Rakkaudella ruokaa tekevä yksin töissä oleva kokki Osteria Casa di Carlossa. Viimeistään ne hänen tekemät jälkkäricannolit veivät sydämeen <3

 

Ystävälliset ihmiset jotka ei puhu englantia mutta puhuvat hyvin innokkaasti italiaa välittämättä siitä, ymmärränkö minä sitä vai en. Kun on kova hinku uimaan ja päätyy jotenkin ihmeellisesti takaportin kautta pienen ja epämääräisen venekorjaamon takapihalle, kävelee vaan pokkana kysymään paattia raaputtavalta likaiselta työmieheltä italiaksi, missä täällä voisi uida. Ja hän jättää työnsä ja lähtee opastamaan meitä lähimmälle uimarannalle. Kun kysyn, tuletteko uimaan kanssamme, hän sanoo (käsittääkseni) ettei voi koska hänellä on kiire.

 

Bussipysäkillä ystävällinen kuski joka kertoo, mistä kopista liput ostetaan ja kun lipunmyyjä ei ole vielä paikalla, kuski tulee juttelemaan ja sitten kun myyjä saapuu, hän tulee saomaan meille että nyt niitä lippuja saa ja kertoo pilettipojallekin mihin olemme menossa. Ja varttia ennen lähtöä hän tulee sanomaan, että no niin, nyt mennään kaikki yhdessä bussiin ja hän laittaa ilmastoinnin päälle.

 

Bussiasemalla odotellessa paikallinen nuorimies juttelee minulle ummet ja lammet ja viis veisaa siitä, että minä ymmärrän sanoista ehkä 10 % ja koko juonesta pienen pätkän sieltä ja toisen täältä. Sen tajusin, että hän on menossa Cataniaan ja sieltä Messinaan ja sieltä lautalla Bologniaan. Ja että hän kysyi nauraen, vastaanko minä joka asiaan 'Si', jolloin minulle tuli pakottava tarve kertoa jotakin ja muodostaa lauseita italiaksi, mikä on kovin vaikeaa, mutta sain kerrottua että menimme ensin Maltalle ja sieltä Pozzalloon ja sieltä Taorminaan ja sitten tänne, ja seuraavaksi menemme Ennaan ja sieltä Palermoon ja Roomaan. Paikallisten silmissä on kova juttu, että matkustamme kahdestaan Maijun kanssa emmekä millään matkatoimiston valmismatkalla. Ystävällinen kaveri täytti vielä pienen vesipullommekin omastaan.

 

Jäätelöt. Uuuh, parasta tähän asti on ollut Kinder ja viikuna sekä jo tiedossa ollut aina tässä maassa yhtä hyvä pistaasi. Lisäksi tarjolla on granitea joka on sellaista jäähilejuomaa, kymmenissä eri mauissa sitäkin sekä jotain jäätelön ja graniten välimuotoa, sellaista paksua jääkylmää hilloa.

 

Kuumuus. Bussikuski mainitsi äsken että tänään olisi ollut +40 astetta. On tuntunutkin kuumalta. Istuin Euroopan suurimman säilyneen (ja yhä käytössä olevan – nyt pyörii Aida-ooppera) kreikkalaisen teatterin katsomon kivipenkillä ja käsivarret helmeili ja polvitaipeet valui hiestä pelkästään siinä ollessa. Ei tarvitse tehdä mitään, on vaan ja istuu varjossa ja on hiki. Mutta ei ahdista!

 

Vaatteiden määrä vähenee entisetään. Tänään hotellin aamiaisella minulla oli yllä vain alushousut ja pitkä hihaton paita. :-D Mutta kun saavuin hotellille pelkissä bikineissä ja verkkopaidassa, ei se hotellin isäntää varmasti enää yllättänyt.

Maiju lausuikin heti aamusta, että Onpas rentouttavaa olla reissussa sellaisen matkatoverin kanssa, joka ei ole koko ajan tyylikäs eikä elegantti. Kiitti! Yritti se sitten jotenkin korjailla tätä lausuntoaan, mutta ei se asiaa enää ainakaan parantanut.

 

Maijusta puheenollen, se kuuntelee kovin tarkkaan kun paikalliset miehet puhuu. Kun hotellin isäntä puhuu meille, Maiju tuijottaa ihastuneena ja nauttii ja sanoo sitten minulle suomeksi: Miten nämä miehet täällä voi puhua noin pehmeästi??

Viestin sisältö menee häneltä joka kerta ohi. Minun tehtävä on kuunnella se, mitä sanotaan, Maiju kuuntelee vain sitä ääntä.

Eilen aamulla hotellin aamiaisella Maijua väsytti vielä ja hän sulki hetkeksi silmänsä. Kun huomautin, että koitas nyt heräillä jo, sain sellaisen mulkaisun, että se kertoi että minä, joka olen nukkunut kaikilla rannoilla ja kaikissa busseissa, huomautan hänelle sen kerran kun hän hetken lepuuttaa luomiaan aamiaispöydässä???

 

Syracusa oli hyvä paikka. Hyvää ruokaa, ei juurikaan turisteja, ei ihmisiä jotka olisi kyllästyneet turisteihin, ystävälliset paikalliset jotka auttaa ja neuvoo kysymättäkin. Hyvä hotelli.

 

Ehkä vähän vielä ihmetyttää, koska nämä pirun paukamat alkaa kadota? Punaisia isoja hirveän kutisevia paukamia tulee aina vaan lisää, eikä edellisissä ole mitään merkkejä katoamisesta tai kutinan loppumisesta.

 

Matka jatkuu nyt vuorille Sisilian saaren keskelle, Ennaan. Syracusan hotellin isäntä soitti ihanalla pehmeällä äänellään Ennan hotelliimme ja selvitti miten ja millä bussilla ja mistä me pääsemme sinne parhaiten. Ennan hotellin väki oli sanonut, että jos tulemme myöhäisemmällä bussilla niin voimme laittaa heille tekstiviestin, niin joku tulee meitä vastaan bussiasemalle, koska sieltä on 5 minuutin matka hotelliin ja silloin (iltakahdeksalta) voi olla jo pimeää ja meitä voi pelottaa. Maiju vakuutti, että emme pelkää pimeää.

 

Ennan hotellin sijainti on minulle vähän auki ja karttaa ei ole. Syracusan ja Taorminan hotellit löytyi kyllä kohtuu hyvin ilman karttaakin, sillä olin kotona ennen reissuun lähtöä katsonut niitten sijainnit kartalla ja painanut kuvat ja reitit mieleeni – hyvä kuvamuisti auttaa löytämään perille ilman karttaa vielä yli viikonkin kuluttua. :-) Muistan kuinka ajattelin silloin, että riittää kun katson noitten kahden paikan kartat etukäteen, katson nämä muut sitten myöhemmin reissun aikana.

 

 

 

photo IMG_0609640x480_zps5f67e888.jpg

photo IMG0569709x800_zps58b54aaf.jpg

photo IMG_0610480x640_zpsed384cc6.jpg

photo IMG_0593640x480_zps032337fa.jpg photo IMG0595800x564_zps7c34703b.jpg  photo IMG_0591640x480_zps94540a90.jpg photo IMG_0573640x480_zpsbd2bfeee.jpg  photo IMG_0578480x640_zps3b2069ac.jpg photo IMG_0582640x480_zps5379c6f4.jpg photo IMG_0583640x480_zps6b3d079c.jpg  photo IMG_0605640x480_zpsbe7d6228.jpg  photo IMG_0613640x480_zps028de479.jpg photo IMG_0616480x640_zpse436946a.jpg