Enna on hyvin vanha kaupunki, joka sijaitsee Sisilian saaren keskellä korkean vuoren laella. Kun Sisiliaa on yritetty valoittaa, Ennan valloitus on ollut ratkaisevaa – mutta siinä on ollut vaikea onnistua, koska kaupunki sijaitsee paikalla josta näkee joka puolelle ja jota on vaikea yllättää. Paikalliset sanoivat meille tänäänkin, että Ennasta näkee koko Sisilian.

 

Matkalla rannikolta saaren keskelle ja vuoristoon näimme melkoisen muutoksen maisemissa. Kun pääsimme Cataniasta Palermoon menevälle moottoritielle, ympärille avautui maaseutu joka näytti samalta kuin elo-syyskuun vaihteen suomalainen peltomaisema rutikuivan kesän ja sadonkorjuun jälkeen – paitsi että kullankeltaiset sänkipellot kumpuilivat ympäriinsä ja niillä laidunsi lehmiä ja lampaita.

 

Saavuimme bussilla Ennaan alkuillasta. Oli vaikea suunnistaa keskustaan ilman karttaa ja tietoa siitä, missä suunnassa keskusta on. Olemme niin korkealla vuorella, että linnut lentävät laaksossa alapuolellamme, mikä tuntuu ihan oudolta! Kysyin eräältä juuri autosta nousevalta naiselta missä suunnassa on katu jossa hotellimme on. Nainen puhui vain italiaa ja nappasi paperilappuni kädestäni ja mennä touhotti miehensä luokse, sitten he huitoivat ja neuvottelivat hetken ja lopputulos oli, että mies avasi autonsa takaluukun ja sinne meni meidän matkatavarat ja me hyppäsimme Maijun kanssa auton takapenkille perheen pienen pojan viereen ja he sanoivat vievänsä meidät hotelliimme.

 

Matkalla nainen ehdotti miehelleen, että vetäisepä samalla pieni kierros keskustassa niin näytetään paikat ja niin saimme yksityisen opastetun turistikierroksen saman tien. Minun haparoiva italiani parani taas huimasti ja mies ratin takana osasi jo hänkin tässä vaiheessa auttavasti englantia. Selvisi, että olemme 1400 m korkeudessa ja täällä ylhäällä, missä on viileämpää kuin alhaalla ja rannikolla, on ollut tänään +34 astetta lämmintä. Lopuksi saimme kyydin hotellillemme, joka on aivan keskustan pääkadun päässä, ja annoimme kiitokseksi heille pussillisen suomalaista salmiakkia. :-)

 

Hotellia pitää vanha pariskunta tyttärensä kanssa ja alakerrasta kuuluu jatkuvasti Mamma! ja Papa! -huutoja sekä kovaäänistä keskustelua. Meillä on kattohuoneisto, jossa on wifi joka toimii huoneen ulkopuolella käytävässä mutta ei huoneessa sisällä. :-D

 

Kävimme yhdeksän jälkeen illalla vielä pienellä iltapalalla kaupungilla. Paikkaa valitessa huomasimme pienen hieman syrjässä olevan kioskimaisen puljun, jonne virtasi paikallista nuorisoa. Paikalliset yleensä tietää parhaat paikat, joten sinne siis. Kaksi pulloa vettä ja kolme slaissia pizzaa maksoi yhteensä 5 euroa – edullisimmat tähän mennessä! Taorminassa on kallein satsi ollut kaksi cappuccinoa ja kaksi jäätelöä 13,50 €.

 

Pieni jälkkäri otettiin kunnon pasticceriassa, jossa myyjä ei osannut sanaakaan englantia (edes rakkaudentunnustuksia!) mutta minä osasin huomattavasti tietämääni enemmän baakkelssitermejä vieraalla kielellä ja niin minä kyselin italiaksi mitä missäkin leivoksessa on ja mies tiskin takana kertoi ja kuvaili vuolaasti italiaksi kutakin leivonnaista. Ja minä ymmärsin. :-)

 

The locals know the best places...

My pizza is the one with sliced boiled eggs and peas :-)

A just about perfect arancino.