Joulun pahimmat ruuhkat on varmasti koettu puutarhaliikkeissä ja kukkakaupoissa tänään. Liikkeessä, jossa minä olen töissä, myydään ja pakataan varmaan tuhansia kukkia ja istutuksia päivässä näihin aikoihin. Meillä on käytössä parhaimmillaan kai 10 kassaa ja jokaisella on kassankäyttäjän lisäksi vielä oma pakkaaja, ja silti välillä on ollut ruuhkaa. Asiakkailta on kuitenkin tullut aivan valtavasti positiivista palautetta sekä laajasta valikoimasta että siitä, että liikkeessä on pakkaajat, eikä asiakkaan tarvitse itse yrittää pakata ostoksiaan ahtaalla pöydällä tungoksen keskellä ja kiireessä, niin kuin joissain liikkeissä

Ensimmäisen kiireisen työpäivän päätteeksi minä myin ja pakkasin kukkia, juoksin sinne tänne ja hakkasin kassakonetta vielä koko seuraavan yönkin. Aamulla kellon soidessa havahduin kesken varsinaisen painajaisen: olin lähtenyt töihin ilman eväitä ja jouduin olemaan koko päivän syömättä. Ei ole tuo painajainen vielä onneksi toteutunut, tosin yksi työpäivä on vielä edessä. 

En ole ainoa, jolle työkiireet on tulleet uniin: asiakkaiden kysellessä Pakkaatteko te vielä unissannekin? kaksi pakkaajaa tunnusti tänään, että kyllä: yksi oli herännyt yöllä siihen, että oli pakannut tyynyään; ja toinen oli nähnyt unta siitä, että pakkasi ja pakkasi kukkia ja ”ne ei vaan loppuneet”. :-D

Hyvällä asenteella nuo pakkaajat on kuitenkin liikkeellä, minuun teki erityisen vaikutuksen hieman hiljaisen oloinen tyttö, joka rauhallisesti ja kärsivällisesti pakkaa kukan kuin kukan ja korin kuin korin, ihan sama miten hirveä urakka se olisi, ja lopuksi ojentaessaan paketin asiakkaalle toivottaa ihan vilpittömästi sydämestään Oikein hyvää joulua teille!”. Vaikka asiakas olisi joutunut odottamaan kassalle pääsyä jonkin aikaa ja ostosten pakkausta toisen tovin, niin tuon niin vilpittömän sydämellisen jouluntoivotuksen myötä kaikki ovat lähteneet hyvillä mielin eteenpäin.

Tietyt keskustelut toistuu kassoilla kerta toisensa jälkeen:

Asiakas ostaa 10-12 erilaista jouluistutusta ja -koria.
- Haluatteko merkitä näitä paketteja jotenkin sitä mukaan kun pakataan?
- Ei tarvitse, kyllä minä tunnistan ne kun kaikki on vähän erilaisia kuitenkin. Tämänkin korin sanka on kolme senttiä korkeampi kuin tuon, minä mittasin.
- No ehkäpä kuitenkin kannattaisi merkitä näitä sitä mukaan kun pakataan, kun ne pakkaukset näyttää aikalailla kaikki samanlaisilta sitten valmiina.
- Ai niinkö... no jos minä sitten...
10 pakettia myöhemmin. - No olipa hyvä että merkitsin nämä! Eihän näitä millään olisi enää erottanut toisistaan!

Pro-tason joulukukkien ostajat tuo tullessaan paketin saajien mukaiset nimikortit tai -tarrat ja kiinnittää niitä paketteihin sitä mukaan kun ne valmistuu. Ei voi kuin ihailla moista suunnitelmallisuutta.

Mies ostaa joulutähtiä ja pitelee niitä tiukasti sylissään. Ulkona sataa vettä ja on pari plus-astetta.
Laskisitteko ne kukat tähän tiskille, niin nähdään mitä teillä on siinä ja voidaan pakata ne?
Ei näitä tarvitse pakata. Nämä on niitä joulutähtiä 4,90 kappale ja niitä on kolme.
Kyllä ne kuitenkin kannattaisi pakata. Joulutähti on todella kylmänarka.
Mutta minä vain kävelen autolle ja sieltä kotiin, ei mene kuin muutama minuutti ulkona.
Niin. Kyllä ne kannattaa pakata. Joulutähti on todella kylmänarka.
Mutta ei kai ne nyt muutamassa minuutissa palellu?
- Joulutähti on todella kylmänarka. 
Kyllä ne kannattaa pakata. 
- Ai siis paleltuu vai?
Niin. Joulutähti on todella kylmänarka.
No jos sitten. (asettaa vastentahtoisesti kukat tiskin reunalle)
Olisihan se ikävä jos sitten kotona joulutähdet tiputtaa lehdet kun on saaneet kylmää.
No niin meillä kävi viime vuonna. Ai siitäkös se johtuukin.
Niin. Ne kannattaa pakata. Joulutähti on todella kylmänarka.

Mies ostaa seitsemän erilaista joulutähteä ja valkoisia ja punaisia amarylliksiä. 
- Haluatteko merkitä pakkauksiin, missä on mitäkin?
- Eiii sillä ole väliä. Kukka ku kukka, sama se on mitä kukakin saa.

Nainen ostaa viisi punaista amaryllista, kaikissa suunnilleen yhtä pitkät varret mutta nuput kääntyy hieman eri kulmissa hieman eri suuntiin. 
Asiakas pakkaajalle: - Seis, seis, seis! Minkä sinä näistä otit? Nämä oli tässä ihan tietyssä järjestyksessä ja minun täytyy tietää, mikä menee mihinkin pakettiin, koska ne on jokainen tarkkaan valittu kullekin henkilölle.

Ja kaikista paras: pakkasin vanhemmalle herralle hänen valitsemansa joulukukan. Mies oli jo lähdössä pakettinsa kanssa, kun kääntyi vielä kysymään: Niin mikä tämä kukka olikaan?
Meillähän on kaikenlaista glitteröityä timanttinanasta, mehikasvia, mähkää yms. erikoisuuksia joulukukkina ja mietin tarkkaan, olinko pakannut jonkin sellaisen. Hölmistyneenä vastasin: Se on ihan... joulutähti.
Ihan mainio juttu että on ihmisiä, jotka ei tunnista edes joulutähteä. :-D

***

Tykkään yleensä laittaa kotona kaikenlaista pientä jouluista juttua esille, mutta tänä vuonna työt on vieneet kyllä mehut jouluhommista kotona. Kuusi kuitenkin tulee sisälle taloon tänäkin vuonna ja varmaan niin kauan, kuin sopivia puita löytyy tästä meidän ja vanhempien tontilta – sellaisia, jotka pitäisi kaataa tai harventaa pois joka tapauksessa. En sentään ostamaan rupea. Nämä oman maan muotopuolet ajaa asian mainiosti – valaistu kuusi on nätti hämärässä olohuoneen nurkassa ja tuoksuu ihanasti, sama se vaikkei oksia olisikaan ihan tasaisesti joka puolella.

Täällä landella asuessa olen siis joka vuosi käynyt ihan itse sahaamassa valitsemani joulukuusen ja kantanut sen yksin kotiin, paininut sen ovesta sisälle, kiinnittänyt jalkaan, nostanut pystyyn ja todennut ettei se mahdu vaan ottaa kattoon kiinni, irrottanut jalasta, paininut sen takaisin ulos, sahannut taas, paininut sen uudestaan kapeasta oviaukosta sisälle, kiinnittänyt jalkaan, suoristanut, nostanut kaatuneen kuusen pystyyn, suoristanut, pyörittänyt kuusen harvan puolen seinään päin, nostanut pystyyn, kiristänyt jalkaa jne, ja ihme kyllä kuusessa on vielä loppujen lopuksi ollut muutama neulanenkin jäljellä. Neulasia on takuuvarmasti vähintään yhtä paljon myös joka puolella olohuonetta.

Mutta tänä vuonna en ole ehtinyt enkä jaksanut. Vanhemmat ystävällisesti auttoivat ja kävivät sahaamassa sovitun kuusen päivällä valoisaan aikaan ja kantoivat sen terassille. Huomenna töitten jälkeen minä sitten käyn sen vuotuisen painiottelun sen kanssa.

Onneksi osasin ennakoida tämän joulua edeltävän viikon kiireen töissä ja väsymyksen kotona, ja tein ennalta valmiiksi niin paljon kaikenlaista kuin vain voin. Ja vieraat tuovat tullessaan joulupöydän antimia, joten eiköhän joulusta tule kuitenkin ihan hyvä ja jouluisa. Herätykset aamuisin klo 5:30 ottaa koville, odotan kovasti aattoaamua jolloin saa vihdoin nukkua pitkään. 

Kirjoittelin tuossa jonkin aikaa sitten ystävistä ja kavereista. Niitä on tarvittu viime päivinä. Kiitos – tiedätte keitä olette! :-)

Koska lunta ja pikkupakkasia ei näytä tulevan, niin tulisi nyt sitten vaikka ihan kaatosade yöllä. Kun tulin töistä kotiin, muistin, että heti kohta pitää lähteä käymään stadissa ja ajattelin, että peruutan auton parkkiin niin on kivempi lähteä pimeällä. Ja hitto se auto juuttui mutaan siihen missä yritin kääntää sitä. Oikein jämähti paikoilleen. Liikkui aina 10 cm eteenpäin kunnes kura lensi kaaressa korkealle ilmaan ja erityisesti tuulilasiin. Sitten peruutusta, parikymmentä senttiä ja uppoaminen siihen. Tätä kun toisteli useamman kerran, ehkä pari-kolmekymmentä, auto vihdoin irtosi, mutta katolla, tuulilasissa, ikkunoissa ja kyljissä oli kauttaaltaan paksu kerros savikokkareita. Oikein sellaista jämähtävää savea näköjään, koska isoja kokkareita oli auton kyljissä ja sivuikkunoissa yhä kun olin ajanut Helsinkiin. Sellaista moottorietiekiitoa kestävää savea siis. Tilaisin siis yöksi kaatosateen, joka pesisi saven pois. Kiitos.

photo blog7976_zps12f54df3.jpg
Hyasintit isossa saviruukussa ottaa vieraat vastaan ovensuussa.


photo blog7978_zps2aa1338f.jpg
Väriltään kaunein tänä vuonna näkemäni joulutähti.


photo blog7979_zpsffe2fa22.jpg 
Tiesittehän, että joulutähden kukat on nuo pienet keltaiset keskellä ja isot valkoisen tai punaisen väriset lehdet on vain tavallisia värjääntyneitä lehtiä?


photo blog7982_zpsedb61c93.jpg
Tulppaaniviritys. Saa nähdä toimiiko.


photo blog7983_zps366e744a.jpg

photo blog7845_zps4a743bc0.jpg
Tein tämän jo puolitoista viikkoa sitten. Ruusut on jo rupsahtaneet ja ne on uusittava, mutta havut on säilyneet hyvinä.

photo blog7838_zps0e45b279.jpg
Piparkakkukuuset valmistui nekin jo pari viikkoa sitten.

P.S. Itäkeskuksen p-hallista kehä ykköstä Lahden motarille on tasan viidet liikennevalot. Jaa mistäkö tiedän? Koska jouduin pysähtymään niihin kaikkiin punaisiin tänään. En minä niitä muuten olisi laskenut, mutta kun joka kerta viereiselle kaistalle pysähtyi sama auto tarkoituksella ihan viereeni ja sieltä yritti kaksi heppua kaikin mahdollisin elein saada puhelinnumeroani, niin kolmansilla punaisilla tuli jo epäuskoinen olo, neljänsillä ei mitenkään pystynyt olemaan enää vakavana ja viidensillä jo ulvoin yksinäni naurusta. Siinä valojen välillä ajellessa oli tööttäystä ja vilkuttelua. Pienestä voi ihminen tulla hyvälle tuulelle. Omituista on kyllä ajoitus, yleensä tällaista tapahtuu vain kun mennään kesää kohti ja kundeilla on ns. kevässä rinnassa. Ja ei, kyseessä ei ollut esim. irti roikkuva sivupeili tai tyhjä rengas tms mistä ohiajava autoilija olisi ystävällisesti halunnut huomauttaa. Homma tuli ihan tarkalleen selväksi jo toisissa punaisissa valoissa. :-D

 

It has been the busiest week in flower stores. Hectic peak of the Christmas flower season. My hands ache after wrapping up hundreds and hundreds of packages this week. Early mornings, up at 5:30 am is not to my taste at all. One more hectic work day to go... then it is Christmas Eve and I get to sleep in the morning!  

Not much Christmas at home yet - just a few small things. Very little time for dogs the past few days. Luckily I have good friends to cheer me up and even to volunteer to take Merlin for a walk in the forest. :-)