Istuin koulun pihalla penkillä ja nautin lämpimästä auringonpaisteesta, kun eräs opettaja tuli istumaan viereeni kädessään nippu tarkistettuja perennatenttejä.

- Haluatko tenttipaperisi? opettaja kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
- En tiedä, haluanko? minä kysyin takaisin, koska en tiedä, pääsinkö läpi.
- Haluat sinä! opettaja sanoi ja vilautti paperin kääntöpuolelta kakkosta.

Olin kuulemma osannut tunnistaa kasvit hyvin suomalaisilla nimillä (kaikki oikein paria nimen jonkin osan virhettä huomioimatta), mutta tieteellisissä nimissä oli enemmän puutteita.

- Jokos teillä on alkanut ne tekstaustunnit? opettaja kysyi.
- Joo on, muut siis teki sen tekstauskurssin jo keväällä ja minä teen nyt. Olen juuri harjoitellut aakkoset ja alkanut kirjoittaa sanoja, minä kerroin.
- No hyvä, opettaja totesi jämptisti. - Tämä on nimittäin VIIMEINEN tentti jonka sinä kirjoitat minulle tai kellekään muulle opettajalle tällä sinun käsialalla. Tästä lähtien sinä tekstaat kaikki kokeet!

Muita oppilaita tuli paikalle ja hekin saivat koepaperinsa. Katselin omaa koettani ja olin aivan ällistynyt siitä, että olen tiennyt niinkin erikoisia tieteellisiä nimiä ihan oikein – en nimittäin enää muistanut niistä montakaan ja osa oli luokkaa täysin Never heard, ja silti ne oli siinä koepaperissa minun itseni kirjoittamina. Ohhoh.

Yksi sana oli alleviivattu ja sen vieressä oli kysymysmerkki. Kysyin opettajalta, mitä hän oli sillä tarkoittanut. Opettaja katsoi sitä ja tuumaili hetken ja sanoi sitten, että se on minun merkintäni, ei hänen. Minä katsoin ja tuumailin myös enkä todella keksinyt yhtään syytä, miksi minä alleviivaisin jonkun oman vastaukseni tai merkitsisin sen kysymysmerkillä ja sanoin, että kyllä se on opettajan merkintä.

- Voisiko olla, ettet ole saanut tuosta sanasta selvää? kysyin ihan vilpittömästi.
Opettaja mulkaisi minua merkitsevästi. - No voisiko hyvinkin olla niin!

photo blog5962_zps28e1d236.jpg photo blog5964_zps02567e60.jpg

Koulua oli nyt kahden lähiopetusviikon verran ja ensi viikolla alkaa kahden viikon työharjoittelu. Sitten koulua onkin pidempi jakso, satunnaisia etäpäiviä lukuunottamatta joulukuun alkuun asti.

Olen todella tyytyväinen siihen, että jaksoin mennä kouluun joka päivä tällä viikolla huolimatta siitä, että olen ollut kipeänä, mistä johtuen yöunet on olleet huonot ja aamulla on täysin raato olo. Tänä aamuna teki jo todella tiukkaa. Matka Mäntsälän tuolle puolen on turhan pitkä ja väsyneenä ja kipeänä ei edes hyvä musiikki pysty pelastamaan kaikkea.

Flunssasta huolimatta olen tehnyt yhä jumppaa ja lenkkeillyt päivittäin. Juoksu on kulkenut varsin hyvin räkätautiin nähden. Yllättävää. Tänään kävin syksyn ensimmäisessä zumbassa. Rytmitaju ei ole parantunut yhtään vuodentakaiseen mutta kunto on, vaikka olenkin nyt kipeä.

Koulusta vielä - olen viihtynyt siellä todella hyvin. Saaren kartano on aivan ihana maalaismiljöö. Kävelemme Lusikkalinnaan ruokalaan tilan halki ja matkalla on aitauksessa poneja, jotka tulee kerjäämään huomiota ja rapsutuksia aidan viereen aina ruokatunnin aikaan. Tänään olimme aikaisessa ja onnelliset pienet ponit rötköttivät vielä kyljellään ruohikossa. Matkan varrella on myös kaunissilmäisiä, sielukkaita lehmiä laitumella. Ja ojankaivuun, viljanpuinnin, puunrunkojen siirron, traktorinajon yms yms harjoitukset meneillään. Näytemaan ja puistikon puolella pensaat ja perennat vaihtavat paikkaa, nurmikoita perustetaan ja hedelmäpuita istutetaan ja leikataan.

Tänään oli ruokalassa varsinainen valinnan vaikeus, kun tarjolla oli koulutilan omia salaatteja, kurkku- ja porkkanatankoja erilaisin dippikastikkein, itseleivottuja sämpylöitä ja munavoita, viittä eri keittoa joista kolme houkutteli (lempeä tomaattikeitto, juustoinen kanakeitto, juustoinen riistakeitto, lihakeitto ja borschkeitto) ja vispipuuroa. Piti sitten ottaa useampaa eri keittoa samalle lautaselle. :-P Meneehän ne mahassakin sekaisin. Muutenkin tänään on ollut sellainen sekalainen ja epäterveellinen syömispäivä, minkä seurauksena huomenna on varmasti vatsa kipeä.

Etätehtäviä on koulusta saatu ihan kiitettävästi ja en ihmettelisi, jos niitä kolahtaisi postilaatikkoon vielä lisääkin. Olen tehnyt viime keväistä tekstauksen kurssia nyt samaan aikaan tekstauksen jatkokurssin kanssa ja yritän saada tehtyä kaiken kerralla. Kiirettä pitää. Aika paljon tarvitsisi vielä harjoitella... ja palautettavia (arvosteltavia) tehtäviä on siis kahden kurssin edestä. Ei kyllä hirveästi jaksa inspiroida.

Kalenteri näyttää ihan loistavan tyhjältä nyt perjantaista sunnuntaihin. Parit treenit sunnuntaina, mutta muuten paljon omaa laatuaikaa. Paljon olisi kyllä tehtävääkin: kasvimaan syyskunnostusta, sadonkorjuuta, muutama ämpärillinen omppuja ja kurkkuja soseutettavaksi ja pakastettavaksi koirille, jotain voisi leipoa pakastimeen kun ei ole mitään vierasvaratarjoilujakaan enää jäljellä, apteekissa pitäisi käydä hakemassa Schengen-paperi Barentsinmeren reissuun (älytön järjestelmä, että Schengen-paperi on voimassa vain 30 vrk kerrallaan, eli kun on lähtövalmiudessa ulkomaille koko ajan niin se paperi pitäisi uusia aina 30 vrk välein), ja nukkavieru ja likainen Merlin pitäisi laittaa kylpyyn; ja niitä etätehtäviä ja tekstausharjoituksia on yllin kyllin.

Lisäksi olen jo monta päivää haaveillut itse tehdystä hyvästä risotosta. Syön 1-2 kertaa viikossa gluteenitonta pastaa ja muina päivinä 100 % ruisleipää ja se pasta kyllästyttää. Riisiä voisi kokeilla vaihteen vuoksi ja silloin se tarkoittaa itse tehtyä risottoa, mikä on aikaavievä projekti mutta se risotto on todella hyvää jos siitä oikeasti tykkää. ;-)

Mutta siis, jos joku keksii jotain kivaa äksöniä lähipäivinä, niin kalenterissa on kerrankin tilaa. Etenkin kaikki nuo tylsät hommat voi hyvin siirtää myöhemmäksi. :-)