Neljän melko intensiivisen päivän jälkeen eilen iltapäivällä oli ihan outoa olla kotona vaan ja todeta, ettei ole mitään mitä pitää tehdä seuraavaksi ja sen jälkeen. 
Tänään lampsin pyjamassa ja toppatakissa aamukahville puutarhaan ja tein suunnitelmia. Katsoin Greyn anatomian ja luin kirjaa ja sitten lähdin toteuttamaan niitä suunnitelmia.

Siirsin monivuotiset maustekasvit kasvihuoneista kohopenkkiin avomaalle. Jos ne kerran on kasvaneet jo kuukauden verran lämmittämättömissä kasvihuoneissa, kyllä ne nyt saa luvan pärjätä jo ulkonakin.

Tänään oli vuorossa myös Möllin turkin selvittäminen reissun jäljiltä. Se olikin liimaantunut melkoisiksi tumpuiksi kaiken maailman mössöistä lähinnä viime torstain panimotreenin jäljiltä. Vielä kun jaksaisi pestä koko koiran ja puunata sen sitten vielä kerran uudelleen.

Minun viimekeväinen kipsi lähti eilen maailmalle. Eräs blogiani lukemaan sattunut henkilö otti yhteyttä ja kysyi, saisiko ostaa sen (oikeasti! :-D). Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen, että se on joku pervo tai sillä joku omituinen kipsifetissi, mutta perustelut oli kyllä ihan toisenlaiset. 

Yleisesti minulla on periaatteena se, että jos minulla on jotakin mitä joku toinen ihan hirveästi tarvitsee ja minä en, niin kyllä minun pitää antaa se sille toiselle. Ja jos joku ventovieras ihminen kokee tarvitsevansa sitä kipsiä niin paljon että ottaa yhteyttä ja pyytää sitä, niin kyllä sen täytyy se kipsi saada. Loppujen lopuksi, hänhän tässä on se, joka voi saada kyseenalaisen maineen, minä voin vain leimautua sentimentaaliseksi nihilistiksi jos en sitä anna. :-D

 

photo blog2179_zps06e163ff.jpg