Seikkailu/kiipeilyratojen idea on, että niissä kuljetaan erilaisten enemmän tai vähemmän vaikeasti ylitettävien "siltojen" tai muunlaisten fyysisten haasteiden kautta puusta puuhun. Radan sijainti joko lähellä maata tai korkealla puitten latvojen lähellä lisää henkisen haasteen korkeanpaikan pelon muodossa.

Mallisuoritustapaa puusta puuhun ei neuvota vaan kiipeilijä itse joutuu kokeilemalla etsimään sujuvan etenemistavan kuhunkin kohtaan. Kiipeilijä on koko ajan valjaista kiinni vähintään yhteen kiinnityspisteeseen, jonka varaan voi huoleti laskea painonsa. Ratoja on eri tasoisia.


Kävimme heinäkuussa Satun ja Tuomon ja heidän lasten kanssa Tykkimäen huvipuistossa. Minä ja Tuomo testattiin laitteita ja Satun kanssa käytiin seikkailu/kiipeilyradalla.

Jouduimme jonottamaan n. 20 min, minkä jälkeen hyvin yksinkertaisen käyttökoulutuksen saatuamme päästiin radoille. Tykkimäessä turvakiinnitys kulki vaijerissa koko radan läpi eikä sitä saanut irti välillä. Lisäksi oli kaksi lukkoa jotka aina itse siirrettiin vaijerista toiseen. Vaijeriliukuja varten piti itse kiinnittää laite liukuvaijeriin ja irrottaa se liu'un jälkeen ja kiinnittää takaisin omalle vyötärölle.

Koska arviomme ehtivämme mennä vain yhden radan, valitsin suoraan vaikeimman. Satu alkoi jurputtaa siitä mihin hän onkaan joutunut jo heti alussa kun olimme kiivenneet vasta lähtöpisteeseen ja jokainen vastaantuleva tehtävä oli aina pahin. :-D 

Rataan meni 45 minuuttia sisältäen yhden pahan jumituksen Sadun osalta kun hänen jalka vaan ei taipunut kuten hän olisi tahtonut ja mieli ei taipunut antaa minun tulla ja nostaa ja tönäistä sitä jalkaa vähän. :-D Olin heittänyt alussa vitsinä, että jos tulee täysi jumitus tai kauhistus, niin henkilökunta hakee tikkaitten kanssa alas ja kaikki tuijottaa. Ja niin kävikin! Mutta ei meidän kohdalla - saatiin kuin saatiinkin jatkettua matkaa Satun jumituskohdasta kun saatiin vähän tekniikkavinkkiä henkilökunnalta.

Sitä en sitten ymmärrä, miksi Satu oli heittämässä pyyhkeen kehään heti liki seuraavalla tehtävällä tuon jumituskohdan jälkeen, kohdassa jossa ei oikeasti ollut mitään erikoisen haastavaa. Tiukat neuvottelut käytiin ja reippaasti Satu sitten lopulta jatkoi koko radan loppuun. 

Taisin myös pelotella välillä sillä miten noloa on jos henkilökunta joutuu tulemaan hakemaan Satun alas sieltä kesken kaiken. Se oli vähän niinku vitsi, mutta kymmenen minuuttia "meidän jumin" jälkeen siellä samassa hankalassa kohtaa oli kuitenkin samalla tavalla kapula tukevasti haaroissa jumissa tosi tuhti nainen ja se sitten haettiin niillä tikkailla kaikkine turvavempeleineen oikein pitkän kaavan mukaan alas sieltä. ;-) Ja takana odotti pitkä jono ja kaikki tuijotti. 

Kaikesta jurputuksesta ja miksi-annoin-sun-puhua-mut-tähän ja eikö-tää-jo-oikeasti-lopu ja mä-en-oikeasti-pysty-tähän -puheista huolimatta Satu totesi vasta 10 minuuttia radan päättymisen jälkeen, että oli muuten tosi kivaa ja voidaan mennä uudestaankin ja missähän kaikkialla näitä ratoja onkaan... Niin sitä pitää! :-) 

Tykkimäen radat vaikutti kivoilta ja sopivan haastavilta, hinta oli muistaakseni 5 € sisäänpääsy ja rannekkeella (n. 30 €) olisi saanut mennä kaikkia ratoja vapaasti. Ilman ranneketta yksi rata maksoi muistaakseni 5 €:n lipun verran. Aikuisten ratoja taisi olla kolme, koska laskimme, että ilman ranneketta ne saisi kaikki käytyä kertaalleen kahdellakympillä.

Kuvia Tykkimäen radasta tuli vain muutama Tuomon kännykällä, kiitos niistä.

photo blog001_zps7n36swpd.jpg
Lähtö.

photo blog002_zpsjtzdyhzo.jpg
Eteen ja taakse voimakkaasti ja sivusuunnassa vähän keinuvat pölkyt puusta puuhun. Satu menee edellä ja minä katselen perään.


photo blog003_zpslcefakva.jpg
Tätä ennen meinasi tyyppi antaa periksi, ihan turhaan. Pölkyt roikkui köysistä ja heilui vapaasti, ja niitä piti vain halailla ahkerasti ja siirtyä pölkystä toiseen että pääsi puusta seuraavaan.

photo blog004_zpsesb9wdml.jpg
Pitkä verkkosilta. photo blog005_zpsmgzx2nj5.jpg
Lopussa oli kiva pitkä vaijeriliuku.



Tänään lähdettiin sitten Sampon kanssa testaamaan Helsingin Mustikkamaan Korkeeta. Korkeessa on lapsille useita ratoja (kantoradat) ja vähintään 120 cm pitkille 5 rataa (latvaradat). Latvaradoista radat 1-3 on keskivaikeita ja 4 ja 5 vaativia ja sijaitsevat 3-12 m korkeudessa. Pisin vaijeriliuku on 70 metriä.

Korkeen latvaradoilla turvalaitteena on Smart Belay -laite, jossa on kaksi vaijeriin lukittuvaa laitetta jotka on molemmat kiinni kiipeilijässä. Laite on yksi kokonaisuus ja vain toisen sen päistä voi avata kerrallaan, toisen on oltava aina lukittuna vaijeriin, muuten toinen pää ei aukea. Vahvuutena on että laitteella voi suorittaa vaijeriliu'un eli muita laitteita ei tarvita. Heikkoutena "laitehäkkyrän" oleminen tiellä, naaman edessä ja käsien edessä ellei sitä survo jonnekin takavasemmalle.

Hintaa Korkeella on 22 € / 3 h aikuisilta.

Me olimme Sampon kanssa Korkeen radoilla tänään noin 1,5 h ja kävimme läpi kolme rataa. Jonotusaika kassalle ja varusteiden hakuun oli lyhyt, varusteiden pukeminen neuvottiin ryhmissä ja sen jälkeen tuli käyttöopastus ja lyhyt testirata jonka suorittamisen jälkeen pääsi vapaasti kaikille radoille.

Aloitimme Sampon kanssa radoilla 1 ja 2 (keskivaikeat). Sen jälkeen menimme radalle 4 (haastava), koska Sampon mielestä radan 3 aloittava jyrkkä kiipeilyseinä oli hänelle liian hankala (pystysuoraa verkkoa se kyllä kiipesi ihan apinana pikavauhtia!). Rata 4 olikin sitten huomattavasti korkeammalla ja Sampon lahkeet tutisi melkoisen kovasti ekaan puuhun kiivettyämme ja vaati pienen psyykkaustuokion päästä siitä eteenpäin. Reippaasti vaikkakin puntti välillä tutisten ja puita kovasti halaillen Sampo sitten kuitenkin selvitti tämänkin radan. Well done! :-)

photo blog8930_zpsbswznzoj.jpg photo blog8931_zpsfrmgdc8q.jpg photo blog8934_zpsktjhommu.jpg photo blog8938_zpsupoyfv5o.jpg photo blog8940_zpswrigsu5p.jpg photo blog8943_zpspjrxzk19.jpg photo blog8947_zpsnvw96beq.jpg photo blog8948_zpspx2akzsm.jpg photo blog8950_zps54skd3ys.jpg photo blog8952_zpst1ihw5pj.jpg
Kummityttö Mira saapui katsomaan meitä ja hihkui äidilleen kovasti kannustushuutoja alhaalta. :-)

photo blog8954_zpsufbhsfod.jpg
Nelosradan lähtö

photo blog8958_zpsimhb2hy8.jpg
Tiukat neuvottelut siitä, että ei tämä nyt heti alkuunsa tähän jää, ja että alas ei katsella ja keskitytään vaan sen hetkiseen tehtävään ja seuraavaan puuhun pääsemiseen.


photo blog8960_zpskvs2you8.jpg photo blog8962_zpskmnfu4qq.jpg photo blog8963_zpsynareqjp.jpg
Sampo lähdössä vaijeriliukuun

photo blog8966_zps4tar9tml.jpg
Pitkistä koivista oli välillä huomattavaa hyötyä photo blog8967_zps2k0gobni.jpg
...kuten sanottu... photo blog8968_zpsewrwf3vu.jpg
Tää oli vänkä!

photo blog8969_zpsl8ubzkmz.jpg photo blog8970_zps9xvbmftn.jpg

photo blog8971_zpsoxanc89b.jpg
Tasapainoharjoittelua epävakaalla sillalla: ilman tukea.

photo blog8972_zpsk1wi5hsu.jpg
Siis TÄÄ on pahin kaikista, Siis eikö tää koskaan lopu, Siis onko näitä vielä paljon, Siis miksi mä lähdin tänne. Jep jep, ei voinut kuin nauraa, etenkin sitä että jokainen juttu oli se pahin. ;-)

 photo blog8973_zpsgwq7m4vw.jpg
No hands, no hands!
Ei, musta ei tule trapetsitaiteilijaa.

photo blog8974_zpsomwp3fhe.jpg
Ja taas Sampo liukuu ja hihkuu :-D
Hyvin meni!
Hyvä ystäväni Sampo lausui lopuksi: Sori etten mä kannustanut enkä kehunut sua yhtään. :-D (vähän epäselväksi jäi, tuleeko se tonne mun kanssa vielä uudestaan)

Tarvii mennä vielä uudestaankin kun jäi pari rataa käymättä. Anyone?? Satu ainakin.
Jos kiinnostaa lähteä mukaan, niin laittaa viestiä vaan. (Oikeasti) reipaskin kaveri kelpaisi vaihteeksi, mutta myös psyykattavat hakijat otetaan huomioon. :-)