Tilastot näyttää, että olen tehnyt tähän blogiin 600 kirjoitusta. Tämä kirjoitus on numero 601. Harmillisesti tuo 600. kirjoitus oli varsinainen sukellus itsesääliin, oikein kunnon ruikutus, mutta kuitenkin sellainen joka oli pakko kirjoittaa, ihan itseäni varten. Kun luin sen myöhemmin uudestaan, totesin ettei asiat nyt oikeasti niin huonosti ole ja että nyt tarvii alkaa syödä taas että jaksaa ja laitoin ruokaa jo toisen kerran tänä syksynä (ennen viime kevättä laitoin ruokaa melkein päivittäin).
Lauantaina kävin Lordin levynjulkaisukeikalla Helsingissä. Siellä sai reppana jos toinenkin kyytiä milloin millaisillakin vempeleillä. Minua ilahdutti erityisesti cover-versio Alice Cooperin He's Back (The Man Behind The Mask) -biisistä. Minähän olen ollut suuri Alice Cooper -fani ihan varhaisesta teini-iästä lähtien ja tykkään erityisesti harvinaisemmasta 1980-luvun alkupuoliskon matskusta eli ajasta ennen iänikuista Poisonia. Ilmankos minulla onkin sydämessäni herkkä paikka Mr Lordille: se tykkää ihan tosi paljon Alicesta ja vähintään yhtä paljon minun tekemistä leivonnaisista. ;-)
Keikan päätteeksi tuli vielä toinen cover-biisi, Kissin God of Thunder, jonka yleensä laulaa Gene Simmons. Aika lailla samanlainen oli Lordin versio, mutta minä kun en ole koskaan tykännyt tuosta Kissin biisistä niin ei tämäkään nyt lämmittänyt sen enempää.
Kun lähdettiin keikalta kehuin innoissani kavaljeereilleni varsin osuvaa valintaa heittää He's Back näin Halloweenina. Toinen kavaljeeri ei yrittänyt edes ymmärtää mistä puhuin, toinen myönsi auliisti, että ei tiennyt sen olevan Alice Cooperia ennen kuin sanoin sen ääneen keikan aikana kun biisi alkoi. Minä jatkoin innoissani siitä kuinka paljon tykkään juuri tuon aikakauden Alice Cooperista, vaikkakin tämä He's Back poikkeaa hyvinkin paljon muista kyseisen albumin biiseistä, mutta sehän onkin sen kauhuleffan tunnari. - Öö, niin minkä leffan? kysyi kaveri.
- No se, perjantai 13. Missä on se naamariheppu, se joka tuli Lordin lavallekin biisin aikana.
Äh. Ihan kuin seinille olisi puhunut.
Luvassa oli vielä levynjulkkaribileet ja niiden alkua odotellessani otin torkut palmun alla. :-D Party animalia minusta ei kuitenkaan enää saa niin millään ja lähdin kotiin melko pian juhlavieraitten saapumisen jälkeen. Oli kuulemma ollut onnistuneet juhlat ja sehän on pääasia.
Mä niin tykkään noista siivistä! :-D
Laitetaan loppuun vielä tämä minun lemppari:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.