Vapaapäivä töistä eikä mitään menoja aamulla. Olipa vaikea nousta ylös kun olin heräillyt yöllä niin usein käsivarsien kipuihin. Lojuin ja torkahtelin uudestaan ja uudestaan. Siirsin herätystä eteenpäin. Lopulta se ylösnousu olikin tosi nopea, kun puhelin soi ja kipulääkärini Timo Pohjolainen Helsinki Hospitalista soitti. Työnsin koirat parissa sekunnissa pihalle, vanhan sokean koiran kaksin käsin ohjaamalla oikeaan suuntaan että osui oviaukosta ulos, nopeasti kun puhelin vielä soi.

Olin jättänyt soittopyynnön yksityiselle kipulääkärilleni edellisenä päivänä. Omalääkärini teki minulle tuossa muutama viikko sitten lähetteen kipuklinikalle ja sieltä tuli taas kieltävä päätös ja ohjeet miten lääkitykseni pitäisi muuttaa täysin erilaiseksi kuin se nyt on. Se on mielenkiintoista tämä kirjeenvaihdoitse tapahtuva potilaan hoito: kertaakaan eivät ole minun kanssa keskustelleet mutta silti hyvin neuvovat mitä pitäisi tehdä, ja aina jälkijunassa. Ehdottivat nyt myös TNS:n kokeilemista (ollut käytössä jo yli vuoden) ja psykologin konsultaatiota (tehty jo ja kaikki kunnossa). 

Yksi ehdotus oli lamotrigiinin aloittaminen mutta sen sivuvaikutukset kuulostaa ihan hirveiltä sen perusteella mitä pakkaussetelissä lukee (kiitos internetin nämäkin pystyy helposti tarkistamaan jo lääkettä harkittaessa). Ei houkutellut yhtään ja halusin toisen mielipiteen asiaan ja kysellä samalla mitkä on Pohjolaisen suunnitelmat minun jatkohoidon suhteen pitkän päälle.

Kipulääkäri mutusteli lamotrigiiniasiaa hetken verran, vähän ihmetellen moista ehdotusta, ja kertoi sitten että hänellä on siitä paljon huonoja kokemuksia eikä hän suosittelisi sen aloittamista minulle nyt. Kertoili myös mitä oli ajatellut jatkossa ja ihan järkevältä se minusta kuulosti.
Oli muuten kirjoittanut aika tarkat muistiinpanot käynnistäni vastaanotolla koska osasi sanoa tosi tarkkaan mitä minä olen silloin jostain lääkeasiasta sanonut. 

Taitaa olla lääkärien parissa kaksi kenttää: toinen hyväksyy puhtaasti kipulääkkeet vaikean ja keskivaikean kivun hoitoon, toiset ovat ehdottomasti niitä vastaan ja pelkäävät riippuvuutta niistä ja pelaavat ensisijaisesti masennuksen ja epilepsian hoitoon kehitetyillä lääkkeillä, jotka vaikuttavat aivoissa myös kivutuntemismekanismeihin. 

Minulla on käytössä kombinaatio molemmista: kipulaastari hoitamassa kipua ja venlafaksiini korottamassa kipukynnystä. tilanne on tällä hetkellä paras mitä on ollut leikkauksen jälkeen, joskaan ei vielä riittävä tai hyvä. Tuntuisi hölmöltä ja vähän pelottavaltakin lähteä nyt muuttamaan koko homma, joka toimii, vain siksi, että yksi lääkäri kannattaa ehkä vähän perinteisempää hoitosuuntausta ja toinen taas pelaa enemmän tässä hetkessä ja haluaa saada elämänlaatua paremmaksi juuri nyt.

Kipulaastarihoito on mielestäni toiminut hyvin: siitä ei tule mitään kiksejä tai ikäviä tuntemuksia vaan aineen pitoisuus pysyy tasaisena eikä heilahtele. Ainoa haittavaikutus on, että kipulaastari on aika iso ja aiheuttaa kutinaa. Sen voi laittaa kuuteen eri kohtaan: etupuolelle rintaan olkapään ja kaulan puoliväliin, taakse selkään olkapään ja niskan puoliväliin, ja olkapäähän olkavarren ulkosyrjään. Joka toinen kerta laastari laitetaan vasemmalle ja joka toinen kerta oikealle puolelle kehoa. Laastaria ei saa laittaa uudestaan samaan kohtaan kuukauteen.

Minun oli pakko laatia selvä kiertävä systeemi, muuten en muistaisi missä laastari on milloinkin ollut. Se siis etenee vasemmalta oikealle, edestä kiertäen taakse: vasen eteen, oikea eteen, vasen olkavarsi, oikea olkavarsi, vasen taakse, oikea taakse. Ja sitten taas alusta. Kutinaa varten sain jo alussa reseptin liuokseen jota levitetään muutama tippa alueelle jolle laastari aiotaan laittaa ja annetaan kuivahtaa ennen laastarin kiinnittämistä. Toimii, ei kutise. Mutta kun laastarin ottaa viikon kuluttua pois, sen alta paljastuu aina ärtynyttä ihoa. Ihon paranemiseen kokonaan menee se nelisen viikkoa eli se ehtii käytännössä parantua juuri parahiksi siihen kun laastari seuraavan kerran lätkäistään samaan paikkaan. Ei ole kauhean kaunista, mutta toimii. 

Kipulääkärin kanssa puhuttuani kampesin itseni koirien seuraksi pihalle, ulkoiltiin ja koirat ruokaili. Siivosin pihaa pyjamassa ja talvitakissa, kävin suihkussa ja surffailin hetken verran netissä ja sitten keksin, että jos lähden heti, ehdin käydä Murren Murkinassa hakemassa koirille ruokaa matkalla kaupunkiin. Äkkiä matkaan, hiusten kuivaus ja oma syöminen jäi väliin. Siitä tulee sanomista jos menee treeniin syömättä, joten kun koirien murkinat oli ostettu suuntasin kahvilaan pikaiselle chilikana-calzonelle ja cafe argentinolle. Vaikeasta ylösnoususta ja pikaisesta liikkeellelähdöstä huolimatta ehdin vielä tehdä lämmittelyn ennen Personal Training Studiolle menoa, eli puoli tuntia reipasta kävelyä kaupungilla, tosin tukka märkänä ja aamukahvia hörppien (klo 15.00). 

Salilla oli trainereitten oma treenihetki. Timmejä tyyppejä, ja minä. Olisi voinut olla masentavaa, että vieressä joku vetää elämänsä kunnossa varmaan sataa kiloa ilmaan ja minä siinä vieressä vähän heiluin neljän kilon puntit käsissä enkä halunnut vaihtaa painavampiin. :-D Olis voinut ottaa paineita tai vähintäänkin tuntea itsensä idiootiksi, mutta ei viitsinyt. Olen jo kauan sitten päättänyt, että jokainen on erilainen eikä kukaan voi tietää mikä tausta ja tilanne toisella on. Jokaisella on oma historiansa ja nykytilanteensa. Minulla on takana elämäni hirveimmät kaksi vuotta. Juuri nyt ei oo hirveesti habaa eikä voimaa, mutta yritystä on sentään vielä. ;-)

Niska ja hartiat oli olleet ihan jumissa jo useamman päivän ajan. Pt Pete laittoi kinesioteippaukset joitten pitäisi auttaa asiaa. Tuli mieleen eräs fyssari jolla kävin useamman vuoden ajan aiemmin: kova poika teippailemaan. Kirkkaan pinkkiä tai sinistä teippiä oli milloin polvissa, milloin hartioissa. Nyt toivotaan, että tämä helpottaisi jumitukseen.


photo IMG_4706_zpspgueiqmf.jpg photo IMG_4707_zps3vfkid8a.jpg
Kiasman lähtölaskenta oli pois käytöstä! Mikä pettymys!


photo IMG_4708_zpsgoheyt77.jpg photo IMG_4709_zpsbndfjorl.jpg photo IMG_4710_zpsj6009ssl.jpg
Talvi on ollut lauha: Finlandiatalon edustan isojen ruukkuistutusten muratit on selvinneet hengissä. 

photo IMG_4712_zpstw2c3da3.jpg
Viereisen puiston valtavilla lehtikuusilla on hyvä käpyvuosi.


photo IMG_4713_zpsvx7ijvj0.jpg
Urkin silmä on kiinni.

photo IMG_4719_zpsvup0tsa7.jpg
Tässä puistossa on mielettömän upeita, isoja ja vanhoja puita; aivan huima muotomaailma kun katsoo sillä silmällä. Fengshuita pullollaan.

photo IMG_4720_zpsynpx2y7l.jpg photo IMG_4721_zpsuacuqkyf.jpg photo IMG_4722_zpswnxyywvg.jpg photo IMG_4725_zps9ofyjtc6.jpg photo IMG_4726_zpsvcvszcte.jpg photo IMG_4729_zpsov6amzju.jpg photo IMG_4731_zpsyfbb7du3.jpg photo IMG_4732_zpsefoelozf.jpg
Hauskaa, mielenkiintoista mustavalkoisuutta värimaailman keskellä.