photo IMG0627_zpsf3uwanlx.jpg

Päätettiin Sampon kanssa pitää yhteisjuhlat kun tuli tasakymmenet ikää täyteen. Ei sinänsä että siinä nyt varsinaisesti olisi ilon aihetta, että vanhenee, moniahan se pikemminkin vähän ahdistaa. Sampo tosin toistelee jatkuvasti, että kaikki sanoo että neljäkymmentä on paras vuosikymmen elämässä. En tiedä, onko se totta, vai psyykkaako se vaan itseään tolla mantralla?

Minulle juhlat oli oikeastaan enemmän iloa ja kiitollisuutta siitä, että minä elän ja saan olla niinkin terve kuin nyt olen; ja että kauhean kipeät ja vaikeat vuodet kolmine leikkauksineen ja kaksine syövänpelkoineen on nyt toivottavasti kokonaan takanapäin. Olen iloinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä ja kaikista ystävistä ja kavereista.

Synttärivalmistelut alkoi lokakuussa Tallinnan reissulla, jossa tehtiin ekaa kertaa se mitä ei koskaan ole aiottu tehdä, eli raahattiin viinaa Virosta Suomeen. Ihan varta vasten. Hiki tuli siinä hommassa kuulkaas, ei oo mikään läpihuutojuttu. Eikä tarvii tehdä ikinä uudestaan. ;-)

photo IMG0337_zpsi35iir5d.jpg

Ja sitten piti miettiä, mitä laitetaan päälle. Mitään uutta ei tarvitse, vaatteita on ihan riittämiin jo. Mutta ikkunaostoksilla löytyi sellainen mekko, että se oli pakko hankkia. Olin itse asiassa käynyt ensin ostamassa uusia rintsikoita ja löytyi yhdet, joissa on tosi makee selkäosa.
Sitten yhden liikkeen ikkunassa näkyi tosi hyvännäköinen mekko mallinuken päällä. Rekissä mekko ei enää ollutkaan niin hyvännäköinen, että sitä olisi tarvinnut edes sovittaa, mutta kun olin jo sisällä liikkeessä niin toki muukin valikoima piti katsastaa. Silloin osui silmään minun juhlamekkoni. Huomasin sen selkämyksen aukon vasta pukukopissa, ja 1+1 on... ne rintsikat sopi täydellisesti siihen mekkoon. 

photo IMG0541_zpsbln9ulsa.jpg

Puvun lisäksi asusteet on tietenkin tärkeitä.

photo IMG0546_zpsdru4gput.jpg

 

Itse juhlapäivänä siirryttiin hyvissä ajoin Weird Antiques -liikkeeseen Jätkäsaareen. 

photo IMG0623_zpsvfruxgkt.jpg

Iltapäivällä minä ensin sekoittelin boolin (kyllä, minä, absolutisti, mutta ilmeisen hyvin sujui teinivuosien muistojen perusteella) ja Sampo päräytti kermat vaahdoksi ämpärissä ja minä koristelin kakun. Sampoa jostain syystä epäilytti etukäteen, osaanko minä koristella kakun vai en, ja minä sitten kysyin, osaako hän oikeasti tehdä kakkupohjat vai ei, ihan vaan jotta tietäisi miltä tuntuu, kun taitoja epäillään. :-D Sampo vakuutti että osaa, tosin kertoi saman tien että viimeksi kun hän tarjosi pannukakkua niin vieraitten kanssa ihmeteltiin miten se oli vähän outoa ja kävi ilmi, että Sampo oli unohtanut kokonaan laittaa munat taikinaan. Öhh... 

Se kakun koristelu sujui hyvin ja kakkupohjatkin oli taiten tehty. Kerma tosin meinasi loppua kesken, joten jätettiin taktisesti taaimmainen leveä sivu kakusta pursottamatta: ei sitä kukaan kattele kuitenkaan. 

Kun koristelu oli valmista, laitettiin huolella kaikki kermavaahtovehkeet pois niin ettei sotkettu kaikkia paikkoja. Tilassa kun ei ollut juoksevaa vettä, joten laitettiin kaikki välineet suoraan vaan ämpäriin, jossa kerma oli vatkattu ja kansi päälle: pesen ne kaikki sitten kotona. Ja kun laskin ämpärin lattialle ja käännyin takaisin kakkuun päin, seisoi siinä Sampo toinen käsi kermavaahdossa ja kakun kulmassa oli hervoton hole, ja Sampo sanoo: 'OHO. Lipsahti vähän.'

photo IMG0547_zpsm47ue9tt.jpg

En vieläkään tajua, miten se meni täräyttämään sitä kakkua sormet ojossa sillä hetkellä kun käänsin selkäni hetkeksi. Hysteerisen hihittelyn jälkeen ei auttanut muuta kuin kaivaa siitä kermaisesta ämpäristä ne kermaiset pursotusvälineet takaisin esille ja aloittaa Damage Control. Hyvin saatiin kermavaahdon alle jemmaan se kulma minkä Sampo sabotoi.

photo IMG0558_zpsenhwstsm.jpg photo IMG0550_zpsukv6hi0x.jpg

Me :-D

photo IMG0555_zpse0hi8xju.jpg photo IMG0556_zpsoevdejar.jpg

Pöytäkoristeiksi leikkasin aamulla kotipihan kukkapenkistä kymmenkunta sinistä anemonea. Kyllä, marraskuussa! 

photo IMG0560_zpsb0xztnm4.jpg

Mitkä kengät laittais jalkaan? Otin varmuuden vuoksi mukaan neljät kengät, kun en osannut kotona päättää. Sampolla oli mukana kolmet, koska sekään ei osannut päättää. Yhteensä oli siis seitsemät kengät, mistä valita. Viitisen minuuttia ennen ensimmäisten vieraitten saapumista oli viimeiset valinnat tehty ja kaikki kunnossa! (Paitsi että koska Sampo on ihan paras Sampo niin hän kävi vielä kesken juhlien vaihtamassa kengät, kun mieli muuttui.)

Illan atmosfääri tiivistyi puolta yötä kohti tunnelmalliseksi, lähes intiimiksi hämyisen jossain-muualla sijaitsevan pienen hämärän yökerhon fiilikseksi, missä ihmiset rupattelee ryppäissä pienten pöytien ympärillä ja käheä-äänisen moppitukkakitaristin laulaessa taustalla bluesia. 

photo IMG0590_zpsvoobagxi.jpg

Esiintyjä oli ihana ja söötti Samu, jota oli vaikea tavoittaa mutta jonka halusin ehdottomasti tänne esiintymään ja ilokseni Samu suostui heti kun saatiin se langan päähän. Tosi hassua, että kokenutta esiintyjää jännitti kauheasti, mutta onhan se toki ihan eri juttu olla ihmisten edessä yksin kitaran kanssa kuin yhdessä sivuroolissa kokonaisen bändin kanssa. Samu heitti toisessa setissä iloksemme pari biisiä yhteistä idoliamme Kingston Wallia – kiitos! Kaikki tuntuivat tykkäävän kovasti Samun musisoinnista, itselle jäi erityisesti mieleen hänen lohduttavat sanat minulle ja Sampolle: Ei oo mitään syytä huolestua, te ootte yhä ihan kissoja! :-D

Sampo halusi pitää puheen, tai sen kaverit halusi sen ja minun pitävän puheet. Minä en halunnut. Sampo sitä ajatusta heitti ilmoille kerta toisensa jälkeen ja sitten ihan viime tunnilla kröhäisi ja aloitti – kun paikalla oli enää kourallinen väkeä. Sampo aloitti puheensa kiittämällä kaikkia paikalle saapuneita ja sitten yleinen keskustelu jotenkin ihmeellisesti kääntyi siihen, että kaikki rupesivat kertomaan nuoruuden muistojaan oksentamisesta: missä oksensi, mistä kaikkialta oksennusta tuli, ja miten paljon ja mihin kaikkialle sitä oksennusta meni, ja etenkin, jos kyseessä oli julkinen paikka, miten suuren vaikutuksen se läsnäolleisiin teki.

Joka kerta kun Sampo aloitti puheensa uudelleen, kului muutama sekunti ja seuraava vieras avautui 'elämänsä oksennus' -nuoruusmuistoistaan. Ehkä viidennen kerran jälkeen Sampo luopui puheenpitoaikeistaan.

Minun oksennusmuisto, jota en ehkä muistanut kertoa (sen sijaan kerroin tosi hyvän toiseen paikalla olleeseen henkilöön liittyvän oksennusmuiston joka tapahtui Vanhan portailla), on isänmaallinen oksennus: se tapahtui yöllä Espan puiston penkillä, josta oksensin istualtani maahan aivan Suomineidon muotoisen läiskän. Se oli hyvin täsmällinen Suomen kartta, siihen olisi voinut merkitä kaikki isot kaupungit ja paikat kuten vaikkapa Oulun ja perä-Pohjolan. Se on jäänyt ihan todella tarkkaan (näkö)muistiin.
Oksennusjuttujen päätteeksi vallitsi suunnaton yksimielisyys siitä, kuinka paljon olo helpottaa laatan heittämisen jälkeen. Bueno.

Moni kutsuttu ei päässyt juhliin tulemaan, oli useita sairastumisia ja töitäkin. Mutta niinhän se on aina, kaikki ei sovi kaikille ja shit happens. Lämmin KIITOS teille kaikille mukana olleille!

 

photo IMG0622_zpslymxtmhi.jpg photo IMG0563_zpsnwudbvre.jpg
Tässä maljaa nostavat vasemmalta Heka, isoveljeni Mape, äitini ja hänen siskonsa ja minun kummitätini Kipa, jota näen aivan liian harvoin.

photo IMG0565_zps7qz0lkn8.jpg
Sampo, isäni ja minä.

photo IMG0567_zps8w493o6u.jpg
Virpi ja Mike saapuivat samoihin aikoihin ja yhytettiin kimppakuvaan.

photo IMG0568_zpsthy8dhbw.jpg
Ihana Katja, oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa!

photo IMG0569_zpshhpjffy7.jpg
Treenikavereita edustivat Sonja, Satu ja Virve.

photo IMG0570_zpsyzum9hge.jpg
Tärähtänyt ryhmäselfie Katan ja Maken kanssa.

photo IMG0577_zpsuordbqhg.jpg
Sanna, Maiju ja Lasse. Oltiin vähän liian isoja tohon karuselliin Mikkosen kanssa, Lasse joutui pitämään sitä pystyssä.

photo IMG0585_zpsd2gdhnnw.jpg
Tipi, Leena, (Sampo) ja Minna. 

photo IMG0588_zpsg69jhmlt.jpg
Tapio ja Raija.

photo IMG0552_zpshma3os0z.jpg photo IMG0574_zpshmbmjjns.jpg photo IMG0575_zpsvzsado2u.jpg photo IMG0604_zps1iz3z5kj.jpg photo IMG0594_zpszjgmambk.jpg photo IMG0599_zpstwg21c1y.jpg photo IMG0598_zpstnrzudif.jpg
Ostoksilla.

photo IMG0600_zpseskldvje.jpg photo IMG0606_zpsrevxdjx3.jpg

photo IMG0610_zpsiulmkmhi.jpg

photo IMG0608_zps5bo4qktg.jpg

photo IMG0613_zpszatlreho.jpg

photo IMG0618_zpsstpu0clm.jpg photo IMG0625_zps3m10eyuk.jpg

photo IMG0624_zpsxwqc5ff8.jpg

P.S. Monet on kysyneet, miksi Sampo on Sampo. No kun se on sen nimi. Sukunimi siis. Sampohan on siis nainen. Samalla tavalla kuin Mikkonen on Mikkonen, sekin on sen sukunimi ja se on myös nainen. Mikkonen on Mikkonen siksi, että kun hän soitti minulle ekaa kertaa, minulta meni etunimi ohi mutta sattuneesta syystä kovin tutun kuuloinen sukunimi jäi mieleen ja tallensin numeron luuriin sillä nimellä, ja sillä nimellä se koko ihminen on sen jälkeen kulkenut minun mielessäni.
Kun Sampon kotona kävi teininä ja siellä sanoi "Sampo, hei?" niin kolme henkilöä eli Sampo ja hänen Sampo-vanhempansa kaikki vastasivat: "No mitä?" :-D

Sampolle kiitokset hyvin sujuneista juhlien valmisteluista ja muistoihin jäävästä illasta. :-)