Tänään ollaan vietetty koko päivä Ortigian saarella, jossa sijaitsee Siracusan ns. vanha kaupunki. Täällä on kivan hiljaista (ja kuumaa). Ei ole paljon turisteja. Siestan aikaan ei välillä ristin sielua missään. Ystävällisiä ihmisiä, lämmin aurinko ja kirkas vesi, hotelli jossa on kaikki tarvittava. Ollaan pulahdeltu uimaan parissa eri paikassa ja maattu auringossa ja syöty jäätelöä ja mereneläviä pikkuisella sivukujalla paikan ainoina asiakkaina. Tilasin Maijulle italiaksi meren eläviä ja kokki lupasi että niitä olisi annoksessa, mutta emme päässeet selvyyteen annoksen tarkasta sisällöstä muuten kuin että siinä on liemi ja tomaattia, minun italiankielen sanasto kun on vielä melko suppeaa.
Maiju ilahtui isosta simpukkakulhostaan niin, että huudahti sen nähdessään kokille spontaanisti "I love you!". Minun miekkakalakin oli todella hyvää ja kun kokki ymmärsi kuinka suuresti arvostimme hänen ruokiaan hän sanoi, että haluaisi tehdä meille vielä jälkiruoaksi ricotta-cannolit, jos meille vain maistuisi. Minä ehdin jo kuitata, että kyllä maistuu ja otetaan mielellään, ennen kuin sain käännettyä Maijulle mistä oli kyse. En silti saanut syödä hänenkin cannoliaan vaikka olinkin vastannut kyselyyn hänenkin puolestaan kyllä, kysymättä häneltä.
Ihana kokki, joka selvästi teki sitä mitä rakasti ja valmisti jokaisen annoksen intohimolla ja antaumuksella.
Täällä ei ole menuja englanniksi vaan kaikki on ollut italiaksi ja myyjien kielitaito heikkoa. Saan tilattua kyllä italiaksi mitä haluamme ja jotain pientä kysyttyäkin, mutta ei riitä että osaa kysyä "mitä tämä on" jos ei ymmärrä sitä vastausta! Myös reittiohjeita olen joutunut välillä kysymään ja kun useamman kerran jankkaa, niin aika hyvin on ymmärtänyt että esim. kuinka mones tienhaara mihinkin suuntaan - sama numeroissa, esim. hinnat, ajomatkan kesto ja kelloajat monelta jotakin tapahtuu.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.