Onnea maalla asumisessa on, että voi viettää koko päivän pyjamassa ihan huomaamatta. Niin kuin tänään. Täydellinen pyjamapäivä. Ovet auki ja koirille vapaata ulkoilua. Välillä sade ropisi kattoon. Kun tuli nälkä, tassuttelin puutarhaan kastelemaan kasvihuoneet ja katsomaan, mitä tänään syötäisiin. Vaikka näitä:

photo IMG5359_zpsbfc0b964.jpg

Kesän ensimmäiset punajuuret, kesäkurpitsa ja sitruunakurkku. Ei muuta kuin kurkkuja lukuunottamatta kaikki uuniin, päälle loraus hunajaa ja sinihomejuustoa, suolaa ja pippuria. Slurps. 

Myöhään iltapäivällä sade taukosi mutta hetken aikaa ukkosti ja salamoi kovasti, ja samalla paistoi kuitenkin aurinko synkkien pilvien lomasta. Otin kirjan mukaan ja menin ulos istumaan jyrisevään auringonpaisteeseen. 
Sitten teki mieli jotain hyvää. Ei muuta kuin kippo käteen ja vadelmapuskiin:

photo IMG5361_zpsd1e76f3c.jpg

Vadelmia kertyi juuri sopivasti litran verran tuosta omasta pihasta. Pyjamassa. :-)
Pikkukoira Pöpönen on oiva vainukoira mitä tulee herkutteluun: sen äänekkäästä nuuskutuksesta kuulee välittömästi, kun se lähestyy oikein mehukkaita vattuja.

Koko päivän istuminen ja notkuminen pyjamassa on kyllä ollut ihanaa, mutta ei sovi minun kropalle. Nyt jomottaa selkää ihan tosi paljon ja mikään asento ei auta. Pakko ottaa troppia ja lähteä liikkeelle. Kävin eilen ekan pitkän kävelylenkin tällä viikolla. Kaksi kolmasosaa jalkapohjien vaivoista on jo voiton puolella, yksi vielä kiukuttelee pahemmin. Tänään voisi kuitenkin yrittää jo juosta.

Lenkkireitilläni kävi muuten eilen kova kuhina. Ja vaikutti siltä, että ihan toisilleen ventovieraat lenkkeilijät juttelivat keskenään. Ja kaikki moikkaavat. Ei täälläkään siis saa yksityisyyttä - ties vaikka jonain päivänä näkisi toista kertaa jonkun jo aiemmin näkemänsä ja sittenhän sitä ollaankin jo tavallaan tuttuja, eikö?

Tällainen epäsosiaalinen erakkoelämä sopisi minulle täydellisesti useammankin päivän mittaisena, mutta ei nyt voi. Huomenna pitää raahautua ihmisten ilmoille stadiin. Ensin mennään Satun kanssa syömään Hard Rockiin ja sitten menen leffaan ties kuinka monen vuoden jälkeen. En yhtään edes muista, mitä olisin viimeksi käynyt katsomassa. Nyt mennään katsomaan romanttista hömppää, eli Rakkautta ennen keskiyötä (Before Midnight), joka sijoittuu Kreikkaan.

Leffasarjan edelliset osat sijoittuivat Wieniin ja Pariisiin. Voiko kolmas osa samaa tarinaa enää olla yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, se nähdään huomenna. Ensimmäinen leffa ilmestyi vuonna 1995, kakkososa vuonna 2004 ja tämä kolmas siis nyt. Elokuvissa eletään ns. reaaliaikaa sikäli, että myös tarinassa on kulunut ykkösosasta kakkoseen 9 vuotta, samoin kakkosesta kolmoseen, ja päähenkilöiden näyttelijät on samat kaikissa leffoissa. Satun mielestä nää on vissiin jotain kaikkien aikojen parhaita leffoja, joten odotukset lienee tosi korkealla.

Taidan mennä maleksimaan stadiin jo aikaisemmin iltapäivällä, kun on vapaapäivä. Jos joku haluaa treffata tai kahvitella, niin saa ottaa yhteyttä. :-)