Syyskuun puoliväli on sujunut lämpimässä ja sateisessa säässä. Kasvihuoneessa kurkut antoi periksi kesken kaiken: satokausi jäi lyhyeksi ja paljon kurkkuja tulematta. Tomaatteja vielä roikkuu oksista, paljon vihreitä raakileita. Osan olen ottanut sisälle kypsymään. Chilit punastelee yksi kerrallaan, pikku hiljaa. Riippuu pitkälti tulevista päivistä ja viikoista, mitkä vihanneksista ehtii vielä kypsyä ja mitkä ei. Yksi mitä riittää on viinirypäleet! Jösses, niitä tulee taas paljon!
Iltahämärissä tiellä näkee kesken kaiken jähmettyneitä ja kohmettuneita rupikonnia. Niillä on aina aika julma ilme, kun katsoo oikein läheltä. Tämä muhkea kaveri oli jähmettynyt kesken askeleen:
Pienen tuuppauksen jälkeen se sai otettua askeleen eteenpäin mutta ei enempää. Nostin konnan tien sivuun. Pikkukoira Pöpönen on oppinut, että konnia ei kannata lipoa eikä nuoleskella, tulee paha maku suuhun. Liekö kuitenkin nenällä ehtinyt tökätä tätä tyyppiä, kun maiskutteli kovasti kotona jälkeenpäin.
Pöpösellä on monia erikoisia tapoja, yksi on erilaisissa kasseissa nukkuminen: se häärää ja petaa kassiin tai kassista itselleen makuualustan. Vaikka tällaisesta ohuesta kauppakassista:
Aamupissillä, kukin tyylilleen uskollisena.
Värisuora viereisellä pellolla.
Ihana karvainen tyyppi kasvimaalla!
Misa on pirteä ja iloinen, kuten aina!
Minun koirani kulkevat näin aina. Kylki kyljessä. Mussukat.
Tällainen pötkö ylitti tietä kun oltiin kävelyllä. Sen verran iso ja sen verran hidasta oli meno, että autoin sen tienlaitaan; sääli jos jäisi auton alle.
Tämä kaveri tuli vastaan melkein heti edellisen jälkeen. Se ei suostunut liikkumaan yhtikäs mihinkään, joten nostin senkin autojen alta pois. Ihan jähmeenä oli.
Ja sitten se kaikkia mitä ilmeisimmin kiinnostava juttu: miltä silmä nyt näyttää? Komealta. Itse asiassa se on minusta jo tosi hyvän näköinen verrattuna siihen mitä oli aiemmin:
Ihmeellistä, mitä meikillä (usealla kerroksella) saakaan aikaan!
September. Wet, rainy but warm. The frogs - or toads - are here again: they are everywhere in the evenings, still and stiffen by the cool weather. Dogs already know better than to lick them. I keep on trying to save them from being run over by a car and keep lifting them to the roadside.
The black eye I got when my dear young dog Merlin kissed (poked) me in the eye too eagerly is still very colorful and sore. Gotta practice my make-up skills in the mornings before going to work.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.