Viime viikko meni kokonaan reissussa: ensin Norjassa Barents rescuessa, jonka paluumatkalla harmaita hiuksia aiheutti peruttu lento välillä Oslo-Helsinki, mutta lopulta kolme FRF-tiimin jäsentä pääsi kotimatkalle Kööpenhaminan kautta muiden jäädessä Osloon odottamaan iltalentoa. Sanomattakin on selvää, että matkatavarat jäi jonnekin muuta siihen olin jo ennalta varautunut. Lentokentältä lähdin tukka putkella Tampereelle SM-joukkuekisaan, jossa ei tullut menestystä mutta hauskaa kyllä oli ja paljon opittavaa ja pohdittavaa tuli.
Sunnuntai-iltana kotiin tullessa oli vähän pöllähtänyt olo. Rytmi oli aika sekaisin, kun oli nukkunut tiistaista lähtien tunnin siellä, toisen täällä, ja muutaman lyhyen yön joka kerta eri paikassa. Lämmintä ruokaa sain tiistai-aamuna itse itselle tarjoillun gluteenittoman pasta-annoksen jälkeen seuraavan kerran lauantaina lounaalla SM-joukkuekisassa. Lauantaina päivällisellä ehdin jo ilahtua saavani kolmannen lämpimän ruoan samalla viikolla, mutta tarjolla oli pastaa josta minulla tulee maha kipeäksi, joten se jäi väliin - onneksi oli oma pussikeitto mukana. :-D
Perjantaina satuin reissussa syömään jotain, mistä tuli migreeni, joka kyti koko viikonlopun enempi ja vähempi taustalla. Maanantai-aamuna herätessäni kotona se jysäytti ihan täysillä ja kaikki suunnitelmat (omien matkatavaroitten haku FRF-varastolta ja koiraryhmän tavaroitten läpikäynti, yms yms) jäi väliin, kun lähdin puolenpäivän aikoihin päivystykseen hakemaan katkaisua hedariin. Sain hyvät tropit ja nukuin sitten iltapäivän siellä tarkkailussa. Päivän päätteeksi lääkäri totesi, että minulla on kyllä aikamoiset unenlahjat, kun olin nukkunut niin sikeästi vilkkaan käytävän varrella.
Iltapäivän nukkuminen ei auttanut sitten yhtään normaaliin rytmiin siirtymisessä ja maanantain ja tiistain välisenä yönä nukuin vain 2 tuntia aamuyöllä kun ei vaan nukuttanut... kroppa ei tiennyt enää yhtään, koska on yö. Tiistaina oli kova työ pysytellä hereillä iltaan asti mutta sain kuin sainkin palautettua normaalirytmin seuraavana yönä. Aamuisin on ollut todella vaikeaa nousta ylös kouluun ja uskon, että vasta tänään, vapaapäivän aamuna, sain nukuttua riittävän pitkään aamulla.
On yksi ihan outo juttu, minkä tajusin tällä viikolla. Minun selkään ei sattunut kertaakaan koko viime viikon aikana. Kun tulin kotiin ja aloin istua enemmän (koulussa, kotona tietokoneella) enkä kiipeillyt kasoilla tai vuorenrinteillä tai rämpinyt metsässä joka päivä, kipu palasi välittömästi. Joka ilta kotiinpaluun jälkeen on särkenyt selkään tosi paljon.
Norjanreissumme aikana syksy oli saapunut Linnanpeltoon. Kahtena aamuna on saanut skrabata auton ikkunat, ulkokasvimaalla on hyötykasvit kuolleet (rikkaruohot toki kukoistaa yhä) ja kasvihuoneissa on myös kärsitty kylmästä. Nyt alkaa olla aika laittaa kasvimaalla pikku hiljaa ns. pillit pussiin ja raivata kuolleet kasvinjäänteet pois ja kerätä loppu sato talteen. Porkkanat on yhä hyviä mutta pinaatti ehti paleltua ennen kuin ehdin kerätä sen pakkaseen. Jättiläskurpitsa ja kesäkurpitsat kuolivat niinikään kylmyyteen.
Sain muutama viikko sitten kaverin vanhempien puutarhasta kallionauhusta ja kaksi kultasateen taimea sekä todella herkullisia kriikunoita tuottavan puun taimen. Kriikunapuun olen jo istuttanut talvisäilöön ison kasvihuoneen multapenkkiin, ja heti kun tilaa tulee, saa myös kultasateet mennä sinne telvehtimaan ja ensi keväänä istutan ne kaikki ulos.
Se kiva puoli tässä kylmyydessä on, että nyt pääsee laittamaan kevään kukkasipulit maahan. Olen ostanut niitä monta pussia ja tehnyt jo alustavat suunnitelmat, mitä menee mihinkin. Lisäksi tänään voisi leipoa omenapiirakkaa ja tehdä Möllille jäljen. Ihanat kaksi vapaapäivää kotona ilman mitään merkintöjä kalenterissa!
Keräsin maanantaina valtaosan tomaateista ja kurkuista talteen. Aika paljon jäi vielä vihreitä tomaatteja kasvihuoneisiin.
Alkukesästä ulos siirretty gojimarja kukkii.
Kasvihuoneen ilme on muuttunut hetkessä ränsistyneeksi. Vain viinirypäle, ananaskirsikka ja kiinanruohosipuli kukoistavat.
Mansikoita tulee yhä! Tämä ihmeellinen planttu on tuottanut marjaa toukokuusta lähtien!
Kehäkukat kukkii niin kasvihuoneessa kuin ulkona kasvimaallakin.
Sain kaverin äidin puutarhasta kallionauhusta, jonka istutin saunamökin seinustalle paikkaan, johon aurinko ei pääse porottamaan koko päivää. Ensi vuonna nähdään, viihtyvätkö ne tässä.
Kukkapenkissä kukoistaa enää (ja taas) vain leijonankita. Tämä kasvi on kyllä tehnyt vaikutuksen: se ränsistyy vähän väliä ja sitten taas yltyy uuteen kukoistukseen. Ei näköjään ole millänsäkään yöpakkasistakaan.
Jättiläiskurpitsa on lakastunut, paleltunut. On siis aika korjata sato. :-D
Tällä ei pitkälle pötkitä kurpitsankasvatuskilpalussa! Viimeksi tuli yli 15-kiloinen mötkäle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.