Toipuminen leikkauksesta sujuu käsittääkseni hyvin. Ainoastaan viime viikonloppuna oli kaksi päivää peräkkäin kovempia vatsan alueen kipuja ja sellainen tunne, että mentiin vähän takapakkia. Kun olin joka tapauksessa menossa Porvoon sairaalaan magneettikuviin (todellakin siis sunnuntaina!) niin soittelin saamaani leikkauksen tehneen puljun päivystysnumeroon ja hyvin järjestyi niin, että pääsin samalla käynnillä myös labraan näytteenottoon. Ja kun se oli päivystyssairaala, niin tuloksetkin sai odotellessa ja kaikki oli kunnossa. Magneetin tuloksia odotellaan sitten vielä muutama viikko.

Kotona on kuulkaas tylsää ja ei malttaisi enää vaan maata ja katsoa telkkaria. Viikko ennen leikkausta meni nukkuessa valtaosan vuorokaudesta ja sen lopun aikaa makasin ja katsoin telkkaria, samoin leikkausta seuraavat pari päivää. Olen ollut tämän viikon vielä jatketulla sairaslomalla ja nyt alkaisi kyllä oikeasti riittää. 

Kävin maanantaina tapaamassa personal traineria ja sain kuntoutusohjelman viikon ajalle. Ohjelman noudattaminen lähti käyntiin ihan hyvin mutta sitten innostuin pesemään koiria ja sehän edellyttää ensin vähintäänkin koirahuoneen lattian imurointia ja pesua ja jälkeenpäin koirien kampaamista. Olin pari viikkoa ennen leikkausta kammannut kaksi kolmesta hurtasta takuttomaan kuntoon, mutta eipä sillä ihmeitä tehty, Merlin oli mennyt jaloista jo uudestaan takkuun ja ylipäätään kaikki kolme koiraa oli mielettömän likaisia kun ulkona on jatkuvasti märkää ja mutaista.

Vanhan sokean Miklosin turkinlaatu on selvästi heikentynyt viime vuosina: aina niin helppohoitoisesta turkista on tullut pehmeä ja ohut ja sekin menee tumppuun. Miklosin ihokin on muuttunut selvästi herkäksi: se huomautti heti, jos vähänkään nipisti turkkia selvitettäessä. Vinkui, valitti, huitoi tassuilla naamaan ja jopa kalautti hampaat kerran käteen. Viimemainitun kohdalla kysyin siltä meinaako se, että tässä iässä ruvetaan vielä ihan painimaan ja se vastasi nolona ”No en mä oikeesti mut älä nyi”.

Merlinin turkissa riitti myöskin työtä vaikka pesin ja puunasin nyt vain jalat ja vatsanalusen. Yhteensä urakkaan meni 3-4 tuntia ja enimmäkseen selälle tosi huonoissa asennoissa. Jösses, että jomottikin selkää sen jälkeen! Ja yöllä särki käsivarsia. Täysin järjetön urakka ja ajoitus. Olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta kun ei vaan kestänyt enää katsoa paskaisia ja haisevia koiria ja Merlinin turkki olisi mennyt päivä päivältä pahempaan takkuun. 

Miklos yllätti kylpypäivän päätteeksi: se nukkui minun vieressäni koko yön! Ei toki niin, että olisi tarkoituksella siihen hakeutunut vaan on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että se oli kömpinyt lakanoihini ensin ja löytänyt niin mukavan asennon lämpimässä ja pehmeässä paikassa, että vaikka minä myöhemmin tungin siihen viereen niin se ei ekaa kertaa 11,5 vuoteen poistunut paikalta pahastuneena tuhahdellen, vaan oli siinä vielä aamullakin. 
Tämä oli jotain ihan historiallista, koska se ei ole todellakaan ole mikään vieressänukkuja! Paitsi kerran monta vuotta sitten SM-joukkuekisassa ollessamme ja yöpyessämme puolijoukkueteltassa, kipinämikon nukkuessa autuaasti läpi yön ja lämpötilan laskiessa nollaan Miklos oli kömpinyt Helin viereen nukkumaan yöllä. Ei siis toki minun! Ja jollain pääsiäisleirillä Ruotsissa muista löytäneeni sen nukkumaan mennessämme väärästä makuuhuoneesta kaverin makuupussista nukkumassa. :-D

Nyt kotona on siis puolitoista puhdasta koiraa ja puolitoista on vielä jäljellä. Merlin tosin pitää pestä useamman kerran vielä, se on niin likainen. Mutta selälle pitää antaa vähän armoa tässä välissä.

En kyllä ollut ajatellut oikeasti sitä, miten iisisti pitäisi tässä vaiheessa vielä ottaa, ennen kuin pt teki sen kuntoutusohjelman tälle viikolle. Siis oikeasti?? NOIN iisisti?? Öhhh. Todella, todella vaikeaa. Kahden ekan päivän jälkeen raportoin mitä olin oikeasti tehnyt ja miten oli mennyt (ei hyvin) ja kysyin voisinko mennä zumbaan tänään. Palaute oli ehkä vähän rivien-välistä-kiivasta joten oli varmaan ihan hyvä, että en heti maininnut, että olis tosi kova hinku lähteä jo kiipeilemään. :-D Vietin sitten kiltisti iltapäivän selällään Filmnetin tarjontaa katsellen.

Tilanne on sikäli hankala, että hirveästi mitään ei voisi vielä tehdä, mutta selkään sattuu kovasti etenkin jos vaan istuu. Aivan erityisesti tässä tietokoneella istuminen on ihan kaikista pahinta. Kipu alkaa todella nopeasti. Suorana selällään makaaminen ja käveleminen auttaa siihen selkäkipuun. 

Huomenna lähdetään Seinäjoelle rj-päiville. Viisi tuntia autossa istumista, lauantaina koko päivä istumista itse tapahtumassa ja sitten viisi tuntia autossa istumista että pääsee yöksi kotiin. Tulee vaikeuksia toteuttaa pt:n ohjetta yritä vähentää istumista ja istua lyhyempiä aikoja kerrallaan. Mitenhän ihmeessä siitä selviää? Mutta tämä on nyt pakollinen juttu, koska ryhmänjohtajien jatkokoulutuspäivillä on käytävä vähintään joka 3. vuosi ja se on minulla nyt. Muuten tipun kyydistä ja sitä en halua.

Tänä aamuna sattui tosi hassu juttu. Avasin roskiskaapin ja käännyin pieneksi hetkeksi toiseen suuntaan ja kun käännyin takaisin, niin siinähän oli Pöpönen hiirenloukku ylähuulessa kiinni! Jo se oli ehtinyt työntää päänsä roskiskaappiin sen sekunnin aikana kun mahdollisuus koitti. :-D Loukku ei ilmeisesti ollut napsahtanut nenälle eikä muutenkaan tehnyt kipeää, vaan taisi olla pelkästään viiksikarvoissa kiinni, koska Pöpönen oli lähinnä vain hämmentynyt siitä, ettei se saanut nenän edessä tuoksuvaa herkkua suuhunsa vaikka kuinka yritti (vrt. aasi ja porkkana!). :-D

Kevät tuli Linnanpeltoon. Lehmä pääsi laitumelle.
The Flower Cow is out on pasture again - spring is here!

Puhdas ja hyväntuoksuinen Miklos.
Miklos 11.5 years old, newly groomed and bathed.

Merlin löysi Possun jostakin. Merlinmäiseen tapaan Possu on käsitelty perusteellisesti: tyhjennetty ja käännetty ylösalaisin.
Merlin found Piggy again! Piggy has been thoroughly merlinized: emptied and turned inside out. :-D

Miklos <3

Tämä kaveri on maailman paras lohduttaja silloin kun mieli on maassa: Merlin. Jos siihen ei kiinnitä mitään huomiota, niin puolikas isoa ja kömpelöä karvakoiraa liukuu tuosta kohta syliin. Ja jos itkettää, niin se painaa ison mustan nenän ihan kiinni silmäluomeen ja on vaan siinä ja puhaltelee lämmintä hengitystä nenän kautta ja kuonokarvat kutittaa naamaa. On niin koomista, että ei kauaa itketä.
Merlin has magic. When you are feeling down, he knows it. If you pay no attention to him in this stage, you'll end up having half a big and clumsy and hairy dog in your lap soon.

 
Nyt on juuri se aika, jolloin mustaherukkasatoon voi vaikuttaa. Kuvassa normaaleja hyviä lehtisilmuja.

Ja tämä pyöreän pullea silmu on punkin saastuttama ja tulisi poimia nyt pois. Saastunutta silmua ei pidä pudottaa maahan eikä heittää tunkiolle josta ötökät kyllä kuoriutuu ja löytää tiensä takaisin puskiin kesällä, vaan hävittää ihan kotitalousjätteen mukana pois tai polttaa.

 

Tänään oli harmaanvaalea pakkasaamu. Kovasti odotellaan sitä kevättä!