photo blog1040_zpsf9433339.jpg

Oi, nyt niitä saa. Oman maan mansikoita. Ja mausteita ja salaatteja ja hiljalleen myös kurkkuja. Lämmin kiitos vanhemmilleni puutarhani (ja koirien) hyvästä hoidosta reissuni aikana!
Tosin noita mansikoita ei minun varmaan kannata syödä vielä kovin paljon ennen kuin saan oman nestetasapainoni kuntoon. Onneksi mansikantuotanto on vasta käynnistymässä ja näyttäisi tulevan melkoisen hyvä sato tänä vuonna. :-)

Kun lähdin reissuun niin ajattelin, että syön vaikka mitä herkkuja ihan vapaasti ja ei yhtään haittaa vaikka tulisi pari kiloa lisää painoa, koska oli se nälkiintymisepisodi takana. Mutta vielä mitä. En ehtinyt edes saada selville, tuliko niitä kiloja vai ei, kun tulikin se kaamea yrjöpaskatauti joka vei kyllä kaiken. Olen tällä viikolla syönyt ihan hirveän vähän maanantai-iltapäivän ja perjantai-illan välillä. 
Tänään iltapäivällä paha olo sitten vihdoin antoi periksi ja olen kyllä ottanut takaisin! Löhösin koko iltapäivän pedissä ja katsoin reissun aikana näkemättä jääneet Selviytyjät-jaksot ja tankkasin ja keräsin voimia. Olen syönyt kaikkea mahdollista ruisleivästä salaattiin ja toffeesta suklaaseen ja lakuun ja vielä maailman parasta pannukakkuakin. :-D

Päänsärky voimistui vielä eilen illalla myöhään ihan tosi pahaksi ja harkitsin jo takaisin sairaalaan lähtemistä, jos en vieläkään pystyisi nukkumaan, mutta onneksi uni tuli. Rytmihän on tietenkin ihan sekaisin, kun olen ma-ti-yöstä lähtien ollut pääasiassa valveilla ja nukkunut tunnin siellä, torkut täällä ympäri vuorokauden, joten heräsin viime yönä kolmelta ja ajattelin, että on jo aamu, mutta ihme kyllä nukahdin takaisin ja heräsin uudestaan vasta yhdeksän jälkeen. Jospa se tästä nyt lähtisi normaaliin taas.

Näinkin sitten varsin mielenkiintoisia unia viime yönä! Osasin unessa yhtäkkiä laulaa ja minun piti mennä ihan esiintymään jonkinlaisen orkesterin solistina konserttiin. Uni oli sikäli realistinen, että en siinäkään ollut koskaan aiemmin osannut laulaa (siis niinku nuotilleen, kyllähän minä toki ääniä osaan päästellä), mutta yhtäkkiä osasin. Vitsit se oli makeeta! Oli niin jännää ja kivaa kokeilla, miten laulaminen yhtäkkiä onnistui ja sujui hyvin ja miltä se kuulosti. Ainoa vaan, että en millään muistanut sen biisin sanoja, mikä minun piti esittää. Koko ajan tuli joku toinen kappale mieleen. Uni oli niin mieleenpainuva, että se "väärä" biisi soi päässäni koko päivän iltapäivään asti tänään. Nyt en enää muista, mikä se oli. Ilmeisen hyvät tropit siellä sairaalassa? :-D

Reissusta vielä sen verran, että kiitos kaikille blogin palautteesta ja tämän hiukan hankaloituneen kotiinpääsemisen tsempityksistä. :-) Kaikki viestit ja kommentit on kyllä luettu ja ilahduttaneet kovasti. Kuvia on vielä monta sataa lisää ja laittelen niitä varmaan lähiviikkoina blogiin vähän teemoittain ja kertoilen ehkä vielä jotain juttuja samalla. Että jos joku ei vielä ehtinyt kyllästyä reissuumme, niin se on vielä mahdollista jatkossa. ;-)

 

photo blog1037_zpsff9aa6af.jpg

Mölli on onnellinen, kun on taas kotona. Se oli kaksi viikkoa koirahoitolassa. Kun menin hakemaan sitä kotiin eilen iltapäivällä, se lähestulkoon törmäsi jalkoihini kun sillä ei ollut pampulaa päässä, enkä minä sanonut mitään kun halusin katsoa, kuinka kauan sillä kestää hiffata että se olen minä siinä. Mölli kun on niin hidas. (Koirahoitolan pitäjä sanoi, että "sanoisit mieluummin että viipyilevä, kun hidas kuulostaa niin ikävältä" - ja kuvaili itse Mölliä "viipyileväksi, loivaliikkeiseksi ja sitten välillä ihan yllättävän sähäkäksi" - ihan nappikuvaus.) 

Kun Mölli tajusi (yllättävän nopeasti) että se olen minä, se heitti peräkkäin kaksi kuperkeikkaa jaloissani! Se oli niin iloinen. Sitten se kiehnäsi selällään ja minä rapsuttelin sen vatsaa, kunnes se nousi ylös ja heitti taas kuperkeikan - ihan kuin ihmiset mutta todella möllimäisen kömpelösti :-D - ja kiehnäsi taas selällään, kunnes nousi ylös ja heitti vielä neljännenkin kuperkeikan (jo kolmas oli ennätys). Hassu koira. Onnellinen. :-) 

Kotimatkalla autossa Mölli haisteli ja nuoli tarkkaan ja moneen kertaan käteni kaikista niistä kohdin, joihin oli yritetty laittaa kanyylia. Lauman paluu yhteen sujui ongelmitta, mitään kyräilyä tai kärhämiä ei ollut. Vanhalla sokealla Miklos-koiralla oli kiire löytää Mölli kun tulimme pihaan, mutta Möllillä oli vain hirveä kiire tehdä gynekologista tarkastusta Mopille. :-D

Kalenteri näyttää että tässä olisi vielä ilahduttavat kolme vapaapäivää ennen töihinpaluuta. To do -lista odottaa pöydällä, jotain ehdin tehdä ennen reissuun lähtöä, jotain jäi silloin jo tekemättä, jotain jaksoin tehdä jo tänään mutta paljon vielä odottaa. Ja sähköpostissa odottaa yli kahden viikon viestit lukemista ja vastailua. Vaatinee ehkä vielä vähän lepäämistä ja lataamista (ja lisää pannukakkua) ennen kuin kaikki on tehty.

I'm feeling better. Thanks for all the good wishes. I'm home and all the dogs are home, too - poor Merlin had to spend some extra time in the dog hotel as I went to the hospital almost straight from the airport!

I'm recovering from severe dehydration slowly but I'm sure I'll be fine again in a day or too. Today has been the first day I've been able to eat properly since Monday - the nausea is finally giving up. Lots to make up for so I've been lying in bed watching the Survivor episodes I missed during our journey and eating everything from rye bread and salad to toffee, licorice, chocolate and pancake. :-D