Yksi tämän kevään haaveistani on ollut perustaa hedelmäpuutarha. Siis jaotuksella hedelmäpuu-tarha, ei hedelmä-puutarha. Ennestään oli pensaskirsikka ja päärynäpuu sekä kaksi kriikunan tainta, nyt on toinenkin päärynäpuu, kirsikkaluumu, luumupuu ja kaksi kääpiöomenapuuta (keltakaneli ja valkoinen kuulas). Lisäksi on pensasmustikkaa, lakkavadelmaa, karhunvadelmaa ja vadelmaa omissa kohopenkeissään.

Se tarha-osuus hedelmäpuutarhaan tulee siitä, että kaikki nämä pitää aidata, muuten talon koirat käy syömässä hedelmä- ja marjasadon eikä mulle jää mitään. Lisäksi ne tuhoavat tehokkaasti puut ja pensaat herkutellessaan (tai syövät nekin). Miklos-koira riipi pari vuotta sitten kääpiöomenapuun alaoksat kokonaan irti kun haistoi, että siinä killuvat omenat alkoi kypsyä. Se siitä puusta sitten.

Siispä tuumasta toimeen ja nyt tänä keväänä ostin uudet puuntaimet, kaivoin isot kuopat, laitoin asialliset kasvualustat, istutin puut ja asettelin vielä katekankaanpalojakin puitten juurelle kilpailevaa kasvustoa hillitsemään. Ei kuulosta paljolta, mutta pari-kolme viikkoa siinä on mennyt kun joka päivä on yrittänyt tehdä jotain pientä ja monena päivänä se on jäänyt vain yrityksen tasolle, kun ei ole ollut kunnossa.

Tänään kuitenkin oli yhtä lukuunottamatta kaikki puut pystyssä paikoillaan ja vanhempani tulivat auttamaan hedelmäpuutarhan aitaamisessa. Kiitos avusta! Nyt jännitetään, mistä puista saadaan satoa jo tänä vuonna. 

Lintujen talviruokinta on päättynyt, mutta sinnikäs käpytikka käy vielä päivittäin närkkimässä viimeisiä paloja:

Halpa Honkkarin kasvihuone ei kestänyt viime talven tuulia. Kolme levyä irronnut talven aikana:

Sen sijaan kohtuutyyris mutta kaikin puolin toimiva ja täydellinen isompi Snap'n'Grow-kasvihuone pysyy yhä tukevasti paikoillaan, jo kuudetta vuotta? Tällä hetkellä sen tehtävänä on säilöä herkempiä kasveja ja antaa niille lisälämpöä ja suojaa ja pidentää niiden kasvukautta. Varsinainen kasvihuoneiden käyttö alkaa vasta kesäkuun puolella kun saadaan kurkut ja tomaatit yms paikoilleen.

Tällä hetkellä kasvihuoneessa kukoistaa kirsikkaluumu, joka on avautunut nyt parissa päivässä aivan mahtavaan kukintaan. En ole raaskinut nostaa kukkivaa puuta sateitten piiskaamaksi pihalle vaan se saa olla suojassa kasvihuoneessa, jossa on ovi auki, ja nauttia samalla lisälämmöstä aurinkoisina päivinä. Pölyttäjien riittävyys on mietityttänyt, mutta jokunen kimalainen puun monissa kukissa tuntuu pörräävän melkein aina kun tuota pysähtyy ihailemaan. Tarkoitus olisi nostaa tämä ulos hedelmäpuutarhan puolelle kesäkuussa ja takaisin kasvihuoneeseen tuulensuojaan talveksi. 

Kevään merkkejä on myös se, että lehmä on nostettu ulos. :-) 

Näkymät ulkona on muuttuneet vihertäviksi ihan muutamassa päivässä sateiden ja lämmön myötä. Kukkapenkeissä ja pihamaalla näkyy myös muuta väriä.

Yllä ja alla: balkaninvuokko, Anemone blanda.

Yllä: kevätesikko, Primula veris.
Alla: palloesikko, Primula denticulata. 

Narsissit tuntuu olevan huomattavasti paremmin monivuotisia kuin tulppaanit. Nämä on tuupattu mukulakasana maahan vaan väsyneenä satojen sipulien istuttamiseen toissasyksynä ja kukkii taas aivan upeina.

Yllä ja alla pieni liikuttava sininen lemmikin tapainen mutta matalampi ja aikaisempi kevätkaihonkukka, Omphalodes verna. Muistaakseni Virve toi minulle näitten alun ja käski laittaa kasvamaan jonkin puun alle. Vuosi vuodelta tuo sinertävä pläntti on kasvanut kokoa ja aina ilahduttaa yhtä paljon. :-) Kiitos!

 

Sisällä talossa on innostunut kukkimaan talvella ostamani aaroninparta, Saxifraga stolonifera. Ihan yllättäin.

 

Minä olen jotenkin nyt innostunut patjarikosta (Saxifraga x arendsii). Se on kaunis matala ja tiheästi kukkiva maanpeitekasvi. Olisi kiva saada oikein iso kaistale sitä kukkapenkkiin. 

Alla sama pläntti kuin yllä, viikkoa myöhemmin:

Olen monena vuonna ihastellut kevätvuohenjuurta (Doronicum orientale) kavereitten pihoilla ja harmitellut etten koskaan tule istuttaneeksi sitä omalle pihalleni. Ilmeisesti viime vuonna olen kuin olenkin muistanut tämän jokakeväisen harmitukseni, koska nyt minun kukkapenkissäni kasvaa kevätvuohenjuurta! Nyt vaan odotellaan nuppujen avautumista.

Ensimmäiset korkeat tulppaanit alkaa saada väriä nuppuihin.

Särkynyt sydän, Dicentra spectabilis.