Pari viikkoa sitten huomasin, että tykissä on elämää. Sen piipussa on sinitiaisen pesä.
Jalkoja särkee välillä, kun lähden lenkille. Kipu tuntuu sääriluun etupuolella molemmissa jaloissa, vasemmassa lievempänä mutta oikeassa kipu oli eilen todella kova. Tätä kipua on ollut silloin tällöin aiemminkin, mutta ei näin pahana. Erityisesti heti pihasta lähtiessä vastaan tuleva jyrkkä alamäki tekee todella pahaa. Kipu ei laantunut lenkin aikana lainkaan eikä ollut väliä, kävelinkö vai juoksinko, kipu pysyi yhtä pahana koko ajan. Oikeassa jalassa kipu tuntui siltä kuin luu possahtaisi poikki kohta, kova paine. Ikävä yllätys.
Satu ehdotti ns. penikkatautia ja Wikipedian tietojen perusteella se kuulostaisikin oikealta. Hoitona 2-3 viikon lepo. Ei pysty nyt. Paska juttu. Tänään kävin lenkillä Martinkylän hiekkateillä, että sain vähän vaihtelua maisemiin välillä, ja kipu oli varsin siedettävä kun enimmäkseen kävelin vaan. Illalla vielä lyhyt kävelylenkki kotona ja tuntui ihan hyvältä taas. Pitää kuulostella.
Koeviikon jäljiltä kotona on lojunut kaksi arkulle laskettavaa surulaitetta nyt pari päivää ja päätin tehdä niistä tänään jotain muuta. Toisesta muokkasin nopeasti pyöreän asetelman keskelle olohuoneen lasipöytää sekä koriin kesäisen värikkään asetelman, jonka annoin pois. Toisesta tein pitkänmallisen asetelman eteisaulan pöydälle sekä lasipurkeista asetelman olohuoneen erkkerin pyöreälle shakkipöydälle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.