Teen työharjoittelua Kukkatalossa Tuusulassa ja olen viihtynyt hyvin. Kärsivälliset työntekijät opastavat tarvittaessa ja on ollut kiva kokea niin hektiset hetket (esim. ennen koulujen päättäjäisiä ja yo-juhlia) kuin myös nyt koittavat kesäkukkasesongin loppuajan rauhallisemmatkin hetket.
 

Tähän asti olen tehnyt myyntiin vain kimppuja, mutta tällä viikolla sain tehtäväksi ensimmäisen surulaitteen. Se tuli aika yllättäen, kun en ole vielä ehtinyt lainkaan seuraamaan, miten tässä talossa surulaitteet tehdään alusta loppuun – jokaisessa paikassa (ja jokaisella tekijällä) kun on omat tapansa. 
 

Kukkina oli pinkkiä liljaa ja germiniä, joista kumpaakaan en ole koskaan ennen käyttänyt surulaitteessa. Lisäksi oli pari vaaleanliilaa eustomaa. Siinä oli siis haastetta minulle. Ohjeeksi sain tee kuten koulussa on opetettu ja niin sitten tein. Yksi lilja kärsi käsittelyssä sen verran, että sen jouduin uusimaan. Muoto jäi ehkä vähän lyhyeksi ja pyöreäksi sekä matalaksi (liljoilla ei oikein riittänyt varsissa mittaa). Tuli ihan sievä omasta mielestäni eikä käsittääkseni kenenkään tarvinnut sitä enää enempää fiksailla.
 

Tänään töissä tuli puhetta koirista ja kun osallistuin keskusteluun minulta kysyttiin, montako koiraa minulla on ja mitä rotua. Kerrottuani koiristani, sanoi eräs työntekijä vaikuttuneena, ettei olisi koskaan arvannut, koska vaatteeni eivät ole karvojen peitossa eikä minussa ole sellaista hajua.
Vau, arvostan, oikeesti! :-D

 

 

Fb toi kutsun yllätyshäihin täksi päiväksi. Ihanaa, miltei juhannushäät! Pariskunta kävi eilen maistraatissa ja tänään oli juhlat ystäville, huomenna lähtö häämatkalle. Kun kutsu tuli, oli ensimmäinen ajatus tietenkin tehdä onnittelukukkakimppu mutta sitten ajattelin, että pöhköähän se olisi viedä hääparille vasta torstaina iltapäivällä, kun he lähtevät perjantaiaamuna reissuun. Niinpä keräsin maanantai-iltana mustikkaa ja laitoin sen jääkaappiin kylmäkäsittelyyn yöksi.
 

Tiistaina valitsin töissä kukat kimppua varten. Hääparista tulee minun mieleeni lämpimät aurinkoiset värit, joten valitsin keltaiset ruusut ja oranssit germinit sekä suuren valkoisen liljan tuomaan valoa ja näyttävyyttä. Tein rautalangasta sydämenmuotoisen kehikon kuvastamaan romantiikkaa ja rakkautta ja pujotin siihen lämpimänkeltaisen nauhan.
 

Kimppu toimitettiin hääparille tiistai-iltana, jotta se ehtisi ilahduttaa heitä ja luoda tunnelmaa heidän valmistautuessa häihinsä ja juhliinsa. Oli iloinen yllätys kun kuulin, että siitä tulikin morsiuskimppu! Paljon onnea tuoreelle avioparille ja oikein ihanaa lomaa, Tina ja Mika!

 

 

Kesäisen hääjuhlan kunniaksi kaivoin eilen illalla esille kaikki (vähät) mekot mitä vaatekaappi sisällään piti ja löysin sellaisia, joita en ole koskaan aiemmin käyttänyt ja myös sellaisen, jota en ole mielestäni koskaan aiemmin edes nähnyt. Vou. Olen aina ajatellut, että naisen käsilaukku on se pohjaton kaivo, josta voi löytyä ihan mitä tahansa ja yleensä ei löydy juuri sitä mitä hakee koska siellä on niin tolkuton määrä muuta tavaraa, mutta ilmeisesti vaatehuoneilla on taipumusta samaan?
 

Päädyin valkoiseen kevyeen mekkoon (jota en ole koskaan aiemmin käyttänyt ja joka on ostettu ehkä 10 vuotta sitten), joskaan häissä ei ole muitten kuin morsiamen soveliasta pukeutua kokovalkoiseen, joten piti laittaa yläosaan vähän muuta väriä. Eipä tullut tuotakaan liiviä ostettua turhaan Riikasta kolme vuotta sitten. ;-)
 

Juuri tähän tilaisuuteen huolella valitut kengät hajosivat! Toisesta irtosi pohja kokonaan. Paikanpäällä. Onneksi näin kesällä voi olla huoleton luonnonlapsi ja tassutella paljain jaloin vaikka sitten hääjuhlissa. :-D Ja onneksi autossa oli varakengät autolla ajamista varten.

 

 

Juhlista hurautin suoraan Porvooseen, kävin kävelyllä kun oli aikaa ja sitten istuin kymmenen minuuttia autossa parkkipaikalla ja arvoin ja puntaroin, menenkö vai enkö mene fyssarille vai lähdenkö kotiin. Jotkut asiat on välillä tosi vaikeita.
 

Paino on jumittanut nyt jotakuinkin samassa varmaan 3 viikkoa. Ei vaan laske ei niin millään. Monta vuotta sitten ostetut housut mahtuu kyllä taas jalkaan, mutta puntarilla näkyy aina vaan samat luvut. Eikä tilanne varmaan tänään ainakaan paremmaksi muuttunut, kun häissä tuli herkuteltua ihanalla voileipäkakulla ja makeilla kakuilla. :-P
 

Masentavaa. Viikossa pitäisi kuulemma olla yksi lepopäivä kuntoharjoittelusta. En ole tuota lepopäivää pitänyt vielä lainkaan, joten olkoon se nyt sitten tänään. Ties vaikka kivut säärissä helpottaisi jos yhtenä päivänä ei lenkkeile.

 

photo IMG4228_zpsffcff186.jpg photo IMG4234_zps6b9ab300.jpg

 

photo blog4258_zps97832a2d.jpg

photo blog4243_zps62b8b5dd.jpg photo blog4251_zpsa0d9d107.jpg photo blog4253_zps540c9c2a.jpg photo blog4237_zps2d7ce1b5.jpg

Porvoossakin on pissaava poika?