Pöpönen täytti tällä viikolla jo kahdeksan vuotta! Se on olemukseltaan niin pentumainen että on vaikea uskoa, että se saavutti jo virallisen veteraani-iän. Toisaalta Pöpösen kanssa on koettu niin paljon (sairastelua) että tuntuu, että se olisi ollut meillä ikuisesti. Ja niin monesti olen ajatellut, että se ei voi olla pitkäikäinen kun sairastelee niin paljon.
Pöpönen on valloittanut Miklosin Fatboy-pedin kokonaan viime aikoina. Siitä se huutaa ja hyökkäilee kohti kun poikakoirat yrittää lähestyä. :-D Välillä sokea Miklos on menossa omalle pedilleen torkuille eikä huomaa, että Pöpönen on siinä jo. Leijona ärjähtää viimeistään juuri kun Miklos on rojahtamaisillaan sen päälle. :-D
Pöpönen näyttää usein siltä kuin olisi syvässä unessa, mutta kun sitä pysähtyy katsomaan, niin töpön vipatus paljastaa, että hereillä ollaan vaikka koko koira ei muuten hievahtaisikaan. Yölläkin saattaa kuulla hännänheilutuksen kahinan tai suhinan alustaa vasten kun kääntä kylkeä.
Can't believe The Mop is 8 years already! She is such a puppy-like dog. I think she will never grow 'old'. The Mop has become very fond of Miklos' Fatboy bed lately. Maybe she feels we have finally found a big enough pillow for her?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.