Pöpönen täytti tällä viikolla jo kahdeksan vuotta! Se on olemukseltaan niin pentumainen että on vaikea uskoa, että se saavutti jo virallisen veteraani-iän. Toisaalta Pöpösen kanssa on koettu niin paljon (sairastelua) että tuntuu, että se olisi ollut meillä ikuisesti. Ja niin monesti olen ajatellut, että se ei voi olla pitkäikäinen kun sairastelee niin paljon.

http://youtu.be/MyQfHVW75vY

Pöpönen on valloittanut Miklosin Fatboy-pedin kokonaan viime aikoina. Siitä se huutaa ja hyökkäilee kohti kun poikakoirat yrittää lähestyä. :-D Välillä sokea Miklos on menossa omalle pedilleen torkuille eikä huomaa, että Pöpönen on siinä jo. Leijona ärjähtää viimeistään juuri kun Miklos on rojahtamaisillaan sen päälle. :-D

Pöpönen näyttää usein siltä kuin olisi syvässä unessa, mutta kun sitä pysähtyy katsomaan, niin töpön vipatus paljastaa, että hereillä ollaan vaikka koko koira ei muuten hievahtaisikaan. Yölläkin saattaa kuulla hännänheilutuksen kahinan tai suhinan alustaa vasten kun kääntä kylkeä.

 

photo blog0237_zpsca80053c.jpg photo blog0386_zps93419341.jpg photo blog0388_zps31dd3f73.jpg photo blog0393_zpse9e3090e.jpg photo blog0394_zps4d3e782c.jpg photo blog0387_zpsd9e1a101.jpg photo blog0396_zpsde8b7069.jpg photo blog0236_zpsc81911fc.jpg

Can't believe The Mop is 8 years already! She is such a puppy-like dog. I think she will never grow 'old'. The Mop has become very fond of Miklos' Fatboy bed lately. Maybe she feels we have finally found a big enough pillow for her?