Oikeastaan kaksi asiaa alkaa taas: uusi oma treeniohjelma ja hirveä jouluhässäkkä ja järjettömät työpäivät töissä.

Uuteen treeniohjelmaan tutustuminen alkoi Personal Training Studiolla Helsingissä toissapäivänä. Lafka on laittanut Manskulle vielä toisenkin treenistudion, jossa on hienot tilat ja avaraa. Koska vatsalihaksen toipumiseen repeämisestä menee 6-8 viikkoa ja eilen tuli vasta 7 viikkoa täyteen, niin nyt otetaan vielä silleen rennosti, että mitään nopeita tai repiviä liikkeitä ei ohjelmaan kuulu. 

Minun toiveina oli tasapainon ja ketteryyden parantaminen ja yhä se sama mikä vuosi sitten eli juoksemaan pystyminen ilman, että siitä seuraa kipua oikeaan jalkaan (tässä on vuoden aikana tullut aikamoisia muita haasteita ja viivytyksiä tähän juoksuprojektiin). Nyt aloitettiin tasapainojutskilla, kun pitää vielä ottaa vähän iisimmin. Toivoisin myös, että oikean jalan "reaktionopeus" korjaantuisi pikkuhiljaa normaaliksi.

Haasteena erityisesti tasapainossa on, että oikea jalka tekee ja toimii koko ajan aavistuksen viiveellä. Yhdellä jalalla seistessä oikealla jalalla seisominen on kuitenkin helpompaa kuin vasemmalla seisominen, koska vasen jalka tekee korjausliikkeitä ja tasapainottaa ja kompensoi oikean heikkoutta. Vasemmalla jalalla seisominen taas on sitäkin haastavampaa, koska kun lähtee huojumaan, niin oikea jalka yrittää tehdä korjausliikkeitä mutta toimii koko ajan viiveellä, mikä pitkälti vain vaikeuttaa asiaa.

Kun lokakuisen leikkauksen jälkeen ainoa "treeni" oli yhdellä jalalla seisomista :-D niin opettelin saman tien seisomaan yhdellä jalalla varpaillaan, että hommaan sai haastetta. Kunnollisten alkuvirittelyiden jälkeen ennätykseni on muistaakseni 7 sekuntia vasemmalla jalalla varpaillaan ja 10 sekuntia oikealla jalalla varpaillaan. Nyt uuteen ohjelmaan tuli yllättäen yksi liike, joka päättyy yhdellä jalalla varpaillaan seisomiseen. ;-)
 

photo 02122004_zpsa51f1e55.jpg
 

Suurin haaste uuden harjoitusohjelman tekemiseen kotona on... sen tekeminen - aloittaminen! Tavoitteena on kolme kertaa viikossa, mieluiten heti aamusta, pirteänä ja levänneenä.  

 

photo IMG3723_zpsb171e1bf.jpg
Uuden ohjelman koeajo kotona päättyi jumppakuminauhan katkeamiseen.
That's me. Strong, strong me! :-D

 

Kotona treenaamista vaikeuttaa suuresti työt, sillä nyt alkaa vuoden kiireisin aika kukkakauppa- ja puutarha-alalla. Pitkiä päiviä toisensa perään ja päivä päivältä töissä on myös hektisempää. Olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni koko joulun töissä. Loppuhuipentuma, viikon yhtäjaksoinen työputki, päättyy tapaninpäivänä, jonka jälkeen minulla on vapaata ensi vuoden puolelle toista viikkoa. Siihen pitäisi nyt jaksaa puristaa. 

Tänään töissä myin asiakkaalle muistaakseni amarylliksen ja kysyin, meneekö se kotiin vai lahjaksi (pakkaustekninen kysymys: laitetaanko paperikassiin tai sanomalehteen vai siistiin päällipaperiin). Asiakas, vanha herra, sanoi:
- En kerro kenelle menee!
Kun avasin vähän miksi kysyin asiaa, mies jankkasi uudestaan:
- En kerro kenelle menee! En sano naapurinrouvan nimeä! :-D

Toinen asiakas osti joulutähden ja amarylliksen ja kysyin, voinko pakata ne samaan pakettiin. Asiakas pyöritteli silmiään ja kysyi ihmeissään:
- Siis samaan pakettiin? Miten sinä ne samaan pakettiin oikein saat?
Minä mietin hetken, onko tämä joku kompakysymys. - No... kyllä vaan saan.
- No laita sitten! nainen puuskahti.
Ja hetken päästä: - Ai noinhan sen onnistuu! Ohhoh, katsos vaan!
Minun vuoro pyöritellä silmiä (mielessä toki vain). Oli pakko sanoa kollegalle, ettei mennyt pakkauskurssi koulussa hukkaan.
Asiakas tähän ihmettelemään, onko meillä todella ollut pakkauskurssi koulussa, ja kun sanoin että kyllä on ja pakkauskokeenkin olen läpäissyt :-D niin miesasiakas vieressä alkoi pohtia ääneen, miten jalkapallon saisi pakattua paperiin. Minä lupasin, että kyllä vaan saan senkin pakattua, sen kun tuo vaan.