Miltä näyttää apua pyytävä vuohi? Minä tiedän nyt. Ei voi erehtyä.
Viimeisenä MM-kisareissun päivänä eli maanantaina suuntasimme heti aamusta Slovenian maaseudulle. Kirsi oli laittanut ehdolle kolme eri kohdetta minne mennä, ja meidän piti äänestää niistä. Minä äänestin heti innoissani luolia, Kirsi ei äänestänyt mitään ja Taina ei äänestänyt mitään. Olipa hyvä äänestys! :-D No mentiin siis sinne Skocjanin luolille lähelle Triesteä sitten.
Juuri ennen Skocjanin luolien infopisteelle saapumista ohitimme suuren laitumen, jossa oli vuohia, lampaita ja aaseja kaikki sulassa sovussa. Tien laidassa oli mies, joka heitteli niille jotain syötävää ja lampaat ja aasit juoksivat kilvan hänen luokseen herkuttelemaan. Tämä oli nähtävä läheltä joten nostin äläkän autossa joka pysäköitiin tienposkeen ja kiiruhdin katsomaan eläimiä. Lampaat on hellyttäviä ja aaseissa on jotain vetoavaa. Autonkuljettaja Taina tuli myös katsomaan elikoita Kirsin jäädessä autolle.
Siinä oli ihanaa olla lämpimässä auringonpaisteessa katsomassa aaseja ja lampaita isolla kivimuurein rajatulla laitumella kauniissa slovenialaisessa vuoristomaisemassa.
Huomiomme herätti kuitenkin määintä kauempaa tieltä. Siellä seisoi yksinäinen vuohi. Keskellä autotietä, kaukana meistä mutta meitä selvästi katsellen. Ihmettelimme hetken, miten se oli siinä ja vedimme sitten johtopäätöksen, että se oli jostain syystä päässyt pois aitauksesta.
Vuohi lähti tepastelemaan hitaasti mutta määrätietoisesti kohti meitä. Palatakseni kysymykseen, miltä näyttää apua pyytävä vuohi, on vastaus tältä:
Vuohi tuli viiden metrin päähän meistä, pissasi alleen ja ölisi onnettomasti huulet tötteröllä. "Se pyytää meitä apuun", tulkitsin. Taina osasi kertoa, että se pissasi koska oli hädissään. Meitä oli siinä siis kaksi varsinaista vuohikuiskaajaa paikalla!
Juttelimme vuohelle ja lähdimme sen kanssa takaisin siihen suuntaan, mistä se tuli. Vuohi pöräytti vielä kakatkin siihen ja tepasteli sitten kanssamme tienhaaraan, jossa sen ensin olimme nähneet ja vuohi selvästi tiesi ja näytti, että siitä pääsee takaisin aitaukseen. Laitumella oli kaksi vuohen pienoismallia, selvästi sen omat kilit, jotka juoksivat aidanviertä laitumella ja määkivät onnettomina kun eivät päässeet emonsa luokse. Olisiko vuohi voinut paremmin näyttää, mikä oli hätänä?
Positiiviset ja pehmeät vuohikuiskaajametodit käytössä: Tainalla on vihreä lehti kädessä.
Yritimme etsiä porttia laitumelle, mutta siinä meni vain muovinauhat ja sähkölanka (Taina otti urheasti tällin vastaan että tiedettiin että sähkö on päällä). Miettiessämme mitä tehdä, mies, joka oli syöttänyt lampaita ja aaseja ajoi autolla ohi, huomasi tilanteen ja pysähtyi. Yhteistä kieltä ei meille löytynyt, mutta hän mitä ilmeisimmin kävi katsomassa oliko aita rikki tms vähän matkan päässä ja sanoi sitten palaavansa hetken päästä ja jätti meidät odottamaan tielle vuohen kanssa - lähti vissiin laittamaan sähköt pois päältä aitauksesta.
Hetken päästä mies ajoi takaisin luoksemme ja avasi aitauksen muutaman metrin matkalta. Sitten pääsimme vuohenpaimennustehtäviin. Vuohi väisti miestä eikä antanut hänen koskea itseensä. Vuohi lähti jolkottelemaan karkuun ihan väärään suuntaan ja mies kirmasi toisen pellon kautta sen ohi ja edelle että sai sen kääntymään takaisin päin. Minä pysäytin tiellä ajavan auton, kun vuohi kirmasi seuraavaksi tielle ja sen yli metsikköön. Vatsakas mies juoksi kiroillen ja sadatellen läpi metsän ja pusikkojen vuohen edelle, että sai sen taas kääntymään takaisin.
Kun vuohi tuli metsästä takaisin tielle, Taina tukki sen reitin poispäin tietä pitkin, mies hätisteli sitä eteenpäin, minä pysäytin tielle ison asuntoauton joka sopivasti tukki reitin toiseen suuntaan ja sitten ennakoiden asetuin sopivaan kohtaan seisomaan niin, että juuri ennen kuin vuohi oli jolkotttelemassa ohitseni tein syöksähdyksen sitä kohti ja huusin SHUUUU! jolloin vuohi kääntyi poispäin minusta ja juoksi suoraan aitaukseen. Vitsi mikä fiilis! :-D Varsinainen päivän kohokohta ja tuli tosi hyvä mieli kun sai auttaa onnettoman vuohen takaisin kiliensä luokse ja ettei se jäänyt auton alle. Isäntä sulki aitauksen nopeasti ja iloisena kiitteli meitä avusta.
Hetken päästä laitumen ohi kulki japanilainen turistiseurue lukuisine kameroineen matkalla luolille ja voin kuvitella, kuinka monelle kotivideolle me suomalaiset vuohikuiskaajat olisimme tallentuneet jos he olisivat tulleet paikalla muutamaa minuuttia aiemmin! :-D
If I won't make it as a gardener I believe there is a change I could become a goat herder in the mountains of Slovenia. :-)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.