Pyöräilykausi on korkattu! Suhasin illansuussa muutaman kilometrin verran vanhalla (1950-luvun?) naistenpyörällä kuuden plus-asteen kunniaksi. Aika raskasta poljentaa näin ekalla kerralla. Ihanaa, kun vielä tuohon aikaan oli oikein valoisaa ja myös aamulla aikaisin ulkona näkee jo eteensä ilman otsalamppua. :-)

Reissusuunnitelmat alkaa saada pikkuhiljaa suuntia ja muotoa, ehkä jopa ihan yllätyksellisiäkin sellaisia. Saattaa olla, että yhden pitkän reissun sijaan tulee sittenkin useita lyhyempiä. Aika näyttää. Jonnekin on kuitenkin kova hinku.

Yhdistetty treeni- ja lomareissu Möllin kanssa nousi tässä tänään puheeksi. Vaatii vähän pureskelua (ei ehkä niin vähääkään). Sinänsä Mölli on osoittautunut tähän mennessä hyväksi ja lungiksi reissukaveriksi, sille tuntuu sopivan kaikki, mutta mutta. Kun se ei pysy missään. Tulee ulos ovista, aukoo luukut ja lukot. Ei raavi tai pureskele paikkoja rikki, ei tuhoa, mutta räplää (ja purkaa osiin). Eikä edes ole varsinaisesti menossa mihinkään, mutta silti. Se on aika iso turvallisuustekijä. Joten Möllin kanssa lomailu on sitten todellakin Möllin kanssa lomailua, koira mukana joka paikassa. Hyvää seuraahan se toki on ja on myös osoittautunut erittäin uskottavaksi vahdiksi tai puolustajaksi silloin harvoin kun on katsonut olevansa vastuussa tai että uhka on todellinen. Varoittaa kovaa ja möreästi, hyvin hyvin uskottavasti ja on melkoisen täpäkkänä. Ihan kuin eri koira! 

Vuosi Diisun kuoleman jälkeen totesin, että nyt asun ns. keskellä ei mitään kolmen koiran kanssa, joista ei ole mitään turvaa: yksi on vanha ja kremppa ja sokea, toinen on pikkuruinen Pöpönen jolla ei vaan ole niin mitään uskottavuutta vaikka yritystä saattaisikin olla, ja sitten on tämä nuorin, ihan lapanen möllöttäjä joka ei sano sanaakaan vaan istua nököttää vanhalla porraskivellä aitauksessaan hipihiljaa kun vieraita tulee pihaan.
Olin väärässä. Niin kauan kuin joku muu on vastuussa ja Mölli omassa aitauksessaan, se istuu hipi hiljaa sillä porraskivellään eikä tee mitään. Mutta jos se on vapaana pihalla ja muut koirat sisällä, tai jos joku tulee yllättäen sisään ja se sattuu olemaan yksinään vastassa kun minä vaikka nukun, niin Ohhoh! Sehän on kuin ihan eri koira. TODELLA vakuuttava. Ei kuitenkaan hallitsematon tai suoraan päälle tai puremaan pyrkivä, mutta joo, erittäin PONteva. Että kyllä täällä uskaltaa olla. ;-)

Kevään pelastuskoiratreenikausi pyörähtää pian virallisesti käyntiin, vaikka satunnaisia treenejä on ollutkin läpi talven. Tulevina viikkoina on tiedossa kaikenlaista kivaa ja haastavaa. Uusi oma treeniryhmä, jossa toki jatkaa monta vanhaa tuttua, mutta on mukana uusia ihmisiä ja pentujakin. Tänä vuonna ryhmässäni treenataan myös hakua ja vähän jäljestämistäkin pelkän rauniotreenin sijaan. Sekin on kivaa vaihtelua pitkästä aikaa. 

Parin viikon päästä on pelastuskoiratoiminnan kehittämisseminaari Kuopion pelastusopistolla ja samassa yhteydessä FRF K9 -treenipäivä, joihin kumpaankin osallistun. Varmasti mielenkiintoiset kolme päivää tulossa!

Koulutus- ja seminaaripuolella kausi starttasi eilen, kun pidin Espoon pelastuskoiraporukoille teorialuennon rauniokoiran koulutuksesta ja kasatyöskentelystä. Seuraava askel heidän kanssaan on harjoitusleiri huhti-toukokuun vaihteessa Turussa ja Ahvenanmaalla, jonne saan ottaa myös oman koiran mukaan eli Möllille hyvää reissutreeniä tiedossa taas.

On muuten aina yhtä vänkä fiilis, kun paikalle saapuu yleisöön henkilöitä, jotka koen itse jonkinasteisiksi guruiksi tai ainakin vanhoiksi konkareiksi ja korkean tason kouluttajiksi. Tulee ainakin hetkeksi sellainen pieni ja pöllämystynyt olo: enhän minä nyt pysty noille mitään antamaan enkä mitään uutta kertomaan! Pikemminkin heillä voisi olla paljon annettavaa, lisättävää, täydennettävää ja jopa oikaistavaa minun esitelmääni. 

Ensi viikonloppuna edessä on varsin mielenkiintoinen projekti: Pohjanmaan hälytysryhmän koirien (haku- ja jälkikoiria) erikoiskouluttaminen tai "täydennyskouluttaminen" myös rauniokoiriksi. Paikalliset toimijat ovat suunnitelleet useampiportaisen ja monipuolisen ohjelman tähän projektiin ja oli hienoa tulla kutsutuksi osaksi sitä. Minun tehtäväni on vetää ensin teoriaosuus rauniokoiran koulutuksesta ja kasatyöskentelystä ja sitten kaksi päivää käytännön harjoituksia. Pullin Nina tulee minulle kaveriksi ja käy sitten puolestaan vetämässä toisen käytännön harjoitus -viikonlopun myöhemmin keväällä. Ihan loistavaa, että jossain on satsattu tällaiseen projektiin näin perusteellisesti.

Ensi viikonloppuna lähtökohta on siis hieman erilainen kuin aikaisemmissa sempoissani, joitten osallistujista kaikki on jo treenailleet raunioilla jonkin aikaa tai ainakin satunnaisesti. On todella mielenkiintoista päästä treenaamaan koiria, joista suurin osa on jo viranomaistasolla tai hälytysryhmässä, käyneet kokeita muissa lajeissa, on jo perushallintaa ja ohjaustyöskentelyä.
Uskoisin, että mahdolliset ongelmakohdat ja kehityskohteet tulee olemaan hieman erilaiset kuin edellisillä kursseilla. Odotan todella innolla tulevan viikonlopun haasteita! 

Kivaa on myös kun ihmiset itse ottaa yhteyttä ja ehdottaa kaikkia juttuja. Vaikka vain kahville tai lounaalle menemistä. :-) Tai kohtalokkaaseen Kakkugalleriaan :-P ja ehkä joku pieni taidepläjäys samalla reissulla. Yllätyksellisen positiivisesti on viime aikoina toiminut myös terveydenhuolto (tai sairaanhoito, miten päin sen nyt haluaakaan kääntää), sillä fysiatrilla käydessäni hän sanoi viimeiseksi "kävele nyt suoraan tuohon ilmoittautumistiskille ja varaa soittoaika minulle 3-4 viikon päähän" ja siinä n. 10 metrin matkalla tiskille minä jo ehdin unohtaa tämän asian, kävin vessassa, laitoin ulkovaatteet päälle ja katselin sitä tiskiä useamman kerran kun tuntui että joku juttu siinä oli ja lähdin vaan pois. Ja vasta kotona muistin koko homman ja sitten ajattelin että no anti olla. Niin sieltäpä tulikin eilen kirje kotiin: lääkäri soittaa teille xx.xx. ... Oho.

Pikkukoira Pöpönen oli vielä viime yönä ja tänä aamuna niin kipeä ja oksentelevainen, että lääkärireissuhan siitä tuli. Pöpönen laitettiin tippaan ja se sai lääkettä pahoinvointiin spruuttana ja antibiootit. Näillä keinoin lähtee Pöpösen vointi toivottavasti paranemaan!

Lots of interesting seminars, training camps etc planned and scheduled for this spring! Both as a lecturer and in the audience, and as a trainer and as a trainee. Interesting challenges ahead.

Next weekend one of the most interesting ones: the challenge to turn mission-ready tracking and area search dogs who have never been to rubble, into mission-ready rubble search dogs. I'm loving it.