Torstaina aamulla oli herätys jo klo 5.30. Lähdimme lastenhoitaja-autonkuljettaja-koiranulkoiluttajan Tainan kanssa ajamaan vuorille kohti raunioetsintäpaikkaa. Tavoitteena oli varmistaa reitti ja ajoaika sekä katsastaa alue etsintätaktiikkaa silmällä pitäen. Kilpailijana Kirsi ei saanut käydä raunioradalla ennen omaa vuoroaan, joten hän jäi hotellille nukkumaan ja tekemään mielikuvaharjoituksia. Ilma oli kylmä ja pilvinen ja sumuinen.
Istuimme katsomassa 4-5 ensimmäistä rauniokoiraa. Ilma oli vaikea, ei tuullut juuri lainkaan. Oli mielettömän kylmä. Takki oli hotellissa. Sukat oli hotellissa. Autonkuljettajani poistui lämpimään lähiravintolaan jo kolmannen koirakon jälkeen. Alkoi sataa. Jotkut ötökät söi. Oli ihan todella kylymä! Yksikään näkemäni koira ei saanut vaadittua vähintään 70 %:ia pisteistä, mikä tarvitaan hyväksyttyyn tulokseen - ei vaikka koira olisi löytänyt kaikki kolme maalimiestä. Monet koirat kävi useamman kerran maalimiehillä ennen kuin ilmaisivat ne.
Ajettiin takaisin kämpille ja torkahdin vähän autossa. Pidettiin hotellihuoneen pitkän pöydän ääressä taktiikkapalaveri Kirsin kanssa sillä aikaa kun autonkuljettaja-lastenhoitaja toimi pizzalähettinä. Söimme ja keskustelimme tulevasta koitoksesta, alueesta ja toimintatavoista, kertasimme mitä ollaan puhuttu koiran itsenäisestä työskentelystä, käskyttämisestä, alkukysymyksistä jne. Kerroin, että moni koira oli löytänyt kaikki maalimiehet, eli rata oli ihan mahdollinen suoritettava; en vain kertonut sitä, että kukaan niistä ei ollut saanut tulosta eli koirat eivät olleet ilmaisseet maalimiehiä hyväksyttävästi tai lainkaan. ;-) Niin Kirsi valmistautui suoritukseensa luottavaisena ja uskoen itseensä.
Sitten laitoin yöpukua myöten kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja lähdimme Kirsin ja Iineksen kanssa ajamaan sateeseen vuorille raunioille, koska heidän suoritusvuoronsa oli klo 15.45. Automatkalla torkahdin muutamaksi minuutiksi ja näin unta, että söin valkosuklaajuustokakkua ja olin juuri laittamassa siitä ensimmäisen palan suuhun, kun heräsin siihen, että suuni aukesi sitä baakkelssipalaa varten, mutta sitä ei koskaan tullut kun heräsin.
Näin jotain muutakin unta ja sitten oltiinkin jo perillä. Neuvoin Kirsiä olemaan kysymättä muitten saamia pisteitä ja tekemiä löytöjä ja keskittymään vain omaan suoritukseensa. Seinällä olleen tuloslistan pisteitä Kirsi luulikin tottiskettispisteiksi, kun pisteet oli tyyliin 80 ja 88 (tottiksessa max. 100, maastossa max. 200). ;-)
(Kirsi onkin jo tässä muutaman päivän aikana käynyt läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot siitä, mitä kaikkea voi mennä pieleen, ja sitä myöten ollaan nähty tosi monta esimerkkiä siitä, miten se oman ehjän kokonaisuuden tekeminen ei ainakaan onnistu. Ollaan psyykattu ja käsitelty osaa näistä asioista ja sitten yritetty suunnata ajatukset oikeisiin asioihin.)
Raunioetsintäalue oli toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutunut hotelli (oikeasti).
Kirsi suoriutui tehtävästään hienosti! Alussa kyseli asiaankuuluvat kysymykset, oli rauhallinen ja varma, antoi koiran työskennellä rauhassa ja ohjasi sitä mahdollisimman vähän, ja niinhän Iines löysikin kaikki kolme maalimiestä melko nopeasti ja ilmaisi ne erinomaisesti tai erittäin hyvin. Kokonaisuutena parivaljakko sai hienot 175 p.! Mahtava suoritus ensikertalaiselta MM-kisoissa!
Kirsille ja Iinekselle käytetyistä piiloista yksi oli tosi kinkkinen, sen ratkaisi nähdäkseni vai yksi koira Iineksen lisäksi torstaina. Ensimmäisen päivän iltana Kirsin ja Iineksen rauniotulos oli päivän 4. paras. Raunioilta ajoimme stadionille seuraamaan tottelevaisuus- ja ketteryyssuorituksia ja siirrettiin ajatukset seuraavan päivän suoritukseen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.