Minun pitkäaikainen toiveeni on ollut aloittaa seinäkiipeily. Olen käynyt kokeilemassa sitä useampia vuosia sitten niin sisällä kuin ulkonakin ja myös FRF-hommissa köysihommat tulee vastaan silloin tällöin. Tykkäsin kiipeilystä kovasti, kun sitä kokeilin. Se oli rankkaa erityisesti käsille, mutta myös koko vartalolle. Voisi olla hyvää treeniä siis.

Aloin puhua kiipeilystä uudestaan nyt tämän vuoden puolella ja kaveri kiipeilykurssille löytyi! Ei muuta kuin ilmoittautumaan yhden illan kurssille Mosaan - vaikka jotain kokemusta jo onkin niin ajattelin silti, että peruskurssi olisi oikea paikka aloittaa tämä harrastus. 

Kurssille oli siis ilmoittauduttu ja maksutkin maksettu hyvissä ajoin, ja sitten tuli viime viikko, joka oli niin täynnä kipeänä olemista ja kipua, että kaikki muu lakkasi olemasta. Eilen oli hyvä päivä ja uskalsin uskoa, että tänäänkin olisi. Lepäsin tänään tosi paljon ja otin särkylääkettä säännöllisesti ja nukuin päiväunet ja siis hei! Ei kaikki olekaan menetetty eikä ihan kaikki jääkään väliin tai mene pieleen. Minä pääsin sinne kurssille! Ja kiipesin (maltillisesti) ja varmistin ja opin ja nautin. Oli tosi kiva ilta. :-) Oli rankkaa myös, nyt nukuttaa ihan kauheasti. Kiitos Tuomolle hyvästä seurasta ja Satulle maittavasta iltapalasta (lämpimiä vastapaistettuja itsetehtyjä karjalanpiirakoita, slurps!).

Soitin muuten aamulla sinne sairaalaan kyselläkseni leikkausaikataulusta. Useamman yrityksen jälkeen sain viimein soiton oikealta henkilöltä joka kertoi, ettei minun osaltani ole vielä mitään aikataulua, koska olen saanut lähetteen leikkaukseen vasta niin äskettäin. Myös peruutuspaikkajonossa on monta muuta minun edelläni. Kuulosti toivottomalta. Kerroin viime viikosta ja etenkin viime viikonlopusta. Nimeni otettiin ylös ja luvattiin yrittää järjestää jotakin mahdollisimman pian. Sain puhelinnumeron, jossa päivystetään 24 h/vrk ja minulle sanottiin, että voin myös tulla sinne sairaalaan koska vain, ympäri vuorokauden, kivunlievitystä ja uudelleenarviointia varten.