Jotkut jutut tuntee ja tietää ansainneensa, toisia ei. Tämä viimeisin kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. En ole nähdäkseni tehnyt niin mitään merkittävää kotimaisen tai kansainvälisen pelastuskoiratoiminnan eteen viime vuonna, saati tänä vuonna jolloin olen vaan sairastanut. Ehkä tämä sitten tulee vielä niistä aiemmista ansioista. Kiitän ja olen otettu.
Tällä kertaa en sentään ollut laittanut harvaa verkkopaitaa päälle mitalin luovutustilaisuuteen kuten viimeksi. Voi sitä rouvaparkaa, joka yritti silloin kiinnittää mitalia paitaani! :-D
Olipa ihan uusi tittelikin minulle kehitelty sisäministeriössä:
Telkkaria ja leffoja jaksaa tuijottaa vain jonkun verran, sitten tulee kiintiö täyteen. Olen lukenut aika paljon sairaslomalla ja muina vapaapäivinä. Aina ei huvita tehdä itse ruokaa, joten olen monena päivänä ajanut johonkin lähistön hyvään kahvilaan istumaan lounaalle tai välipalalle kirjan kanssa ja istunut lukemassa siellä jonkun tunnin. Olen lukenut vain ruotsin- ja englanninkielistä kirjallisuutta viime aikoina. Nyt on menossa tarina vanhan pikkuruisen karkkikaupan kohtalosta pienessä skotlantilaisessa maalaiskaupungissa, jonne lontoolaisnainen tulee laittamaan vanhan mummelin ajastaan jälkeen jäänyttä puotia kuntoon:
Kirjassa on hauskalla tavalla kuvattu monia sellaisia asioita, joihin itsekin kaupungista maalle muuttaessani olen törmännyt, joskin ehkä vielä dramaattisemmin kuvattuina, mutta pystyn kyllä tunnistamaan tuttuina monet vastaavat tunteet ja sattumukset.
Kielellisesti kirja osoittautui mielenkiintoiseksi heti alkusivuilla. Varsinaisen tarinan ensimmäisellä sivulla on katkelma vanhasta karkeista kertovasta kirjasta, jota siteerataan jokaisen luvun alussa eri karkkien osalta. Muutenkin kirjassa uppoudutaan kuvaamaan eri karkkien suutuntumia, happamuuksia, makuja ja yllätyksellisyyttä ennennäkemättömällä tarkkuudella ja yksityiskohtaisuudella. Lukekaapas tämä näyte kirjan alusta:
Pöpönen sairastaa. Se on oksentanut tai ripuloinut melkein kaikille huushollin matoille. Ja kun Pöpönen on sairas, se on todella dramaattisen sairas! On muuten mielenkiintoista yrittää pestä mattoon tuntikausia imeytynyttä laattaa tai paskaliejua pois, kun matto on hervottoman iso ja raskas ja sitä ei todellakaan vain kanneta kodinhoitohuoneeseen suihkutettavaksi tai tungeta pesukoneeseen.
Olen kehittänyt systeemin, jossa ensin laitetaan paksusti sanomalehteä maton alle, lisätään saippuavettä pestävään kohtaan ja harjataan sitä niin että kaikki töhnä irtoaa. Sitten päälle ripotellaan runsaasti jauhetta, joka on kehitetty koirien ja kissojen pissojen yms eritteiden imuuttamiseen ja hajujen poistamiseen erilaisilta pinnoilta. Sitä harjataan runsaasti märkään kohtaan, kunnes muodostuu runsaasti valkoisia rakeita. Ne sitten imuroidaan. Tarvittaessa toistetaan. Lopuksi ripotellaan vielä kerros jauhetta kosteaan läikkään, harjataan se siihen kevyesti ja jätetään imemään loputkin kosteudet itseensä ja imuroidaan myöhemmin pois. Tämä menetelmä on osoittautunut menestykseksi, mutta on aika työläs ja monivaiheinen eikä kovin houkutteleva esimerkiksi aikaisin lauantai-aamuna.
Kevät tulee sittenkin (taas). Valkoinen möhnä on kadonnut ja maasta pistää ylös vaikka mitä elon merkkejä.
Kurkuntaimi kavereineen kurottelee jo aurinkoa kohti.
Huonekasvit on villiityneet ensimmäisistä kevätauringon säteistä. Ne kurottelevat hulluina valoa kohti.
Mandariinipuun talven sato :-D
Pari tuttua piipahti meillä eilen koirineen. Olipa yllätys Möllille, kun pihalla pyöri yhtäkkiä neljä karvaista tyttökaveria!
What a nice surprise Merlin got yesterday: suddenly there were four furry girls in his garden! He took his time to get to know all of them and then clearly found his favorite (the one who was also wearing a pink hair bow) ;-)
The Mop is sick. She has been sick on almost all of the carpets in this household. And I've been cleaning up after her and washing almost all of the carpets in this household.
The Mop also looks like she is feeling really really sick. There is always that extra bit of drama in everything she does; if she is happy she is simply bursting of happiness, and if she is feeling sick all her body reflects being sick, she even has a full-body-bad-hair-day when she is feeling sick. Poor Mop!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.