Tauti iski: yskittää, on limaa kurkussa, joka paikkaa kolottaa ja taitaa olla kuumettakin. Nukuin kellon ympäri, todellakin siis yhdeksästä yhdeksään viime yönä, toki kävin pari kertaa vessassa ja ottamassa särkylääkettä kun heräilin ihan horkassa ja jäseniä kolotti niin kovasti.

Juuri nyt kun ei pitäisi olla kipeänä, niin olen sitä ekaa kertaa vuoteen. Voi paska. Tänään olen vain maannut ja nukkunut ja maannut taas. Iltapäivällä tsemppasin sen verran, että ajoin autolla 5 kilometrin päähän postiin hakemaan uuden kamerani. Se on kyllä hieno – tai ainakin lupaukset on suuret! Hakureissu otti niin koville, että piti mennä lepäämään, että jaksaisi avata paketin. Sitä ennen laitoin toki Facebookiin kuvan uudesta kamerastani seuraavalla tekstillä:

Jotain piristystä sentään. Pölyn, pakkasen, veden (upotuksen eli vedenalaisen kuvauksen) ja tiputuksen kestävä. Mun uusi kamera.
Got my new camera today :-)

photo blog0002_zps280a4d21.jpg

Kun reilun tunnin päästä nousin torkuilta koneelle, oli kuvan alle ilmestynyt seuraava keskustelu:

Kaveri1: Mahto maksaa miljoonia?
K2: Noinkohan lienee kuitenkaan Majkan kestävä.
K3 (edellisen puoliso): Mietin juuri samaa kuin K2...
K4: Samat mietteet täälläkin...
K5 (ulkomaalainen): NICE!
K6: Samoin, "onkohan se siltikään Majkankestävä"? :o)
K3: Majkan puolustukseksi on kyllä sanottava, että se edellinen kamera kesti TOSI hyvin. Yllättävän hyvin.
K7: Minä veikkaan, että kestää. Mutta ennen kesää on jo hukassa! Se saattaa ollakin kameran pelastus, muuten kohtalona voisi olla vaikkapa auton oven väliin murskautuminen...
K3 (ihan totta, miten??): Mut miten se ei ole hukannut aiempaa kameraa? Kun samassa ajassa on jo 12:sta kännykkä menossa (tai jotain).
K7 (todennäköisesti oikeassa, voi hitsi): Aiempi kamera ei ollut niin kestävä, joten siitä piti pitää parempaa huolta. Mutta tämän kanssa ei tarvitse olla niin tarkka, ja se kostautuu!
K8: Aiotko lähteä sukeltamaan?
K9 (järjen ääni): Tämähän tietää taas hauskoja kuvia

Mun kaverit on kyllä ihan... parhaita. Ja suorapuheisia. Kiitos vaan, sain kyllä tosi hyvät naurut kun palasin koneelle torkkujen jälkeen!

Ai niin. Toimivien ja hajonneiden koneiden määrä tässä talossa on selvästi vakio. Uusi kamera tuli ovesta sisään, telkkari hajosi. Tasapaino säilyy.

Hitto että on kyllä kipeä olo. Pari minuuttia ylhäällä ja on ihan poikki. Ja hetken päästä on ihan horkka ja palelee vaikka makaa millaisten vällyjen alla. Mitenhän tämän taudin saisi nopeiten pois? Kovasti odottelen puhelinsoittoa, että pääsisin leikkauspöydälle eikä ne varmasti ota jos olen kipeä. :-(

Yksi soitto kyllä tuli jo tänään: olisi peruutusaika tarjolla. Mutta fysiatrille! Ortopedi oli laittanut mulle lähetteen sinne kysymättä multa mitään (kai – voi olla että se kysyikin, mutta jos se oli sitä ennen lätkäissyt eteeni printin siitä kasvaimesta niin kaikki on mennyt ohi). Ensijärkytyksestä toivuttuani sain kysyttyä soittajalta, mikä lääkäri oli kyseessä. Fysiatri. Ei, vaan kuka? Siis fysiatri. Niin niin, mutta minkä niminen?? Sama kuin viimeksi.
Löi ihan tyhjää, mitä helvettiä sanoisin? En keksinyt mitään kaunopuheista tai hyvää kiertoilmaisua niin möläytin sitten ihan suoraan, että Mä en tule hänelle enää uudestaan. Niin painokkaasti, että langan päässä oli pitkään hiljaista. 
Hetken päästä tarjottiin uudestaan aikaa, nyt toiselle lääkärille. Mutku mä en halua edes astua koko siihen rakennukseen enää ikinä. Tätä hommaa tarvii puntaroida nyt ihan todella huolella.