Tänään oli MM-kisojen virallinen avajaispäivä. Aamu alkoi iloisesti vilkaisulla makuuhuoneemme hoikentavaan peiliin. Siitä on aina kiva katsoa aamuisin, miltä tänään näyttää! :-D
Aamiaisella sain cappuccinon, jonka vaahdossa oli ilmiselvästi PON-koira! Pöytäseurueen ei-koiraihminen ei kyllä jostain syystä sitä oikein siitä tunnistanut. Ja jokunen on myös kyseenalaistanut, kumpi pää PON-koiraa siinä oikein on.
Lähdimme puolen päivän aikaan käymään harjoittelukäyttöön osoitetulla tottis- ja kettiskentällä kaupungin ulkopuolella. Navigaattori vei meidät kuitenkin Erotic Wellness Oasiksen pihaan. Hmm. Harjoittelukenttä kuitenkin löytyi kun yritettiin uudelleen ja katseltiin vähän tarkemmin ympärille.
Kirsi ja Iines veti pienet treenit telineillä ja tottisteli hetken. Numeroliivi on varsinainen teltta, samankokoinen tietenkin kaikille ja Kirsi pienenä naisena hukkuu sen sisälle. Sille pitää vielä tehdä jotakin.
Treeneistä Kirsi tiputti minut stadionille selvittämään joukkueenjohtajien palaverin paikkaa, kun vastaani käveli Japanin, Itävallan ja Saksan joukkueitten johtajat jotka tiesivät oikean suunnan joten tarjosimme heille autokyydin perille. Opastus tilaisuuteen oli heikonlainen mutta löysimme kaikki lopulta oikeaan rakennukseen ja siellä oikeaan tilaan. Kaikki kysymykset ja vastaukset käännettiin perusteellisesti saksaksi ja hieman ontuvasti ja puutteellisesti englanniksi, säännöistä jankattiin ja kysymykset oli pitkälti samoja kuin aiempinakin vuosina. Lopuksi arvottiin illan arvontatilaisuuden arvontajärjestys. Oikeasti.
Palaverin jälkeen lähdettiin stadionille katsomaan esimerkkiesitystä tottelevaisuudesta ja ketteryydestä. Sen jälkeen siirryimme hotellille hakemaan Iinestä mukaan avajaisiin.
Hienosti soi valitsemamme Sonata Arctican I Have A Right kun meidät esiteltiin!
Täällä on ilmeisesti satanut paljon viime aikoina, kun sekä tottiskenttä että avajaisten nurmikenttä oli mutainen ja tahmea, ja Kirsin kengät upposivat ja juuttuivat mutaan niin, että hän jäi ihan jumiin hetkeksi.
Avajaisissa oli liian paljon ja liian pitkiä puheita, mutta on pitempiäkin avajaisia toki nähty ja lämpötila oli sentään sopiva. Pituutta lisäsi se, että puheet käännettiin sloveniaksi, englanniksi ja saksaksi. Avajaisten jälkeen menimme viereiseen ravintolaan syömään päivän ensimmäisen aterian aamiaisen jälkeen, kellon ollessa jo yli kuuden illalla. Tarjoilija lupasi, että saamme annokset 15 minuutissa mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa ja niin jätimme ruoat odottamaan valmistumista ja lähdimme kilpailijoiden suoritusvuorojen arvontaseremoniaan. Seremonian jälkeen oli tarjolla herkkuja seisovasta pöydästä, josta otin mukaan valikoiman jälkkäreitä ja lähdimme hotellille, jossa pidimme tiimipalaverin ja teimme suunnitelmat huomiselle.
Kirsin numeroliivi on aivan liian suuri, sille piti tehdä jotain. Kävin pyytämässä hotellin respasta neulan ja lankaa, ja naishenkilö kysyi minulta montako ompelupakkausta tarvitsen, ja kun vastasin että vain yhden, hän viipyi melko kauan poissa ja toi minulle sitten yhden servettiin kiedotun lusikan. :-D (Puhuin siis englantia!)
Koska ompeluvälineitä ei löytynyt, pyysin mukaani sakset ja teippiä. Saksista ei ollut mihinkään, ne ei leikanneet yhtään mitään, ne oli niin tylsät. Kirjoitin Kirsille lappuun italiankielen ääntämyksen mukaisesti pyynnön saada nitojan ja että sakset on huonot, ja hän meni alas respaan lukemaan lappusen ja vielä osoitti niittiä. Kirsi sai nitojan, mutta täti ei kuulemma ollut ollut kauhean riemastunut kun saksia moitittiin. :-D Loppuun Kirsi vielä vetäisi espanjaksi Muchos gracias! Sitten taiteltiin ja niitattiin Kirsin numeroliivi pienemmäksi ja respan täti ilahtui kovasti kun Kirsi kävi palauttamassa niin nitojan kuin teipinkin ja kehaisi taas italiaksi lappusestaan, että nyt on kaikki hyvin. :-)
Näihin tunnelmiin, hyvää yötä Goriziasta!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.