Lähdin kotoa tänään kahdentoista aikaan päivällä ja tulin kotiin illalla puoli yhdeltätoista. Melkein kaikki suunniteltu melkein onnistui yhdellä ajamisella Helsinkiin ja takaisin. Pakkasin tarvittavat tavarat ja vaatteet mukaan aamulla oikein ajatuksella: siistit kaupunkivaatteet, salitreenivaatteet, illaksi koiratreenivaatteet ja -tarvikkeet.

En tiedä mitä siinä sitten kävi, mutta ekoissa treeneissä huomasin pukukopissa reppua kaivellessani ja vaatteita vaihtaessani, että mukaan ei ollut tullut lainkaan treenihousuja eikä edes mitään niitä muistuttavia tai korvaavia vaatteita. Paitoja oli kyllä mukana neljä kappaletta (ja turvakengät ja kypärä). No personal trainerhan on ihan sitä varten että ratkoo kaikenlaisia treenaamiseen liittyviä ongelmia, joten: Mul ei tullut mitään treenihousuja mukaan. 

Onneksi löytyi lainahousut, kiitos! :-D Tämä unohtunut asia oli muuten selvästi huomattavasti helpompi hahmottaa kuin edellinen tärkeän asian unohdus ennen salitreeniä, mikä tapahtui tuossa alkukesästä: Mä unohdin syödä ennen lähtöä. Et ole syönyt lounasta? Eiku mitään. Et ole syönyt mitään tänään? Niin. Mutta olet kuitenkin juonut vettä? No... En. (Miksi ihmeessä olisin juonut vettä jos en ole kerran syönytkään mitään??) Se miten on mahdollista unohtaa syödä kun kello on jo kaksi tai kolme iltapäivällä oli selvästi jotenkin tosi vaikeasti käsitettävä juttu ja siihen palattiin vielä kertaalleen: Nukuitko sitten jotenkin erityisen pitkään tänä aamuna? En. Yhdeksään.
Kyllä se vaan oikeasti on mahdollista, että unohtaa syödä. Itse asiassa nykyään melkein aina vapaapäivinä havahdun vasta iltapäivän puolella siihen, että en ole muistanut syödä mitään. Ei vaan huvita. 

Tästä housujen unohtamisesta tuli vissiin yhdelle jos toisellekin mieleen se minun kevättalvinen Lappeenrannan rauniokoulutusreissu, jolloin lähdin huolella auton pakaten matkaan ilman yhtään takkia, mikä huomattiin vasta kun oltiin ajettu niin pitkälle, ettei takaisin viitsinyt enää palata. Fb:n kautta löytyi apu silloinkin, päästessämme hotellille illalla oli takki järjestetty haettavaksi lainaan hotellin viereisestä talosta. Myös kurssin järjestäjät tarjosivat käyttööni takin jos toisenkin kuultuaan ongelmastani. Lämpimät muistot jäi tuosta kurssista ihan selvästi, vaikka omat takit jäikin kaikki kotiin ja oli vielä lunta maassa. :-)  

Kouluttajakollegani Heli loihe kommentoimaan tänään, että 'Mielenkiinnolla odotan millaisissa vermeissä tänään treenaat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on tämän kauden treeneissä jo nähty. Ja voiko sun kanssa matkustaa metrossa treenin jälkeen?'

Oho, onko minulla joku maine jo? Ainakin olen saanut useamman kerran kommenttia asiasta kyllä. Muistan aina Elinan ihanan letkautuksen, kun kaarsin autolla pelastuslaitoksen harjoitusalueen pihaan ja huulia kuivasi ja ei ollut huulirasvaa mukana joten vetäisin jotain autossa ollutta rasvaista lähes väritöntä huulipunaa nopeasti kerroksen ennen kuin nousin autosta ulos. Elina oli juuri tulossa moikkaamaan minua autolle mutta tuon homman nähtyään sanoi jotain tyyliin Ihanaa että joku laittaa huulipunaa treeneihinkin, kyllä munkin täytyy laittaa, kääntyi kannoillaan ja palasi pokkana omalle autolleen punaamaan huuliaan. :-D

Tuomarikurssilla taas kommentteja tuli siitä, että minulla oli päällä bling bling -farkut ja mustat nahkahansikkaat ja verkkopaita. Siis ohjeitten mukaiset turvalliset vaatteet: pitkät hihat + lahkeet, hanskat, kypärä, turvakengät. Olin kuulemma tyylikäs. ;-) Jösses! Ja ne valkoiset puuvillahousut ja paita hakutreeneissä oli valittu vain siksi, että ne oli ainoat viileät pitkälahkeiset / hihaiset muut-kuin-farkut, jotka sattui löytymään kotoa ennen kiireistä lähtöä treeneihin. Sorry guys, mulla ei vaan ole sellaista sinistä tai oranssia kokovartalohaalaria, joka kävisi tilanteeseen kuin tilanteeseen. ;-)

Illalla treenattiin koirien kanssa erään ryhmäläisen duunipaikan ullakolla, joka oli niin ällöttävän täynnä linnunpaskaa, höyheniä ja hapertuneita lintujen rankoja, että yökötti vähän jopa minua ja ei tarvitse palata tuohon paikkaan takaisin. Enkä suosittele muillekaan. Aina välillä kun astelin siellä, kuului sellainen kuivakka Rutsis! ja kaveri sanoi: Hyii sä astuit jonkun eläimen päälle! Jossain vaiheessa huomasin ajatuksissani nojailevani oveen, joka oli täynnä ikivanhoja ja haiskahtavia untuvahahtuvatupsuja ja jotka tarttui siitä sitten paitaan.

Olin jättänyt auton Itäkeskuksen parkkihalliin ja raahannut siis koko päivän mukanani varsin laajaa treenitarvikearsenaalia (ne jotka ei mahtuneet reppuun sisälle oli viritetty roikkumaan siitä), lukuunottamatta minkäänlaisia ja erittäin tarpeellisia salitreenihousuja ja taskulamppua, ja tarkoitus oli treenien jälkeen matkustaa metrolla koiran kanssa takaisin autolle yhtä matkaa Helin ja Alfan kanssa.
Heli kuitenkin pummasi meille jossain vaiheessa treeni-iltaa autokyydin Itikseen ja ilmoitti siitä minulle perusteluna "koska me haistaan niin pahalle, ettei voida mennä julkisilla". Kiitos Sarille kyydistä. Täytyy kyllä myöntää, että oli niin linnunpaskainen ja haiseva olo kotiin tullessa, että riisuin päällivaatteet ulkona terassilla ja jätin ne sinne odottamaan pesukoneeseen pääsyä ja menin itse suoraan suihkuun.

Ne housut muuten - ne löytyi keittiön pöydältä taskulampun ja pitkähihaisen (koira)treenipaidan vierestä. Kaikkien niitten piti olla pakattuna mukaan. Ja kaikkia olisi tarvittu.

photo IMG1992_zps7ece6ea1.jpg
Tässä odotetaan palavin silmin Möllin treenivuoroa! Möllillä oli palkkana maksalaatikkoa, jota se säilöi partakarvoihinsa niin, että kielellä lipoessa makupaloja löytyi varmaan vielä yötä myöten. Kätevää. Maalimiehellä, jolla oli vinkupallot, ei ruoka maittanut vaan ensin piti vetää kunnon palloleikit. Vasta sitten pystyi keskittymään herkutteluunkin. Välillä on toisin päin - aina ei voi tietää.

photo blog13082014_zps056906f2.jpg
Kunnon kerros linnungaggaa ja höyheniä ja luurankoja. Vähän kiinnosti kuinka paksu kerros oli ja oliko siellä jonkun muunkin eläimen rankoja, mutta mutta. Jätin nyt tällä kertaa tutkimatta ja kaivelematta.  
Thick layer of bird shit, feathers, and dried out crispy sceletons. Search-and-rescue takes you to many places you'd otherwise never even dream of sitting or lying in. 

photo blog13082003_zpsf44bde43.jpg
Siinä paskassa ja luurankojen keskellä istuskellessa ehti miettiä vaikka mitä.

photo blog1998_zpsd1e2196a.jpg
Pikkuruinen Pöpönen ihan väsyneenä ja korvat makkaralla illalla nukkumassa portaikossa. On vissiin ollut rankkaa olla koko päivä kotona. ;-)