämä oli erinomainen kysymys. Ehdoton kehityskohde nimittäin löytyi: huomasin ärsyyntyväni, kun jouduin vastaamaan lyhyen ajan sisällä useamman kerran samaan kysymykseen tai huomauttamaan samasta asiasta useamman kerran lyhyen ajan sisällä.

Ja joka kerta kun huomasin oman ärsyyntyneen äänensävyni, minua kadutti ja harmitti heti, koska minun pitäisi jaksaa selittää ja sanoa sama asia vaikka kymmenenkin kertaa kärsivällisesti. Tai jos tuntuu, että nyt ei mene viesti perille, niin ehkä pitäisi pysäyttää tilanne ja kertoa, miksi sanon ja toimin kuten teen, jos se sitten ymmärrettäisiin paremmin, ja sitten vasta jatkaa toimintaa. Tai sitten käskeä tiukemmin, ei johtajan tarvitse selitellä. Selkeä oman kehittämisen paikka mielestäni. En tiedä, huomasiko kukaan muu tätä lievää tiuskimisen sävyä vastauksissani välillä, vai pistikö se niin pahasti vain omaan korvaani (toivottavasti).

Myöhemmin iltapäivällä saimme henkilökohtaiset palautteet, joissa oli minulla eriteltyinä Henkilö ja Toiminta ryhmänjohtajana, ja koiranohjaajille eriteltyinä Henkilö, Toiminta koiranohjaajana ja Koira. Testin läpäistäkseen piti saada kaikista kohdista tulos Hyväksytty.

Kohtaan Henkilö minulle oli merkitty paljon plussia: tasalaatuinen, ei yllätyksiä; väsymys näkyy, muttei negatiivisesti; mielipiteitä; asiallinen; jaksaa hymyssä suin; huomioi turvallisuusasiat; kielitaito.
Miinuksia tuli kaksi: rutiini puuttuu köysityöskentelyssä, kaavakkeiden palautus ajoissa.
Miinukset tuli täysin ansaitusti, niin hyvin tuli helpon ja yksinkertaisen grigrin kanssa sählättyä ja ennen testiä palautettavat kaavakkeet palautin vasta testiä edeltävänä iltana kun printtailin niitä mukaan ja kauhukseni huomasin, että ne olisi pitänyt palauttaa sähköpostitse ainakin viikkoa aikaisemmin. Turha selitellä, ihan turhia mokia, joilta olisi vältytty huolellisuudella ja paremmalla valmistautumisella.

Kohtaan Toiminta ryhmänjohtajana tuli myös enemmän plussia kuin miinuksia: ei kuppikuntia, kommunikoi kaikkien kanssa, tasapuolinen; tuntee ihmisiä; tietää koirat; rutinoitunut koiraryhmänjohtajana; tekee päätöksiä, ei jahkaile. 
Tuo "rutinoitunut koiraryhmänjohtajana" on sikäli vähän outo, että en pidä itseäni kokeneena ainakaan. Olen ollut FRF:ssä yhdessä isossa kansainvälisessä harjoituksessa (Suomessa) sekä joissain lyhyissä treeneissä ja leireillä koiraryhmänjohtajana, mutta en kyllä näe siinä vielä niinkään rutiinia. Niin paljon tuli kehityskohteita ja sellaisia "olisi pitänyt muistaa ja tajuta" -juttuja taas vastaan. MM-kisoissa saatu kipparointikokemus on toki sekin hyvää kokemusta, mutta ei sillä ole juurikaan tekemistä näitten juttujen kanssa - näissä liikutaan ihan eri tasolla. 

Mutta toki hienoa kuulla, että oman pääni ulkopuolisten arvioijien mielestä toiminnassani jo näkyy rutiinia. :-) Monissa jutuissa on auttanut EU:n pelastuspalvelumekanismin kurssit ja FRF:n oma sisäinen koulutus: kun perusasioita kerrataan tarpeeksi, niin tietyt oikeat toimintamallit jää mieleen ja pulpahtelee sieltä itsestään esille. 

Miinukset toiminnasta ryhmänjohtajana tuli täysin ansiosta: ohjeiden kuunteluun keskittyminen, voi kiinnittää huomiota selkeämpään käskytykseen, varmistus ohjeiden kuunteluun ja ymmärtämiseen. 
Niin kuin moni muukin, minäkin kuulemma räplään taskujani yms kun jo pitäisi keskittyä ohjeitten saamiseen. Tosi ärsyttävää! Mutta se on vaistomainen juttu jonka teen siksi, että testissä kaikki tärkeä pitää kantaa koko ajan mukana, käytännössä liivin taskuissa, ja siellä on myös muistiinpanovälineet. Jossain takaraivossa kummittelee, että tasku jää auki ja passi, gps, kamera, viisumi, valo, energiageelipussit tms tipahtaa ja on menetetty. Löysin itseni joka välissä tarkistamasta, että kaikki vetoketjut on varmasti kiinni kun olin taskuista jotain kaivellut. 
Mutta siis ärsyttävää, että olen tehnyt niin kun piti kuunnella!

Olen silti myös kuunnellut ja kirjoittanut kaikki saamani ohjeet ylös. En muista, että minulta olisi kertaakaan jäänyt kiinnittämättä huomiota johonkin tärkeään juttuun niin, että se olisi ilmennyt tehtävän aikana. Ja muistiinpanoja on monta sivua vihossa.

Ja sitten se, jonka jo itsekin pöyristyneenä totesin kaatopaikalla... että koiranohjaajat ovat näyttäneet ja vaikuttaneet siltä, että olisivat kuunnelleet ja ymmärtäneet ohjeeni, mutta minulta jäi asia tarkistamatta. En tentannut enkä kysellyt, eivätkä he kirjoittaneet ylös. En vaatinut sitä, koska usein heille antamani käskytys oli pelkästään työskentelyalueen osoittaminen ja ajan ilmoittaminen. Mutta jos näistä se aikakin jo menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin olisi kyllä pitänyt vaatia, että se kirjoitetaan muistiin.
Voi arvatkaas, korjataanko tämä asia SM-joukkuekisassa! Pidän siellä jokaisen käskynjaon jälkeen sellaiset sulkeiset, että! Se on varma!

Sain tulokseksi sekä kohdasta henkilö että kohdasta toiminta ryhmänjohtajana hyväksytty. :-) Kiitos kaikille arvioijille ja muuten palautetta antaneille. Kiitos oiville ryhmäläisille. Kiitos myös kaikille joitten kanssa olen saanut näitä hommia harjoitella tässä parin viime vuoden aikana ja keneltä olen saanut kullanarvoisia ohjeita. Kiitos J ja R, joita ilman täysipainoinen testiin osallistuminen olisi tänäkin vuonna jäänyt haaveeksi. :-)

Myös yksi koiranohjaaja kolmesta sai kokonaistuloksen hyväksytty ja näin saatiin myös yksi uusi koirakko lähtövalmiuteen. Lämpimät onnittelut!

Niitä itse huomaamiani muita puutteita ja heikkouksia oli mm. se, että en jokaisen tehtävän aluksi ilmoittanut paikan evakuointipistettä. Olimme kyllä käyneet etukäteen läpi vihellyssignaalit evakuoinnille, hiljaisuudelle (toiminnan pysäyttäminen) ja toiminnan jatkamiselle; mutta tämä tärkeä asia minulta unohtui. Yleisohjeeksi jälkijäristykseen ja evakuointiin olin sanonut hakeutumisen aukealle avoimelle paikalle, pois rakennusten läheisyydestä.

Se mikä meni hyvin etukäteisvalmistautumisessa oli että kerrattiin korrekti käyttäytyminen rajatarkastuksessa, poliittisessa tapaamisessa ja median kanssa; kellään ei varmasti ollut ongelmia näissä ja ekaa kertaa kai ikinä tänä vuonna kaikilla oli oikea määrä oikeanlaisia papereita, kopioita ja valokuvia mukanaan ja ripoteltuina säilytykseen eri laukuissa ja päällään sekä sähköpostissa siltä varalta, että jotkut versiot olisi kadonneet. Bravo!

Onnistuin myös siinä, että vielä väsyneenäkin pystyin puhumaan kohtuullista englantia ja sanat ja termit muistui yhä mieleen vaikka ajatus ei välttämättä muuten enää kulkenut kauhean kirkkaasti. Tällainen pelastusalan englannin tehokielikurssiviikonloppu tekee kyllä hyvää.

Kun kaikki oli saaneet palautteet ja järjestäjiä ja työntekijöitä kiitetty, oli aika sanoa heippa ja porukat lähti kukin suuntaansa. Meistä testattavista kolme neljästä palasi Helsinki-Vantaan lentokentän varastolle, jonne olimme jättäneet omat automme pe-aamuna. Pitkällä automatkalla vireystila vaihteli suuresti: tunsin kuinka väsymys tulee aaltona ja vei uneen, sitten heräsin keskustelemaan (mielestäni) virkeästi jotakin, ja sitten ihan yhtäkkiä tapahtui taas sammahdus. Koko matkan ajan. 
Varastolla purimme ja huolsimme varusteet yms. Kotona olin kymmenen aikaan sunnuntai-iltana.

Lämmin kiitos kaikille FRF TT 2013:n suunnittelijoille, järjestäjille ja työntekijöille mahtavasta vedosta viikonloppuna! Hyvin meni, hyvältä näytti, homma eteni sujuvasti ja haasteita riitti. Joutui funtsimaan ja joutui koeteltavaksi monin eri tavoin. Kiitän ja kumarran. Erityiskiitos siitä, että palautteen sai nyt ekaa kertaa saman tien myös kirjallisena käteen.
 

P.S. Loppuun vielä muutama mielenkiintoinen havainto numeroin. 2 vrk aikana

  • join n. 6-8 litraa suolapitoista nestettä,
  • söin kymmenkunta energiageelipussukkaa,  
  • söin kymmenkunta proteiini- ja energiapatukkaa ja
  • söin kaksi rasiaa rusinoita ja kolme pussukkaa lämmintä kuppia. 

Missään vaiheessa ei tuntunut kovaa nälkää tai janoa ja vessassakin tuli käytyä, eikä ollut nestevajaus-päänsärkyä eli energian ja nesteen saanti tuntui onnistuneen. Sunnuntaina söin puolenpäivän aikaan annoksen ns. oikeaa ruokaa ja myöhään illalla toisen mokoman, kotimatkalla Kuopiosta stadiin jätskiä ja karkkia. Silti paino oli laskenut pe-aamusta ma-aamuun reilut 2 kiloa. Tää on tehokas dieetti :-D

Osa 1
Osa 2
Osa 3