Lisää sydämellisiä ihmisiä. Aamiaisella B&B:n isäntä, joka osaa sanoa englanniksi vain Good Morning ja All OK? kulkee vieraitten parissa ja tarjoilee biologici hilloja ja marmeladeja. Hän näyttää heti alkuunsa että pöytään on katettu myös kaksi purkkia marmeladia mistä voi ottaa, mutta älkää ottako niistä sillä hän tarjoilee biologici hilloja suoraan pöytään. On myös tomaatti- ja parsahilloa sekä pestoa.
Keittiöstä tuodaan tarjottimella lämpimiä pikkuleipiä suoraan pöytään, maistuisiko? Ylivoimaisesti paras aamiainen tähän asti ja todella odottamatonta pienessä B&B:ssä.
Pienestä puheenollen, tunnen oloni korstoksi huoneessamme. Suihku tulee katosta mutta en mahdu seisomaan suorana sen alla. Hiukset pitää pestä polvet koukussa. Pöntöllä ei mahdu istumaan suorassa, pitää olla poikittain tai polvet hinkkaa seinään. Kahva ja lukko on todella matalalla ovessa. Pitää kumartua, että saa huoneemme oven avattua. :-D
Kävelimme vuoren nokassa olevaan linnaan Castello di Lombardiaan. Siellä vastaan tuli opas, joka antoi sujuvalla pehmeällä äänellään esitelmän ja kierroksen linnassa ilmaiseksi. Maiju kuunteli haltioituneena miehen puhetta ja minä kuvasin kasveja ja hyönteisiä. Miesparka ei tajunnut, että kumpikaan meistä ei kuunnellut yhtään mitä hän sanoi. Suomesta hän tiesi Jyrki Kataisen, Helsingin, Litmasen ja Eremenkon. Hän myös kehui että meillä on tosi hyvät sääret ja katsoikin niitä oikein tarkkaan ylhäältä alas.
Italialaiset kun katsoo täysin estottomasti kun näkevät jotain kiinnostavaa. Kuten bussikuski joka halusi nähdä Maijun perseen: heppu leimasi Maijun lipun, ja kun Maiju lähti bussin käytävää eteenpäin, ukko oikein kurotti penkiltään katsomaan hänen peräänsä (kirjaimellisesti) ja kun oli katsonut riittävästi, ukko tunki takaisin istuimelleen ja otti ja leimasi minun lippuni. Mitä väliä, että jono seisoo ja odottaa sillä aikaa kun hän katsoo naisia.
Ruuhkan saa aikaiseksi täällä tosi helposti: koko kylän läpi kulkeva pääkatu seisoo ja autot tööttäilevät, kun kadun toisessa päässä bussikuski pysähtyy keskelle risteystä ja vaihtaa kuulumisia tuttavansa kanssa.
The tower is closed because of safety reasons, sanoi oppaamme kun kysyin pääsemmekö käymään linnan korkeimmassa tornissa. Olimme jo lähdössä poispäin, kun pienen kopin takaa meille huutelee vanha kuivakka ukko, joka kysyy, haluammeko me käymään tornissa. Italiaksi tietenkin. Tämä ukko ei puhunut sanaakaan englantia.
Ukko vei meidät tornille, avasi ison munalukon ja näytti että siitä vaan kiipeämään portaita! Ja kun osoitin tornista vuoren kielekkeellä olevaa isoa kivenkokkaretta ja kysyin, voiko tuonne mennä kävelemään, ukko sanoi että sinne on pitkä matka kiertää virallista reittiä, joten hän laskee meidät sinne lukitusta portista muurin läpi. Kun kipusimme alas tornista ukko kipitti peräämme ja huudahti Andiamo! ja opasti meidät oikotietä portille, avasi raskaan riippulukon ja neuvoi reitin sinne isolle kivelle.
Kivenlohkareen ympärillä oli mieletön perhospopulaatio – en ole nähnyt sellaista koskaan luonnossa! Joku mies huomasi, että kuvasin kasveja ja huusi minulle kauempaa: Miss! There is a very beautiful butterfly here! Ja niin olikin, tosi hieno.
Maleksimme takaisin keskustaan ja istuimme puiston penkille. alkoi tehdä mieli cokista ja kävelin lähimmän ravintolan terassille ja kysyin saisinko yhden kylmän colan. Tarjoilija sanoi että mene vaan takaisin sinne puistoon istumaan, hän tuo sen sinne, ja niin hetken päästä tulikin paperiin kääritty jääkylmä colatölkki ja kaksi pilliä. Täällä on siis palvelu niin viimeisen päälle hyvää. :-)
Enna on kyllä todella pieni paikka - oikeastaan päivässä nähty. Kaipaamme merelle, uimaan, täällä on tänään tosi kuuma, vaikka Enna mainostaakin itseään saaren viileimpänä paikka with cooling winds. Niin missä ne tuulet sitten puhaltaa tänään? Tuntuu, että jokaisessa vastaantulevassa kraanassa ja suihkulähteessä on uitettava sääriä ja vilvoiteltava.
Luontopolulla bongaamassa kukkia ja perhosia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.