blog4429.jpg

Kun asuin kaupungissa, käytin makuuhuoneessa rullaverhoa, koska katuvalot lyysasi suoraan petiin. Hämärään aikaan ne häikäisi ja en saanut nukuttua. Valoisaan aikaan rullaverholla sai huoneen hämärämmäksi.

Kun muutin maalle, oli pimein aika vuodesta. Verhoja ei tarvittu eikä katuvaloja ollut ulkona. Tuli kevät ja päivä piteni, tuli valoisampaa aina aikaisemmin. Verhoja ei ollut vieläkään ja aloin herätä luonnollisesti valon myötä. Virkistäytyneenä ja pirteänä. Keväällä ja kesällä heräsin usein itsestään puoli kahdeksan aikaan aamulla vaikka kello olisi soinut vasta tuntia myöhemmin. 

Uuteen taloon muutettiin joulukuussa. Ei ollut verhoja missään huoneissa. Eikä pihavaloja eikä katuvaloja lähellä. En ole verhoja kaivannutkaan koskaan sen jälkeen.

On ihanaa herätä aamulla ja heti silmät avatessaan näkee millainen sää on ulkona. Niin kuin tänään – mieletön upea aurinkoinen päivä. Valo tanssii ja välkehtii ikkunasta näkyvien lumisten kuusien oksilla ja pienissä ilmassa leijailevissa kiteissä, jotka on kuin pikkuruisia timantteja tai peilipalloja.

On makeeta, kun sarastuksen jälkeen yöllä tai aamulla herätessä osaa arvioida kellonajan jotakuinkin tunnin tarkkuudella vain vilkaisemalla näkymää ulkona, sen yleisen valoisuuden (ja kevään mittaan myös linnunlaulun) perusteella; ilman että katsoo kelloa. Sehän vaihtelee toki vuoden mittaan mutta sen oppii ja sitä pystyy pitämään yllä, ihan itsestään jos on avoin sille.

IMG4267.jpg

Incredible sunny day! So beautiful, tiny little snow particles floating in the air bright and shiny like diamonds.