Minua masentaa. Se on jotenkin helpompi sanoa niin kuin että sanoisi että minä olen sairastunut masennukseen. 

Kemiallinen masennus, siis kemiallisesta reaktiosta aivoissa johtuva masennus: krooniseen hermokipuun tarkoitetun lääkkeen sivuvaikutus. Pakkaussetelissä tämä tietenkin mainitaan moneen kertaan, koska siihen liittyy myös itsetuhoajatusten voimistuminen, mikä voi olla kohtalokasta. Mutta kokeiltava oli, koska jostain pitäisi löytää helpotusta tilanteeseen (jatkuvaan, jäytävään hermokipuun). Tästä lääkkeestä sitä helpotusta ei löytynyt vaan päinvastoin. 

Ekan kerran huomasin alakulon kun olin syönyt lääkettä kaksi viikkoa eli se alkoi pikku hiljaa vaikuttaa, mutta sysäsin sen ajatuksen syrjään ja päätin, että pystyn sinnittelemään ja katsomaan vielä eteenpäin. Neljän viikon kohdalla yllätin itseni ajattelemasta aivan järjettömiä ajatuksia ja tajusin, että tämä en nyt ole minä, en oikeasti; ei minulla oikeasti mene näin huonosti. Ja silloin tajusin, että se on se lääke joka nyt puhuu, en minä. 
Onneksi tunnistin itse, mistä oli kyse. Mutta vaikka tiedän, että kyse on kemiallisesta reaktiosta joka johtuu siitä lääkkeestä ja osaan ajatella sen järjellä, niin ei se poista sitä pahaa mieltä ja paskaa fiilistä kuitenkaan. Siinä on mieletön ristiriita tunteissa ja ajatuksissa.

Kemiallinen masennus. Onpahan nyt tämäkin sitten koettu. On niin paha mieli ja yksin ollessa itkettää vaan tosi paljon. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuu suurilta ja mitään ei saa aikaiseksi. Unohtelen asioita jatkuvasti. Unohdin hälytreeneihin menon illalla vaikka olin aamulla katsonut merkinnän kalenterista, unohdin syödä (siis yhtään mitään koko päivänä) ennen personal trainerin tapaamista iltapäivällä, unohtelen jatkuvasti ihan tavallisia asioita ja myös niitä isoja ja tärkeitä asioita.

Lääkäri tiesi heti mistä puhun ja lääke ajetaan alas ja seuraavaksi kokeillaan jotain muuta. Mutta kun sitä ei voi lopettaa ihan seinään vieroitusoireitten takia ja se on muutenkin pitkävaikutteinen, eikä sen vaikutuksia saa mitenkään kumottua, niin eipä nämä sivuvaikutuksetkaan ihan hetkessä katoa. Ei voi kuin odottaa muutaman viikon ajan. 

Odotellessa neuvona oli liikkua paljon, syödä hyvin (mutta järkevästi, ”ei mitään mättöä” :-D) ja olla itsekäs ja tehdä tosi paljon sellaisia asioita mistä nauttii ja tykkää ja tulee hyvä olo. Ja pitäisi kuulemma olla armollinen itselleen ja antaa aikaa. Ja puhua ystävien kanssa.

Puhuin yhden ystävän kanssa heti eilen iltapäivällä ja ystävä toisti tietämättään lääkärin sanat: Ole armollinen itsellesi.
Toinen ystävä totesi, että Kakkugalleriaan vaan käymään, ”mättö” viittaa selvästi rasvaisiin hampurilaisiin yms ja sokerihumala on vain sitä lääkärin määräämää hyvää oloa. ;-)

Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä. Jostain tärkeimpänä pitämästään pitää myös osata luopua ja keskittyä siihen oikeasti olennaiseen. Minä peruin osallistumiseni viikonlopun PEHA-tuomarikurssille. Kirpaisi ja kaduttaa varmaan tosi paljon jonain päivänä jälkeenpäin. Mutta ehkä minun ei tarvitse opiskella kolmen lajin tai kilpailumuodon koetuomariksi, ehkä kaksi riittää. Ja ne minulle rakkaimmat eli kansallinen ja IPOR-raunio on jo työn alla, PEHAsta minä voin kyllä luopua.

Viikonloppuna olisi tiedossa myös kovan luokan rokkikukko-juhlat pohjoisessa. Varmasti paljon julkkiksia ja ennen kaikkea mielenkiintoisia persoonia vapaalla. Tilaisuus, jossa moni toivoisi olevansa kärpäsenä katossa, ja minä voisin olla siellä ihan oikeasti mukana. Mutta en tässä mielentilassa.
Tulee harmittamaan ihan hirveästi jälkeenpäin, mutta järki sanoo nyt että ei kannata mennä koko yön ryyppyjuhliin (edes absolutistina). Ja ylipäätään, minä en harrasta small talkia enkä muutenkaan juttele sellaisten ihmisten kanssa joita en ole pureskellut ja hyväksynyt ns. sisäpiiriin, joten minkäänmuotoiset seurapiirikemut tai rokkikukkojuhlat ei kyllä ole minun paikkani muutenkaan.

Taitaa siis tulla vapaa viikonloppu kotona. Pihalla odottaa istuttamista parikymmentä kaverin äidiltä saatua perennapaakkua. Fillarin renkaat on pumpattu. Viikonlopuksi on luvattu auringonpaistetta ja jopa +25 °C. 

There's nothing more important than gardening and even that isn't so important.
The things you once imagined to be number one priority and so so important maybe aren't that after all.