Pikkuruinen söpöläinen, meidän oma Pöpönen eli Moppi oli tänään varsinainen linssilude!

Moppi on siis samaa rotua kuin nämä muutkin hurtat, se on vain jäänyt kaikin puolin tosi pieneksi rääpäleeksi. Jos ihan tarkalleen mitataan niin sehän ei toki ole alamittainen säkäkorkeudeltaan, mutta eipä se muuten kovin paljon kyllä muistuta rotumääritelmän kuvausta PONista.

Moppi oli syntymäkooltaan ihan normaalikokoinen, se vain lakkasi jossain vaiheessa 5-6-kuisena kasvamasta kokoa mihinkään suuntaan ja jäi kauttaaltaan tuollaiseksi tosi köykäiseksi. Moppi painaa noin 10 kg. Miklos painaa n. 19 kg ja Merlin 25,5 kg. :-D Ja kukaan ei ole läski.

Mopilla on paljon kaikenlaista vikaa: erikoisen luonteen lisäksi se on alleginen vaikka mille ja oireilee korvatulehduksin ja tassujaan lutsuttamalla minkä takia se saa päivittäin Happy Pillin (kortisonia), sen sydän lyö äärimmäisen hitaasti (peräkkäisiä lyöntejä saattaa jäädä väliin) mutta ainoa siihen liittyvä vika mikä on todettu on ollut roima tauriininpuutos (Moppi on ollut varsinainen Helsingin yliopiston kardiologin koe-eläin), sen hampaat rapisee murusina pois (juuria on kaiveltu ikenistä jo kolme kertaa sen ostohinnan edestä), sillä on epäsymmetrinen välimuotoinen lanneristinikama ja siksi hassunmallinen kipittävä takaosa, ja sen varpaat on niin herkät, että se ei voi joskus kävellä edes soralla tai märällä nurmikolla kun tassuja alkaa niin särkeä.

Ylipäätään Moppi arvostaa pehmeitä alustoja ja nukkuu ja mielellään istuskeleekin aina sellaisen päällä. Se osaa koota niin puhtaista kuin likapyykeistäkin muhkean pinon, jonka päälle kiepsahtaa kerälle kuin kissa. Ja jos on kylmä, se kaivautuu peittojen ja tyynyjen alle lämpimään ja pehmeää "tunneliin".

Kun Moppia päin puhaltaa niin, että ilmavirta koskee vähänkään sen korvanpäällyskarvoihin, se saa hillittömän kutinakohtauksen ja alkaa hinkata kaksi tassuin koko päätään. Sama tapahtuu myös kun vetää syvään henkeä sisään ja on puhaltavinaan. :-D Moppi tykkää olla sylissä rapsuteltavana, mutta usein tämä autuas ja rento rapsutteluhetki katkeaa siihen, kun Mopille jutellessa hengityksen ilmavirta osuu sen korvanpäällyskarvoihin ja sen koko päätä alkaa kauheasti kutittaa.

Moppi on aina takkuisen ja likaisen ja epäsiistin näköinen. Aina. Myös heti pesun ja harjauksen jälkeen. Tällä hetkellä se on lähinnä siilin muotoinen, pikkuinen terävä kuono ja kaikki karvat sojottaa tuppoina suoraan ulospäin kropasta.

Moppi ei itse tiedä olevansa pieni sillä sen ego on suurin koko talossa. Se vahtii esineitä ja asioita ja ihmisiä ja omii ne itselleen toisilta koirilta. Ihmisiltä se ei vahdi mitään vaan on tosi kiltti. Jos Moppi makaa olohuoneen pöydän alla ja alkaa sieltä mylviä olohuoneeseen tulevalle Möllille, ei voi koskaan tietää, vahtiiko se vain pöytää vai myös olkkarin mattoa vai peräti koko huonetta. Sieltä se kuitenkin ampaisee kohti kuin mikäkin herhiläinen, jos ennakkohuuteluita ei uskota.

Kaikki poikakoirat rakastaa Moppia, vaikka sillä ei ole ollut minkäänlaista hormonitoimintaa viiteen vuoteen. Merlinin on pakko tehdä sille pikainen gynekologinen tarkastus joka kerta kun se pääsee Mopin kanssa samaan tilaan, ihan vain toiveikkaasti, varmuuden vuoksi. Koska Moppi ON vaan niin ihana. Ja se tietää sen.

Moppi on myös täysin piloille hemmoteltu ja kaiken huonon käytöksen alku ja juuri tässä talossa. Se saa pienen pienellä eleellä koko lauman sekaisin ja levottomaksi ja istuu kaiken härdellin keskenä tyytyväisen näköisen kuin pieni kiltti enkeli. Kun Moppi on poissa kotoa, on täällä huomattavasti hiljaisempaa ja rauhallisempaa - mutta on se sellainen persoona kuitenkin kaikkine mahdollisine terveysongelmineen ja vikoineenkin, että ei se koskaan ole pitkään poissa kotoa.

photo blog0042_zps915ccc0a.jpg photo blog0058_zps8ad1150e.jpg photo blog0066_zpsb95bcdac.jpg photo blog0073_zps214c9534.jpg photo blog0078_zps664a4c77.jpg photo blog0089_zpscead5df6.jpg photo blog0102_zps95592ab1.jpg photo blog0103_zpsade5d4ac.jpg photo blog0107_zps5c074076.jpg

This is The Mop! People ask me constantly what breed she is. Even people who have PONs themselves. Friends who come over look at my dogs and say they know I have PONs 'but what breed is this?' and they point at The Mop.
And when I assure them she is a PON, too, they ask 'how is it possible she looks like that?' and I still haven't found a proper way to answer that! 

The Mop is really tiny in every way. Actually - she IS of the correct height when it comes to the breed standard. But that is pretty much all that she has within the standard. :-D The Mop weighs about 10 kg while Miklos is about 19 kg and Merlin is about 25 kg. But the size of her ego is huge and she is a true materialist: she thinks she owns all the things, rooms, and people in our house. 

She is the root of all bad behavior in my pack. When all other dogs go loud and wild she acts like a perfect angel in the middle of it all. But when she is not in the house, we don't experience any such loudness and wildness with the others. 

All male dogs adore The Mop. Despite the fact that she was spayed five years ago, Merlin makes a quick gynocological check every time he gets into the same space with The Mop. Just in case, always as hopeful.

The Mop has many serious health problems from allergies to heart problems and broken teeth - all very special and rare problems that have been quite a puzzle to the numerous vets she's been to. She's been doing very well however the past couple of years. She relies on her own Happy Pill - cortisone. The change in her pre- and post-cortisone was amazing.

The Mop has very sensitive skin and toes and loves to lie on soft pillows and beds. When it is wet outside she doesn't want to go out at all. She also prefers not to walk on gravel because it hurts her toes.

She is totally spoilt and most of her bad behavior is overlooked probably because of her extremely peculiar personality and habitus. She has that something in her that makes all the people she meets to automatically talk baby-talk to her. ;-)