Miten kaikki voi yhtäkkiä olla niin kauhean vaikeaa? Miksi aina reissuun lähtiessä koirat sairastuu? Miksi ne sairastuu aina silloin, kun apua on vaikea saada??

Jösses! Eilen illalla huomasin Mopin hengityksen haisevan haavalle suussa. P4-poskihammas on murtunut pituussuunnassa kolmeen osaan jotka on kaikki yhä tukevasti kiinni. Mopin sydänongelmien takia sitä ei heppoisin perustein rauhoiteta ja narkoosin vaativat toimenpiteet hoidetaan Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa, jossa sille tehdään ensin sydänultra.

Aamulla soitin ensin Mopin kardiologille, joka on vastaajan mukaan lomalla vielä pari viikkoa. Sitten soitin meidän kunnaneläinlääkärille joka lupasi tarvittaessa kirjoittaa Mopille kipulääkereseptin ja lähetteen yliopistolliseen eläinsairaalaan klo 11.15 jolloin katsoisi Miklosin jalkaa. 

Sitten soitin yliopistollisen eläinsairaalan ajanvaraukseen ja keskustelin pitkään ja hartaasti siitä, voiko Moppi sipoolaisena tulla Helsinkiin hoitoon vai ei ja tarvitseeeko se lähetteen vai ei. Yliopiston hammaslääkäripuoli on lomalla elokuuhun asti ja he suosittelivat muita koirien hammaslääkäreitä, mutta kun tiedän ettei kukaan Mopin sydäntä kuunteleva hammaslääkäri suostu sitä rauhoittamaan, ei tuo ollut hyväksyttävä ratkaisu. Mopin kardiologi on luvannut laittaa sen tiedostoihin merkinnän, että se voi tulla sairaalaan aina ilman lähetettä vaikka onkin sipoolainen ja nähtävästi tämä pitikin paikkansa sillä saimme luvan tulla ylimääräisenä päivystystapauksena klo 10. 

Tuplabuukkaus siis. Lähdin itse ajamaan Mopin kanssa Helsinkiin ja järjestin Miklosille kuskin kunnaneläinlääkäriin ja lupasin olla puhelimen päässä yliopistolla. Mopista otettiin verikokeita ja sydäntä kuunneltiin (kandi totesi ettei ole koskaan kuullut mitään vastaavaa) ja kaksi hammasta arvioitiin pikaisesti poistettaviksi. Lääkäri lupasi selvittää hammasoperaation mahdollisuutta jollekin päivälle ensi viikolla, verikokeet otettiin ennakoiden tulevaa rauhoitusta. 

Samaan aikaan kunnaneläinlääkärillä Miklos oli tuskainen kun jalkaa tutkittiin. Kunnaneläinlääkäri soitti ja pyysi luvan ajaa lisää karvaa pois, jotta näkisi selvemmin tilanteen. Totta kai annoin luvan mutta mitään uutta ei löytynyt ja voin kuvitella mikä taistelu siellä on ollut, kun Miklos kammoaa surisevaa konetta jolla karvat ajetaan. 

Tällä hetkellä todennäköiset vaihtoehdot Miklosin kohdalla on kasvaimen sijaan käärmeenpurema tai vierasesine joka on yhä jalassa sisällä. Jos kyseessä on käärmeenpurema, on jo aivan liian myöhäistä vastamyrkylle ja nesteytykselle. Voidaan vain odottaa ja katsoa, kestääkö munuaiset. 
Jos kyseessä on vierasesine jalassa, niin se voi hyvinkin pullahtaa ulos jalasta märkäisenä mistä kohtaa vain tässä lähipäivinä.
Nyt siis nostettiin antibiootin annostus maksimiin ja odotetaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kyllä olisi niin paljon helpompaa, jos voisin vain kysyä Miklosilta, mitä sen jalalle on tapahtunut ja koska.