Tänään oli erityisen mukava työpäivä. Pääsin tekemään vähän erilaisia sidontatöitä eikä ollut koko ajan mieletön kiire. Töissä olleella sitojalla oli aikaa keskustella kanssani floristikoulutuksesta, eri ideoista ja suunnitelmista, tekniikoista, tekemiemme töitten väreistä, muodoista ja vaikutelmista ja lopuksi kommentoida aikaansaannoksiani.

Se on oikeasti sitä ihan parasta oppimista ja luo mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. On ihanaa saada työskennellä ilmapiirissä, jossa ei tarvitse hävetä sitä, että ei osaa vielä kaikkea vaan kehtaa avoimesti kysyä neuvoja ja vinkkejä, ja saada oppia. Toisaalta koen myös jo kehittyneeni ja oppineeni paljon erityisesti viimeisen vuoden aikana ja arvostan sitä, että saan pikku hiljaa lisää vastuuta töissä ja minun uskotaan selviytyvän ja pärjäävän milloin missäkin tehtävissä.
Se on tosi kivaa, että kun on hiljaisempaa, voin vapaasti tehdä mitä vain kukkasidontatöitä myyntiin ja teenkin välillä hieman erikoisempia ns. taidepläjäyksiä, ja sitten jännitetään kuka niitä ostaa (ja yllättäen, aina joku ostaa!). 

Ylipäätään tällä viikolla asiakkaat on tehneet mielenkiintoisia ja haastavia tilauksia, mm. viuhkanmallisen arkkukoristeen ja juhlakimppuja ohjeilla "valkoista ja vaaleanpunaista, mutta ei saa olla söpö, vaan joku tosi makee ja erilainen", sekä "iso ja näyttävä juhlakimppu 80 eurolla, siinä pitää olla nämä 9 ruusua ja muuten vapaat kädet".

Heinäkuun mainioin asiakas oli muuten nuori mies, joka astui sisälle liikkeeseen, katseli ympärilleen ja tuli sitten sanomaan minulle, ihan oikeasti ihmeissään: "Siis mä en tajua miten te pystytte tähän! Mä en tajua! Täällä on varmaan satoja kasveja ja mä en tajua miten te pystytte tähän! Siis miten te saatte nämä kaikki pysymään hengissä!"

 

photo blog2017_zps74b1ba3b.jpg
Tyttö- ja poikavauvalle.

photo blog2019_zps505a7330.jpg