Ryhmänjohtajapäivät Hämeenlinnassa. Kaveri tuosta kyliltä lupasi kyydin, joten minäkin pääsin sinne. Tiesi kyllä, että nukun mennen tulle automatkat ja niin teinkin. Pistin ihan pitkäkseni takapenkille ja kiedoin kaksi turvavyötä ympärille. Välillä käänsin kylkeä. Siitä kun nousi ylös kun tultiin perille, oli ihan solmussa niitten vöitten kanssa.
En ollut ainoa väsynyt. Alitajunta ilmoitti, että kirjuri-Mirva ei nyt jaksa:
Minun kivunhallinta/kuuntelupiirrokseni oli päivän päätteeksi tämän näköinen:
Töissä oli pesty taukotilan lattia. Siivousvuorossa ollut oli valmistanut taukoilijoille sopivat jalkineet matalista pahvilaatikoista ja rautalangasta siksi aikaa, kun lattia oli vielä märkä.
Eräänä iltana Mölli ehti Mikon viltille ennen Mikkoa. Mikon oli pakko mennä Möllin viereen nukkumaan - jo on aikoihin eletty!
Seuraavana iltana Mikko ähisi ja puhisi ja petasi ja järjesteli hurjasti ennen nukkumaan menoa. Voisi luulla, että se kasasi viltin muuriksi viereensä niin, että Mölli voisi maata viltillä viemättä Mikon paikkaa ja koko vilttiä ja niin että Mikko voisi maata paikallaan koskematta Mölliin. Mutta eihän koirat sellaista ajatustyötä tee! Vai?
Mölli makaa minun sängyn vieressä lattialla, jos minulla on öisin kipuja. Kun minulla ei ole kipuja, se yleensä nukkuu Mikon vieressä. Nyt on ollut useita parempia öitä, mutta yhtenä yönä sattui kovasti. En laittanut valoja päälle, nousin vain istumaan ja tuskailin itsekseni. Jos teen niin unissani, Mölli nousee istumaan ja painaa nenänsä naamaani ja on vaan siinä lähellä. Kun nyt nousin istumaan, en muistanut sen olemassaoloa lainkaan, mutta hetken päästä käsivarrellani oli iso karvainen tassu muistuttamassa siitä, että uskollinen ystävä on lähellä ja tarjoaa silittely- ja keskustelumahdollisuuden. Ja punaisen vinkupallon.
Ostin töistä sitruunapuun. En voinut vastusta sitä, se oli pakko saada! Pöpönen on samaa mieltä puun hedelmistä. Kun se äkkäsi ne, sen tiesi mitä seuraavaksi tapahtuisi kun selkänsä kääntää. Sitruunapuu piti nostaa korkean tolpan päälle.
Sain ilon tehdä pentutestin bordercollie-pennuille. Kun tähän asti olen testannut eniten PONeja ja jonkun verran myös espanjanvesikoirapentueita, oli tämä varsin mielenkiintoinen kokemus. Pikkuruinen Pilli olisi ollut minun valintani itselleni.
Ensimmäinen Sibeliuskolikko! Kun Tovet julkaistiin, niitä liikkui kassassa töissä päivittäin useita muutaman viikon ajan ja vieläkin ehkä kerran viikossa tai parissa.
Sibeliusten tulo liikenteeseen kesti paljon kauemmin ja nytkin niitä on näkynyt vasta yksi kappale viime viikolla. Nämä kaikki kolme erikoiseuroa sattuikin sitten samaan päivään.
Paljon onnea äidilleni, jolla on syntymäpäivä tänään! Kukkakimpun hän sai minulta ja isältäni jo eilen:
Mussukat. Mölli ja Misa.
Tästä ei enää nuhjuisemmaksi Pöpönenkään tule. :-D
Nyt on sellainen keli, että aamukävelylle vanhan sokean koiran kanssa voi lähteä pyjamanhousuissa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.