Tänään minulla oli koululla yrittäjyyden näyttötutkinto. Tutkinnon vaatimuksissa oli yrityksen perustaminen perustusasiakirjoineen, valitun yritysmuodon perustelu, kaikki taloudelliset laskelmat, erilaiset asiakirjat (tarjous, kuitti, tilaus yms), markkinointisuunnitelma, työntekijän mukanaantuomat velvoitteet ja erityispiirteet, rahoituksen selvitys jne. Periaatteessa siis paperien sisäänlaittoa vaille kannattava ja toteutettavissa oleva yritysidea kukkakaupan alalta.

Tämä oli minulle tosi haastava juttu siksi, että alunperin (kaksi vuotta sitten) tavoitteeni oli perustaa tässä vaiheessa yritys - ei ihan sellainen kuin tässä näyttötutkinnossa, mutta vähän samantapainen. Mutta kun tilanteeni on nyt mikä on, niin sen haaveen olen jo kuopannut aikaa sitten. Tämän myötä koko tähän yrittäjyyden näyttötutkintoon tuli negatiivinen asenne ja jopa tietty katkeruus; sitä on ollut haastavaa tehdä, koska en ole halunnut tehdä sitä enkä ole nauttinut siitä.  

Tämä oli minulle haastava juttu myös siksi, että sain vapautuksen ekan vuoden yrittäjyyden perusteista koska minulla on kaupallinen tutkinto tehtynä lukion jälkeen. Toisen vuoden alakohtaisesta yrittäjyydestä ei pitänyt vapautusta tulla, mutta loppujen lopuksi tuli kuitenkin. Niinpä näiden asioiden kertaaminen ja selvittäminen jäi siis kokonaan omalle kontolleni. 

Tämä oli kolmas yritykseni päästä tekemään tämä tutkinto, kahdesti aiemmin olen joutunut sen perumaan koska en ole saanut tehtyä tarvittavaa materiaalia. Nytkin lähdin tutkintoon minimalistisella kattauksella: vain kaikki ihan pakolliset paperit laadittuina, ei mitään ekstraa, ei mitään vaikuttavaa kaunista ja värikästä powerpoint-show:ta vaan yksinkertaisesti omat muistiinpanoni koneella kirjoitettuina sen mukaan, miten olin tätä yritysideaa ja asioita itsekseni miettinyt ja päässä pyöritellyt.

Olin lähettänyt laskelmat ja tietyt vaaditut paperit (lasku, kuitti jne) etukäteen ja nyt käytin oman 15 minuuttiseni esittelemällä nuo muistiinpanoni pohdinnoistani ja sen, miten olin asiaa lähestynyt. Annoin esimerkin siitä, miten itse laskisin kustannuslaskelman isohkolle asiaakkaan tilaukselle ja miten esittäisin saman asiakkaalle tuotehinnoin, miten olin listannut mahdolliset asiakaskohderyhmäni ja kilpailijani. Seitsemällä vähäsanaisella slaidilla koko homma. 

Seuraavaksi minut lähetettiin täyttämään itsearviokaavaketta sillä välin kun tutkinnon arvioijat keskustelivat. Sitten minut kutsuttiin takaisin, ja virallisesti tätä vaihetta kutsutaan palautteenantotilaisuudeksi (30 min) jonka aikana tutkinnon suorittajan on mahdollista vielä korottaa arvosanaansa ja täydentää suoritustaan. Minä sanoisin sitä, no, vaikkapa grillaukseksi. :-D

Siinä meni kyllä reippaasti yli puoli tuntia kun minua tentattiin kaiken maailman yritystoimintaan liittyvistä aiheista: verotuksesta ja palkkakuluista (luettelin kaikenmaailman yelit, tyelit ja vakuutusmaksut), työnantajan velvollisuuksista työntekijää kohtaan (muistin että minullahan oli mukana materiaalissani myös puutarha-alan ja kaupan alan työehtosopimukset ja "kaupan alan tesin sivulla 55 on työsopimuspohja"), yksityiskohdista taloudellisissa laskelmissani, markkinointisuunnitelman puuttumisesta kokonaan (paasasin varsin antaumuksella markkinoinnin ja imagonluonnin tärkeydestä), hinnoittelusta, riskianalyysin puuttumisesta (työtila voi palaa, sen päälle voi kaatua puu, minä yrittäjänä voin sairastua (oho!) ja markkinointi voi mennä pieleen enkä tavoitakaan asiakaskuntaani) ja vaikka mistä. Välillä tuntui, että tutkinnon arvioija ihan väittämällä väitti vastaan ja minä selitin ja perustelin ja vakuutin omaa kantaani kunnes mitä ilmeisemmin olin sanonut sen, mitä hän halusi kuulla, ja aihe vaihtui lennosta. Huh huh! 

Kerroin myös suoraan, missä asioissa minä vielä koen tarvitsevani opastusta ja apua ja mitä yksityiskohtia jostain aiheesta en tiedä, mutta osasin myös nimetä, mistä ko. aiheeseen on apua saatavissa.

Sitten minä poistuin taas odottelemaan lopullista tuomiota. Arvioin saavani alimman hyväksytyn eli hyväntahtoisen ykkösen yrittämisestä, koska minulta puuttui kirjallisesta materiaalista niin monia juttuja (lista vaatimuksista oli hirvittävän pitkä mutta päätin, että tämä saa luvan riittää; minulle riittää kunhan saisin tämän homman nyt vaan läpi, arvosanalla ei ole enää mitään merkitystä).

Tuomio oli, että olin pystynyt esittämään kaiken tarvittavan mitä tutkinnon perusteisiin kuului. Pelkästään etukäteen toimittamani kirjallisen materiaalin perusteella olisin saanut arvosanan Hylätty tai T1, mutta sen suullisen (venyneen) puolituntisen perusteella minulle ehdotetaankin korkeinta arvosanaa eli K3! Olin pudota perseelleni (onneksi istuin). Kuulemma pystyin vastaamaan kaikkeen kysyttyyn ja osoittamaan että kaikki tarvittava materiaali oli minulla olemassa joko kirjallisena ("ai niin minulla on täällä vielä nämä TESit") tai omassa päässä pohdittuna ja perusteltuna.

Tämä oli viimeinen näyttötutkinto joka minulla oli tehtävänä. Minulle on jo annettu kaikista oppinaineista loppuarvosana. Tämä oli siis tässä. Nyt se on ohi, nyt on kaikki tehty.

Jösses, minä valmistuin sittenkin. Vastoin kaikkia odotuksia(ni) ja niin mahdottomalta ja onnettomalta kuin kaikki tuntuikin aikaisin viime keväänä, kun tajusin että en valmistukaan yhdessä muitten luokkalaisteni kanssa enkä mennyt päättäjäisjuhliin kesäkuussa koska ajattelin, että ehkä en koskaan valmistu, enkä siksi ansaitse osallistua sellaiseen juhlaan. Erityisesti tämä yrittäjyyden näyttötutkinto tuntui täysin mahdottomalta esteeltä tiellä kohti valmistumista. Valmistumisen lisäksi minä sain oikeasti itselleni uuden ammatin ja työpaikan alalta, ihan niin kuin oli tarkoituskin.

Ajatella, että tämä päivä tuli sittenkin, että sekin mahtui tähän vuoteen, johon on mahtunut niin paljon kaikkea paskaa. Koska olin varautunut siihen, että yrittäjyyden näyttö ei mene läpi, en ollut tajunnut että tässä voisi nyt käydä näinkin. Seisoin koulun pihalla yksinäni kyynelet silmistä valuen ja en meinannut uskoa sitä. Aika kaukana valmistujaisjuhlan tunnelmasta, aika yksinäistä. Helpotus ja epäusko ja tykyttävä migreeni puhkeamassa taustalla. Ehkä sen tajuaa itse kunnolla sitten lokakuussa, kun saa paperit postissa kotiin.

P.S. Kiitos Virpille, joka lähti tänään, vapaapäivänään, minulle kuskiksi että pääsin Mäntsälään. Ja kävi vielä vaihdattamassa autooni renkaat sillä aikaa, kun minä istuin grillattavana. Olit reipas! :-)

Kiitos myös opintojenohjaajalleni Leilalle tuesta kun kaikki meni pieleen tämän vuoden alussa. Ilman Leilan vakuutusta siitä, että kaikki onnistutaan järjestämään ja joustoa kyllä löytyy, olisi koulu jäänyt kesken. 
Kiitos ihanille luokkatovereilleni monista hauskoista hetkistä ja muista yhteisistä kokemuksista opintojen parissa. Erityisesti Nea <3 joka nauratit minua niin monesti ja tsemppasit ja olit tukena. 
Kiitos työkavereille Pirilän kukkataloon kaikesta saamastani opista ja kokemuksista ja erityisesti Camillalle, joka minut sinne otti oppiin. :-)

For a long time I didn't think this day would come. Not even this morning when I prepared to do my last remaining skills test. Didn't honestly think I'd pass it but hoped for mercy.
I did it - all studies done, all skills tests qualified now. I'm a gardener. I've got myself a new profession and also a new job that I like. Not quite in original schedule but considering all the shit I've gone through this year, it feels unreal.