Tänään on ollut huonojen ja epämääräisten uutisten päivä. Aamulla heräsin kaameaan hedariin. Tullut varmaan usean päivän niistämisestä? Ja niistäminen jatkuu aina vaan.

Pakkasin autoon mukaan pitkästä aikaa Pöpösen (ja vain Pöpösen), koska sillä oli aika ortopedille yliopistolliseen eläinsairaalaan Helsinkiin. Pöpönen on oireillut vasemman takajalan kipua jo nelisen viikkoa eikä lepo ja menon rauhoittaminen ole auttanut tilannetta vaan kipuoireilu on pahentunut tai ainakin jäänyt jatkuvaksi alun satunnaisuuden jälkeen.

photo 161220143_zpsbbf199dc.jpg
Pöpönen matkusti autossa kiltisti pehmoisen viltin päälle käpertyneenä. 

Ortopedi totesi Pöpösen nivelet hyvin taipuvaisiksi ja notkeiksi kauttaaltaan ja sitähän Pöpönen onkin: tosi ketterä ja hyvin kroppansa hallitseva ja taittelee itsensä todella pieneen tilaan halutessaan. Valitettavasti sillä on viime vuosina etenevissä määrin surkastunut lihakset takaosasta, etutassut kiertyneet sisäänpäin (kyynärpäät ulos) ja takajaloissa käpälät ulospäin ja kintereet todella voimakkaasti sisään. Alkaa olla aika pahan näköinen. Ja sitten tämä ontuminen siihen päälle nyt. :-/

Pöpönen on nyt 8-vuotias. Sen kanssa ei ole koskaan harrastettu mitään raskasta ja se ei ole koskaan ollut pahasti ylipainoinen, rakenteeltaan se on hyvin kevyt ja pieni kaikin tavoin. Sen lonkat on kuvattu molemmin puolin B:ksi nuorena. Pari vuotta sitten, arvioisin, että 6-vuotiaana, sillä oli parin kuukauden ajan vaihe, jolloin se ei halunnut hypätä sohvalle tai sängylle. Empi, näytti että halusi, mutta istui ja odotti jos joku nostaisi. Selkävaivoja siis ja takaosan lihasten surkastuminen ja raajojen taipuminen virheasentoon alkoi silloin voimistua selvästi.

6-vuotiaana Pöpösen selkä kuvattiin rodussa tehtyyn selkätutkimukseen. Kuvista paljastui LTV3 eli epäsymmetrinen lanne-ristinikama, vino lantio, ja lievää nivelrikkoa molemmissa muuten kauniissa B-lonkissa, enemmän vasemmassa eli toispuoleisesti kuten LTV3:lle on tyypillistä.

Nivelrikkohan ei toki mihinkään katoa eikä parane ja nyt 8-vuotiaana tuo vasemman lonkan nivelrikko sitten paljastui tämän oireilun syyksi. Voi itku. :-( Niin vaan vino lantio ja LTV3 aiheuttaa geneettisesti tervelonkkaiselle koirallekin "lonkkavian".
Nyt aloitetaan Pöpöselle gabapentiini krooniseen kipuun ja pariksi viikoksi nopeavaikutteinen tulehduskipulääke avuksi akuuttiin kipuun. Ortopedin mielestä Pöpösen allergiaan vuosikausia syömä kortisoni on osaltaan varmaankin auttanut siihen, että lonkat/nivelrikko alkoi oireilla vasta nyt.

 

photo 16122014_zpsb4a70f66.jpg
Huhhuh, rankkaa tämä lääkärissä käynti! Pöpönen vierasti ortopedia ensin jonkin verran mutta rentoutui sitten vaikka lääkäri räpläsikin kovasti sen herkkiä varpaita kaikissa tassuissa. 

photo 16122001_zps6f38eb6d.jpg
Eläinsairaalasta ajettiin Mustiin ja Mirriin ostamaan Pöpöselle villapaita. Uusi paita päällä Pöpönen herätti kovasti huomiota ulkona kävelevissä ihmisissä ja sai osakseen hilpeitä katseita ja kehuvia kommentteja. :-)

photo 161220051_zpse99c7894.jpg
Vessassa piti myös käydä. Keskellä kävelykatua on aina paras paikka.

photo 161220041_zpsa65cb219.jpg
Päätin käydä syömässä Pöpösen kanssa paikassa, jonne voi ottaa koiran mukaan. Siis niin että minä söisin ja Pöpönen torkkuisi pöydän alla. Vasta annoksen tilattuani muistin, että Pöpönen ei ollut saanut lääkärikäynnin takia aamuruokaa ja sillä oli varmaan nälkä. Pohdin malttaisiko se käyttäytyä kunnolla ruokailuni ajan.

Kaikki sujui hyvin niin kauan, kunnes Pöpönen äkkäsi pöytämme vieressä olevan lasten lelulaatikon. Se kaiveli sitä oikein ajan kanssa kunnes löysi sieltä pehmo-Nasun. Se siitä hyvästä käytöksestä, Pöpönen alkoi räkyttää ja komentaa minua leikkimään Nasulla sen kanssa. Onneksi olin jo jälkiruoassa ja Pöpösen oma show Nasun kanssa pöydän alla ei ehtinyt häiritä pitkään.

photo 161220021_zpsd8116ab6.jpg

Jatkettiin apteekkiin hakemaan Pöpösen uudet lääkkeet.
- Onko tämä Moppi itse? kysyi farmaseutti ja kehui koiraani sieväksi. 
Se on se villapaita. Se peittää alleen nuhjuisen ja epäsiistin olemuksen. Ja tiski. Tiskin takaa ei näe kuin satunnaisen vilauksen koko koirasta.

photo 161220142_zps1a9e72b9.jpg

Apteekista mentiin vielä käymään pikaisille ostoksille työpaikalleni. Kotiin tultuamme alkoi jo hämärtää, mutta parkkipaikan mutaisen osan päällä oli vielä yhdessä kohtaa jäätä johon oli hyvä hinkata itseään ja kieriskellä. 

photo 16122004_zps80d930f4.jpg photo 16122003_zpsc517d902.jpg

Sitten Pöpösen päivä olikin pulkassa: se söi pari omenaa, kukkoili pojille ja paineli nukkumaan. Rankka päivä suorastaan.

Minua odotti kotiin palatessani postilaatikossa kirje HUSista. Kipuklinikalta ilmoitettiin, että eivät ota minua vastaan sinne. Voiii pihkura. Neuvottiin aloittamaan gabapentiini jo käytössä olevan kroonisen kivun lääkkeen rinnalle. Kysymykseen akuuttiin kovaan kipuun tarvittavasta nopeavaikutteisesta lääkkeestä ei ollut vastattu lainkaan. :-( 

Tässä huushollissa on kohta enemmistönä gabapentiinin käyttäjät: Miklos on syönyt sitä krooniseen hermokipuun jo vuosia, Moppi eli Pöpönen aloittaa tänään ja minä perässä jossain vaiheessa.

Jos joku osaa suositella yksityiseltä sektorilta hyvää kipulääkäriä, kuulisin siitä mielelläni! Nyt en puhu siis mistään ihmeparantajista vaan ihan kivunhoitoon ja -lievitykseen erikoistuneista lääketieteen ammattilaisista.