Huh, kun Merlin oli vilkas ja eläväinen! Huh-huh! Ja olipa hyvä, että ensivisiitti pariksi päiväksi pois kotoa suuntautui koiraihmisten luokse, jossa riitti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Merlinillä alkoi nyt se vaihe, että kaikkea pitää maistaa ja purra... miten vaan sitä lähestyykään, missä vain aikeissa, on vastassa iso kita ammollaan ja sen on vaan ihan pakko purra ja kaluta. Jos ei muuta, niin aina voi nyhtää puntista tai puraista istuvaa ihmistä perseeseen ohimennen. Tämä on kyllä ihan tosi rasittava vaihe!

Lauantaina Merlin ei tainnut ottaa yksiäkään kunnon päiväunia vaan kaikki piti nähdä ja kokea kylässä. Ja purra ja kaluta. Ihan kaikki! Kun illalla menimme nukkumaan yläkertaan Merlin haki hetken paikkaa ja simahti sitten - ja nukkui katkeamatta aamuyhdeksään asti! Sitten jaksoikin taas pysyä miltei koko päivän valveilla. Mikkosilla on Merliniä noin kuukauden vanhempi suursnautserin pentu Volga ja tietenkin pennut olisivat hirveästi halunneet leikkiä yhdessä - mutta eivät saaneet Merlinin murtuneen jalan takia. Yritys oli kyllä kova, portin kaltereitten välistä hutkittiin kaveria kovasti tassulla.

Vaihdoimme Maijun kanssa teipit Merlinin tassuun ja leikkasimme kynnet siten, että toinen syötteli namia samalla kun toinen leikkasi. Se sujui oikein hyvin ja ei ollut mitään vaikeuksia, onneksi. Lämmin kiitos Mikkosten perheelle vieraanvaraisuudesta ja kärsivällisyydestä! Tämä oli Merlinille tosi hyvä ja tärkeä reissu, eikä näitä olemisen oppeja saa muuten. Autossa oli kotimatkalla pieni täysin väsähtänyt PON-poika, joka nukkui sikeästi koko parituntisen ajomatkan...

Oh boy, Merlin was full of energy during our visit by the family Mikkonen! Pheew! Thank goodness Merlin's first two-night trip away from home was by dog-people... it sure took lots of patience and understanding. Merlin thought there was no time to sleep during the day, he wanted to experience and explore and see everything and not miss a second. And BITE at everything and everyone.

Oh yes, my sweet, darling, peaceful and calm puppy has turned into a biting machine! However the way you approach him, he is there mouth wide open waiting for the first thing to bite. He just cannot help it, he just must bite and chew on everything. People, clothes, pants, furniture, carpets, doors. Everything. He does not mean to be evil, he simply cannot help it. Oh boy am I waiting for this stage to pass!

Maiju helped me to change the sticky tapes around Merlin's foot and we also cut his nails so that I clipped and Maiju fed some really good treats to Merlin. Glad to get a good nail-cutting experience for him after what happened at the vet's!

Family Mikkonen has a Giant Schnautzer puppy who is 1 month older than Merlin. Poor puppies just could not understand why they cannot play and run together. There sure did try a lot - pawing each others through a gate. Late Saturday evening when I went to bed for the night Merlin finally settled and fell asleep - and slept all through the night, like 9 hours straight. He was so tired! We drove back home Monday around noon and Merlin slept tightly the two-hour journey in the car. 

It was a bit rough journey and visit, not the most pleasant one travelling with a puppy of this age but luckily the hosts were patient and understanding - many thanks for that! It was a very educative and needed experience for Merlin!









Onkohan Mikko neuvonut Merlinille, että jos on tosi kova hiki eikä varjoa missään, niin silloin pitää painua lähimpään puskaan? Vai tuleeko se geeneistä?
Did Miklos advice Merlin to go hide in a bush when it is really hot and no shade anywhere? Or is it in the PON genes?


Ja ehkä oli myös joku muu juttu koskien karviaisia? Merlin ei muista.
And maybe there was also something else important about gooseberries but Merlin does not remember what.






Merlin, Volga, Janda


Kiitos! Oli kivaa!